|
Termi
taistelutaidot tarkoittaa
yksinkertaisesti sodankäyntiin
liittyviä taitoja.
Valtaosa
nykyään tunnetuista kamppailutaidoista
kehittyi ikiaikaisista sodan-
käynti
tekniikoista. Koska ihminen on
lakkaamatta etsinyt elämän tarkoitusta,
alkoi
ajan myötä kamppailulajeihinkin tulla
henkisiä ulottuvuuksia. Lopulta
vanhojen
kamppailutaitojen avulla jalostettiin
ihmisen käsitystä itsestään.
Kaukoidän
kamppailutaidot ovat salaisuuksien ja
perinteiden verhoamia.
Useiden
kamppailutaitojen juuret ovat syvällä
uskonnoissa. Taolaisuus ja
Budhalaisuus
monine haaroineen ovat näytelleet
tärkeää osaa taistelutaitojen
leviämisessä.
Näiden suuntausten jäsenet, munkit ja
papit, ovat enimmäkseen
vastuussa
taistelutaitojen leviämisestä
kaikkialle Aasiaan.
Niilin
laakson hautojen seinämaalaukset ja
pyramideihin kaiverretut hiero-
glyfit
kertovat, että muinaiset egyptiläiset
harjoittivat jotakin aseetonta taistelu-
taitoa jo
3500 vuotta ekr. Myös jo antiikin ajan
kreikassa kerrotaan harjoitetun
aseettomia
kaksintaisteluja. Ensimmäinen muistiin
merkitty laji on nyky-
tietämyksen
mukaan pankration "kaikki
voima". Myös tässä lajissa
käytettiin
lyöntejä,
potkuja ja heittoja. Tämä laji otettiin
mukaan antiikin olympialaisiin
648 ekr.
Siitä missä ja miten tai kenen toimesta
kaukoidän taistelutaidot
lähtivät
kehittymään, on monia versioita.
Kerrotaan, että yhdessä Pohjois-
Kiinassa
sijaitsevista Shaolin temppeleistä olisi
asunut munkki nimeltään
Bodhidharma
n. 500-luvulla jkr. Hänen harjoittamansa
taito kantoi nimeä
kahdeksantoista
kättä, tekniikoiden mukaan. Noina
aikoina kerrotaan temp-
peleihin
kohdistuneesta hyökkäyksestä, josta
selvisi hengissä vain viisi munkkia
taitojensa
avulla. Nämä lähtivät vaeltamaan ja
viemään taistelutaitoja muualle.
Tätä
tapahtumaa pidetään alkusysäyksenä
useimmille tänäpäivänäkin
tunnetuille
kamppailumenetelmille. Senaikaisen
kauppa- ja kulttuurivaihdon
myötä
nämä taidot lienevät levinneet
kuitenkin tehokkaimmin. 1500-luvulla
taistelutaidot
olivat kehittyneet jo pitkälle.
Okinawalla, joka oli itsenäinen
saari,
taistelutaitoja lienee harjoitettu jo
samoista Bodhidharman ajoista
lähtien.
Kiinalaisilla taistelutaidoilla lienee
ollut suuri vaikutus lajien nopeaan
kehittymiseen.
Noina aikoina taistelutaitojen
salaisuudet kulkivat vain
suvuissa.
Okinawalla niitä kutsuttiin yleisesti
OKINAWA-TE, mikä tarkoittaa
japaniksi
kiinalaista kättä. Nykyään on
olemassa koulukuntia, joissa teknisen
osuuden
sanotaan olevan peräisin tuolta
1500-luvun lopulta.
Vuonna
1609 japanilaiset hyökkäsivät saarelle
ja kielsivät aseiden kannon. He
luulivat,
että saaren asukkaat eivät kapinoisi
ilman aseita. Valloittajat
eivät
kuitenkaan tienneet saaren asukkaiden
esi-isiltään saamasta
perinnöstä,
kamppailutaidoista ilman aseita.
1680-luvun ja 1780-
luvun
välillä kiinalaisia lähettiläitä
vieraili Okinawalla tiheästi jättäen
omia
vaikutteita
taistelutaitoihin. Nämä ja paikalliset
taidot sulautuivat ja
synnyttivät
Okinawalle monia eri taistelutyylejä.
Kiinalaisista lähettiläistä
WAN-SHU
1683, KUNG HSIANG-CHUNG 1762, KU-SANKU
1784 ja CHINTO
ovat
vaikuttaneet Okinawalaisiin
taistelutaitoihin merkittävästi.
Väitetään,
että
KARATE-lyönneille ominaiset kyljestä
lähtevä isku ja nyrkin kierto
olisivat
peräisin KU-SANKUlta. Myöhemmin nämä
edellä mainitut henkilöt
saivat
nimilleen merkityt liikesarjat eli KATAN.
Sana KARA-TE KARA-TE DO
tarkoittaa
tyhjää kättä, tyhjän käden tietä.
Sanat otettiin käyttöön noin 100
vuotta
sitten. Tätä ennen laji kulki nimellä
OKINAWA-TE. KARA-TE
KARA-TE
DO esiteltiin ensimmäisen kerran
japanilaisille vuonna 1912,
kun
keisarin johtama merivoimien laivue laski
ankkurinsa Chujon
lahteen
Okinawalle. Laivan miehistö sai nähdä
KARA-TE näytöksiä,
joita
esitti GICHIN FUNAKOSHI, suuri mestari,
lähimpien oppilaidensa
kanssa.
Vuonna 1921 FUNAKOSHI matkusti
esittelemään lajia keisarille
tämän
pyynnöstä. Tämä piti näkemästään,
ja näin manner-Japanissa laji
alkoi
levitä. Tällöin FUNAKOSHI oli
53-vuotias. Hän perusti ensimmäisen
Dojonsa
Tokioon. Tuohon aikaan vyöarvoja ei
ollut olemassa, ja lähtöhötäkässä
FUNAKOSHIlle
myönnettiin 5.DAN arvo. Tuo vyöarvo
hänellä oli vielä kuollessaankin.
Muita
mustia vöitä alettiin myöntää vasta
vuonna 1924. Sensei FUNAKOSHIa
pidetäänkin
länsimaisen KARA-TEn
oppi-isänä. WADO-RYU KARA-TEn
luoja oli
sensei
HIRONORI OHTSUKA (1892-1982). Hänellä
oli takana 23 vuoden harjoittelu
SHINTO
YOSHIN RYU JU-JUTSUA ja tyylin mestarin
kirjat. Hän meni 30-vuotiaana
harjoittelemaan
FUNAKOSHIN oppiin. Noin 10 vuotta
myöhemmin hän erkani omille
teilleen
ja nimesi oman tyylinsä WADO-RYUksi.
WADO-RYU tarkoittaa rauhan ja
sopusoinnun
tietä. Tyylisuunta on siis syntynyt
1920-luvun lopulla. WADO-RYU
tyylisuunta
korostaa väistämistä
hyökkäyslinjalta, ja tekniikat ovat
teräviä ja
ruoskamaisia.
WADO-RYU tyylisuunta sisältää myös
lukko-, heitto-, veitsi-, tuoli- ja
mattopuolustustekniikoita sekä erilaisia
kaatumisharjoitteita eli ukemeita.
WADO-RYU
tyylisuunnassa tunnetaan katoja tänä
päivänä 15 kappaletta.
Tyylisuunnan
perustaja kävi vielä 84-vuotiaana
pitämässä kansainvälisiä
leirejä,
mm. Ruotsissa. Kerrotaan hänen
harjoitelleen vielä viisi päivää
ennen
kuolemaansa.
Sensei
OHTSUKA kuoli 29.1.1982. Hänen
vyöarvonsa oli 10.DAN.
Tämän
vyöarvon hänelle myönsi Japanin
keisarin veli. Hän oli 89-vuotias
kuollessaan.
Hän opetti, että WADO-RYU tyylin
mukaiset tekniikat ja
liikkeet
ovat mielen ilmaisu muotoja, hengen
manifestaatioita. Hän tunnusti
kolme
karateopintoihin sisältyvää keskeistä
tekijää; fyysisen voiman, hengen
ja
sydämen. Hän oli myös kaikista vanhin
karaten harjoittaja. |
LOPUKSI
SENSEI FUNAKOSHIN FILOSOFIAA:
KARATE NI SENTE NASHI. |
KARATESSA
EI OLE ENSIMMÄISTÄ
HYÖKKÄYSTÄ.!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
|
JALOKIVESTÄ
EI TULE KIILTÄVÄÄ HANKAAMATTA,
EIKÄ IHMISESTÄ TÄYDELLISTÄ
ILMAN
KOETTELEMUKSIA.!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! |
|
Lähdetiedot:
Jarmo Österman, kaiken maailman
kamppailutaidot sekä
Peter
Lewis / Kimmo Kankaanpää,
taistelulajien maailma. |
|
|
