Jeesus on Jumala ja Ihminen, uhri sinun syntiesi edestä!
flame.giflamp.gif
Julkaistu 15.02.2004
Jumalan Uhri
Oikeutta vaaditaan ja rakkautta etsitään. Molemmat voi löytää Jumalan Uhrissa.
Oikeudenmukaisuus ja rakkaus
Jokainen voi helposti havaita itsessään vaikuttavan oikeudenmukaisuuden vaatimuksen. Se on osa meidän sisäistä luontoamme. Emme pääse sitä pakoon, uskomme sitten mitä tahansa. Luodessaan meidän sielumme Jumala asetti meihin oikeudenmukaisuuden tajun.

Kun joku tekee sinulle vääryyttä, niin sinä koet tarvetta antaa samalla mitalla takaisin. Kun sinä teet väärin jotain kohtaan, niin vastaavasti tiedät ansaitsevasi takaisin samanlaisen kohtelun. "Silmä silmästä" ja "potut pottuina" on oikeudenmukaisuutta. Entä, jos annatkin anteeksi. Voitko tehdä sen tekemättä väkivaltaa oikeudelle?

Jumala on ilmoittanut olevansa sekä oikeudenmukaisuuden että rakkauden Jumala. Anteeksiantava rakkaus ja oikeudenmukaisuuden vaatimus ovat ilmeisessä ristiriidassa keskenään. Jos annat anteeksi, rikot oikeudenmukaisuutta vastaan. Jos aina pidät kiinni oikeuksistasi, olet rakkaudeton. Syntiuhri on Jumalan ratkaisu tähän ristiriitaan.

Koska Jumala rakastaa meitä, niin Hän valmisti meille mahdollisuuden saada anteeksi ilman, että rikotaan oikeudenmukaisuutta vastaan. Hän antoi syntiuhrinsa meidän puolestamme täyttääkseen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen.

Jeesuksen silmä meni meidän silmämme sijaan. Syytön otti vastaan syylliselle kuuluvat lyönnit. Tämä olisi kauhean väärin, jos se olisi tehty Jeesukselle ilman Hänen suostumustaan. Tämän uhrin Hän kuitenkin antoi yhdessä tuumin Isänsä kanssa - rakkaudesta meihin.

Jeesus on ainoa synnitön ihminen, virheetön Jumalan Karitsa. Kukaan muu ei olisi kelvannut syntiuhriksi, joka voisi sovittaa meidän syntimme.

Tämä sanoma on monille ihmisille vastenmielinen. He eivät hyväksy sijaisuhria tai sijaisen kärsimiä rangaistuksia. Heidän oikeudenmukaisuuden tuntonsa sotii sitä vastaan. Heidän mielestään jokaisen täytyy kärsiä oma rangaistuksensa ja vastaavasti saada kunnia omista hyvistä teoistaan.

Sijaisuhri
Miksi sijaisuhri on monille niin vastenmielinen asia? Syy on pelkästään heidän ylpeydessään. He haluavat kyllä saada anteeksi, mutta ei lahjana, vaan he uskovat voivansa ostaa anteeksiantamuksen hyvillä teoillaan tai omalla kärsimyksellään.

He pitävät itseään niin hyvinä, että puhe syntiuhrista heidän edestään loukkaa heidän ylpeyttään. Toisaalta he ymmärtävät, että sijaisuhrin vastaanottaminen jättäisi heidät kiitollisuuden velkaan. He kun eivät niinkään halua kiittää, vaan että heitä kiitetään. Onko siis ihme, että puhe heidän syntiensä tähden ristiinnaulitusta Jumalan Pojasta loukkaa heitä!

Voimakas oikeudenmukaisuuden tunto johtaa lopulta itsensä tuomitsemiseen. Asiassa, missä lausut tuomion muista, tulet langettaneeksi tuomion itsestäsi, koska sinä itse teet samoja tekoja. Oman suunsa tuomion alla kärsivällä olisi hyvä tilaisuus tarkistaa asennettaan Jumalan tarjoamaan sijaisuhriin, koska vain tuomitulla on tarvetta saada armahdus.

Tuossa tilanteessa moni kuitenkin on valinnut toisen suunnan. He päättävät alkaa kuolettaa voimakasta oikeudenmukaisuuden tuntoaan. Huomatessaan tuominneensa itsensä, he päättävät antaa itselleen anteeksi. Sen anteeksiantamuksen he ostavat myymällä totuuden. He alkavat vakuutella itselleen, ettei se niin väärin ollutkaan.

Annettuaan itselleen anteeksi he muuttuvat hyvin suvaitsevaisiksi muita saman vääryyden harjoittajia kohtaan. Kipeä muisto siitä, kuinka heidän oikeudenmukaisuutensa kääntyi heitä itseään vastaan, tekee heistä sallivaisia kaikenlaiselle pahalle.

Sinun on mahdollista pitää kiinni oikeudenmukaisuuden tunnostasi, jos ostat anteeksiantamuksen Jeesuksen sovintoverellä, etkä myymällä totuutta. Jeesuksen veren arvokkaan valuutan saat lahjaksi. Lahjan vastaanottaminen maksaa sinulle vain sen, että kallistat korvasi Jeesuksen puoleen, kuulet Häntä.

Huomattuasi saaneesi lahjana anteeksi päätät alkaa ostaa totuutta. Jumala paljastaa sinulle, että se mitä teit, olikin itse asiassa paljon pahempi asia kuin luulitkaan. Ymmärrettyäsi kuinka paljon sinun armahtamisesi maksoi Jumalalle, sinä muutut ankarammaksi kaikkea vääryyttä kohtaan.

Jumalan tunteminen uhrin kautta
Haluatko tuntea Jumalan, joka uhraa jotain? Hän on rikas antaja kaikille. Hän voi antaa meille paljon, eikä se ole vielä mikään uhri Hänelle. Hän on antanut meille varsin kauniin planeetan ja rikkaan luonnon iloksemme. Hän voisi antaa meille vaikka tuhat tällaista planeettaa ja luoda iloksemme miljoonia uusia lajeja, eikä se olisi Hänelle vielä mikään uhri. Kuule nyt ja ymmärrä, että Hän on todella antanut meille paljon enemmän, niin paljon, että se on uhraamista.

Uhri on aina jotain sellaista poisantamista, joka tuntuu ja sattuu. Jumala antoi rakkaimpansa. Hän antoi kaiken. Hän antoi Ainokaisen Poikansa! "Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" Joh.1:29  

On uskomatonta, että kukaan voi kulkea kylmänä tämän sanoman ohi!

Rakkaus ja oikeudenmukaisuus ovat ristiriidassa keskenään, mutta Jumala antaakin meille anteeksi oikeudenmukaisella tavalla ratkaisten meille tuon ristiriidan. Hän ei ainoastaan anna anteeksi, vaan antaa meidän tuntea itsensä Uhrinsa kautta. Se onkin hyvin ihmeellinen asia.

"Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." Jes.53:6  

"Jos sinä panet Hänen sielunsa vikauhriksi, saa Hän nähdä jälkeläisiä." Jes.53:10  

Sinusta tulee Jumalan jälkeläinen, jos ovat vastaan Jumalan tuntemisen tämän uhrin kautta! Oletko pannut Jeesuksen sielun vikauhriksesi? Jos et ole, niin et tunne Jumalaa.

Ota Jeesus vastaan omien syntiesi sovittajana. Jos tunnustat syntisi, on sinulla Jumalan lupa luovuttaa syyllisyytesi Jumalan uhrikaritsan päälle. Vanhan Testamentin uhreissa tuo syyllisyyden siirto tapahtui siten, että käsi laitettiin uhrikaritsan pään päälle, ennen sen teurastamista. (3Moos.4:32-35) Se on esikuva siitä, kuinka jokaisen täytyy henkilökohtaisesti ojentautua uhria kohti. Jumalan Pojan veri vuoti kerran Golgatalla. Katso tarkoin tuohon uhriin! Se on paratiisin portti ja ovi elämään. Ojenna nyt sydämesi sitä kohti.

Raamatun viittauksissa käytetty käännös on Kirkkoraamattu 1933/1938