Jeesus Kristus on Jumalani!
Julkaistu 13.10.2007
Surusta iloon
Jos iloitset pahasta, ilosi on muuttuva suruksi. Jos suret pahuuttasi, surusi voi muuttua ikuiseksi iloksi.
Jumalattomien ilo muuttuu murheeksi
Evoluutioon uskovat kuolivat ja joutuivat Jumalan tuomiolle. Heitä ajatellessani sanoin Jumalalle: "Mitä jos veisit heidät jollekin autiolle planeetalle seuraamaan evoluutiota ja elämän syntyä." Niinpä Jumala vei heidät istumaan eräälle planeetalle.
Mitä siis tarvittiinkaan, jotta kehittyisi elämää, Hän kysäisi heiltä? Niin suolaista vettä tietysti. Niinpä Jumala loi planeetalle ison meren ja sanoi rannalla istuvalle joukolle: Odottakaa tässä ja huutakaa minulle, jos näette jotain kehitystä tapahtuvaksi. Tulen sadan miljoonan vuoden päästä katsomaan teitä.
Aika kului ja joukko tuijotti merta vuodesta toiseen. Kului sata vuotta, meni miljoonia vuosia ja yhä he odottivat. Kun aika oli täytetty Jumala tuli kysymään heiltä: "Onko sattunut tapahtumaan mitään kehitystä?" Iloton joukko oli vaiti ja vain tuijotti merta. Niin, miten se olikaan? Kuinka paljon tarvittiinkaan sitä aikaa, jotta sattumat synnyttäisivät elämää? Riittäisikö siihen edes ikuisuus!
Olisiko tämä oikeudenmukainen rangaistus niille, joka eivät anna Jumalalle kunniaa Hänen teoistaan? Ei, sillä tämä olikin vain tiedemiehen painajainen, jonka hän kokee iankaikkisessa rangaistuksessa.
Ajattele nyt miten järjetöntä! Hyvin suunniteltu maailmako olisi syntynyt sattumien satona!
Evoluutioon uskovat kuolivat ja joutuivat Jumalan tuomiolle. Heitä ajatellessani sanoin Jumalalle: "Mitä jos veisit heidät jollekin autiolle planeetalle seuraamaan evoluutiota ja elämän syntyä." Niinpä Jumala vei heidät istumaan eräälle planeetalle.
Mitä siis tarvittiinkaan, jotta kehittyisi elämää, Hän kysäisi heiltä? Niin suolaista vettä tietysti. Niinpä Jumala loi planeetalle ison meren ja sanoi rannalla istuvalle joukolle: Odottakaa tässä ja huutakaa minulle, jos näette jotain kehitystä tapahtuvaksi. Tulen sadan miljoonan vuoden päästä katsomaan teitä.
Aika kului ja joukko tuijotti merta vuodesta toiseen. Kului sata vuotta, meni miljoonia vuosia ja yhä he odottivat. Kun aika oli täytetty Jumala tuli kysymään heiltä: "Onko sattunut tapahtumaan mitään kehitystä?" Iloton joukko oli vaiti ja vain tuijotti merta. Niin, miten se olikaan? Kuinka paljon tarvittiinkaan sitä aikaa, jotta sattumat synnyttäisivät elämää? Riittäisikö siihen edes ikuisuus!
Olisiko tämä oikeudenmukainen rangaistus niille, joka eivät anna Jumalalle kunniaa Hänen teoistaan? Ei, sillä tämä olikin vain tiedemiehen painajainen, jonka hän kokee iankaikkisessa rangaistuksessa.
Ajattele nyt miten järjetöntä! Hyvin suunniteltu maailmako olisi syntynyt sattumien satona!
Iloitse yhdessä totuuden kanssa
Jos joku ei ylistä Jumalaa nähtyään Hänen tekonsa, tulee hän henkisesti sokeaksi. Tuo sokeus antaa hänelle mahdollisuuden kuvitella, ettei Jumalaa olisi olemassa. Jotkut eivät kuitenkaan käytä tätä mahdollisuuttaan, vaan he kunnioittavat Häntä uskonnollisin menoin.
Monet uskovat Jumalan olemassaoloon, mutta he eivät voi iloita Hänestä. Se on raskasta uskoa. Näillä uskovilla on taipumus ajatella, että he ovat Jumalalle otollisia jo sen tähden, että he uskovat Hänen olemassaoloonsa. Ateistien rehentely Jumalaa vastaan vahvistaa heidän uskoaan. Näin ateistit kieltäessään Jumalan olemassaolon tukevat uskonnollisuutta. Toisaalta uskonnollisuuden teennäisyys puolestaan vahvistaa ateismia.
Ajattele nyt miten tunteetonta! Olisiko se sinulle kyllin, jos joku tunnustaa, että sinäkin olet olemassa?
Totenapitäminen ei ole uskoa, vaan rehellisyyttä. Jumalan totteleminen on uskoa. Jos joku haluaa tiedostaa totuuden, mutta ei halua totella sitä, hän tarvitsee huumetta, joka auttaa häntä unohtamaan tottelemattomuutensa. Näin uskonto on ooppiumia, joka on valmistettu ateistien avustuksella.
Kerran eräs mies sanoi minulle: "Et voi antaa minulle todisteita Jumalan olemassaolosta, mutta en minäkään voi antaa sinulle todisteita siitä, etteikö häntä olisi." Kuinka voit sanoa noin, minä vastasin! Mikään ei ole helpompaa kuin antaa sinulle todisteet Jumalan olemassaolosta. Olet jo saanut niin paljon todisteita, että et kestä enempää. Juuri siksi sinä kiellät saamasi todisteet.
Jumalan tekojen todistuskuorma on murskannut monen mielen. Se on kuin kivi, jonka alle he ovat jääneet. Jumalan antamat todisteet painavat totuuden murskaamien mieltä, mutta he eivät halua tiedostaa heidän päällään olevaa painoa Jumalan aiheuttamaksi.
Voi ilotonta joukkoa! He näkevät Jumalan kirkkauden Hänen teoissaan, mutta eivät tahdo iloita Jumalasta niiden tähden. Siksi he etsivät iloa jostain muusta. Jos et iloitse totuudesta, niin olet vaarassa iloita valheesta.
Jumalaa pakeneva etsii kuumeisesti jotain ilonaihetta. Hän haluaa olla keksijä voidakseen iloita ideoistaan. Hän ei ota vastaan mitään valmista, vaan haluaa olla etsijä voidakseen iloita löytämisestä. Voi ihmistä, joka päätyy iloitsemaan arvottomasta, koska hän on peittänyt silmänsä oikeasti arvokkailta ilonaiheilta.
Jos joku ei ylistä Jumalaa nähtyään Hänen tekonsa, tulee hän henkisesti sokeaksi. Tuo sokeus antaa hänelle mahdollisuuden kuvitella, ettei Jumalaa olisi olemassa. Jotkut eivät kuitenkaan käytä tätä mahdollisuuttaan, vaan he kunnioittavat Häntä uskonnollisin menoin.
Monet uskovat Jumalan olemassaoloon, mutta he eivät voi iloita Hänestä. Se on raskasta uskoa. Näillä uskovilla on taipumus ajatella, että he ovat Jumalalle otollisia jo sen tähden, että he uskovat Hänen olemassaoloonsa. Ateistien rehentely Jumalaa vastaan vahvistaa heidän uskoaan. Näin ateistit kieltäessään Jumalan olemassaolon tukevat uskonnollisuutta. Toisaalta uskonnollisuuden teennäisyys puolestaan vahvistaa ateismia.
Ajattele nyt miten tunteetonta! Olisiko se sinulle kyllin, jos joku tunnustaa, että sinäkin olet olemassa?
Totenapitäminen ei ole uskoa, vaan rehellisyyttä. Jumalan totteleminen on uskoa. Jos joku haluaa tiedostaa totuuden, mutta ei halua totella sitä, hän tarvitsee huumetta, joka auttaa häntä unohtamaan tottelemattomuutensa. Näin uskonto on ooppiumia, joka on valmistettu ateistien avustuksella.
Kerran eräs mies sanoi minulle: "Et voi antaa minulle todisteita Jumalan olemassaolosta, mutta en minäkään voi antaa sinulle todisteita siitä, etteikö häntä olisi." Kuinka voit sanoa noin, minä vastasin! Mikään ei ole helpompaa kuin antaa sinulle todisteet Jumalan olemassaolosta. Olet jo saanut niin paljon todisteita, että et kestä enempää. Juuri siksi sinä kiellät saamasi todisteet.
Jumalan tekojen todistuskuorma on murskannut monen mielen. Se on kuin kivi, jonka alle he ovat jääneet. Jumalan antamat todisteet painavat totuuden murskaamien mieltä, mutta he eivät halua tiedostaa heidän päällään olevaa painoa Jumalan aiheuttamaksi.
Voi ilotonta joukkoa! He näkevät Jumalan kirkkauden Hänen teoissaan, mutta eivät tahdo iloita Jumalasta niiden tähden. Siksi he etsivät iloa jostain muusta. Jos et iloitse totuudesta, niin olet vaarassa iloita valheesta.
Jumalaa pakeneva etsii kuumeisesti jotain ilonaihetta. Hän haluaa olla keksijä voidakseen iloita ideoistaan. Hän ei ota vastaan mitään valmista, vaan haluaa olla etsijä voidakseen iloita löytämisestä. Voi ihmistä, joka päätyy iloitsemaan arvottomasta, koska hän on peittänyt silmänsä oikeasti arvokkailta ilonaiheilta.
Ilo oikeasta varjelee vääryydestä
Kielletty hedelmä kiinnostaa ihmisiä siksi, koska he eivät osaa iloita sallituista hedelmistä. Jumala on antanut meille paljon hyvää, mistä voimme nauttia ja iloita ja olla kiitollisia Hänelle, kaiken hyvän suunnittelijalle. Jumalasta iloitsematon mieli muuntaa halun himoksi.
Aviopuolisot voivat iloita toisistaan niin kauan kuin he ovat uskollisia toisilleen. Uskollisuus on iso osa seksuaalista nautintoa. Voi miten järkyttävää onkaan ilon ja nautinnon ero! Nautinto rakastui himoon ja otti eron ilosta! Voi himon riivaamia, kuinka paljon he kaipaavatkaan ilon hyväilyä. Jospa he palaisivat takaisin ilon tykö.
Antamisen ilo on saamisen ilon paras ystävä. Yhdessä he poistivat puutteen. Heidän läsnäolonsa toi valoa ylhäiseen ja alhaiseen majaan. Voi miten järkyttävää onkaan kun heidän ystävyytensä on särkynyt. Saamisen ilo hylkäsi antamisen ilon ja rakastui ansioon ja voittoon! Voi pörssin riivaamia, kuinka paljon he kaipaavatkaan antamisen ilon valoisaa läsnäoloa! Jospa saamisen ilo palaisi antamisen ilon tykö.
Ahneuteen antautuminen kiinnostaa ihmisiä siksi, koska he eivät osaa iloita siitä, mitä heillä on. He eivät osaa iloita omaisuudestaan, koska he eivät iloitse Jumalasta kaiken omistajasta. Ahne mieli iloitsee lahjasta ja unohtaa lahjan antajan.
Kunnian himoitseminen kiinnostaa ihmisiä siksi, koska he eivät osaa iloita Jumalan armosta. Sokeus Jumalan suuruudelle antaa ihmiselle mahdollisuuden ajatella itsestään liikaa. Ylpeä mieli iloitsee samastaan kunniasta, eikä välitä siitä kuuluuko se hänelle.
Usein pahan himoitsemiseen yllytetään lupaamalla iloa. Niinpä niitä, jotka puhuvat pahuutta odottavasta tuomiosta pidetään ilonpilaajina. Monet eivät välitä mahdollisesta tuomiosta, koska he haluavat saada heti helpotusta ilottomuuteensa. Älä kuitenkaan vihaa itseäsi ja syöksy turmioon, sillä iankaikkinen ilo on olemassa.
Kielletty hedelmä kiinnostaa ihmisiä siksi, koska he eivät osaa iloita sallituista hedelmistä. Jumala on antanut meille paljon hyvää, mistä voimme nauttia ja iloita ja olla kiitollisia Hänelle, kaiken hyvän suunnittelijalle. Jumalasta iloitsematon mieli muuntaa halun himoksi.
Aviopuolisot voivat iloita toisistaan niin kauan kuin he ovat uskollisia toisilleen. Uskollisuus on iso osa seksuaalista nautintoa. Voi miten järkyttävää onkaan ilon ja nautinnon ero! Nautinto rakastui himoon ja otti eron ilosta! Voi himon riivaamia, kuinka paljon he kaipaavatkaan ilon hyväilyä. Jospa he palaisivat takaisin ilon tykö.
Antamisen ilo on saamisen ilon paras ystävä. Yhdessä he poistivat puutteen. Heidän läsnäolonsa toi valoa ylhäiseen ja alhaiseen majaan. Voi miten järkyttävää onkaan kun heidän ystävyytensä on särkynyt. Saamisen ilo hylkäsi antamisen ilon ja rakastui ansioon ja voittoon! Voi pörssin riivaamia, kuinka paljon he kaipaavatkaan antamisen ilon valoisaa läsnäoloa! Jospa saamisen ilo palaisi antamisen ilon tykö.
Ahneuteen antautuminen kiinnostaa ihmisiä siksi, koska he eivät osaa iloita siitä, mitä heillä on. He eivät osaa iloita omaisuudestaan, koska he eivät iloitse Jumalasta kaiken omistajasta. Ahne mieli iloitsee lahjasta ja unohtaa lahjan antajan.
Kunnian himoitseminen kiinnostaa ihmisiä siksi, koska he eivät osaa iloita Jumalan armosta. Sokeus Jumalan suuruudelle antaa ihmiselle mahdollisuuden ajatella itsestään liikaa. Ylpeä mieli iloitsee samastaan kunniasta, eikä välitä siitä kuuluuko se hänelle.
Usein pahan himoitsemiseen yllytetään lupaamalla iloa. Niinpä niitä, jotka puhuvat pahuutta odottavasta tuomiosta pidetään ilonpilaajina. Monet eivät välitä mahdollisesta tuomiosta, koska he haluavat saada heti helpotusta ilottomuuteensa. Älä kuitenkaan vihaa itseäsi ja syöksy turmioon, sillä iankaikkinen ilo on olemassa.
Kadotettu ilo
Jokainen ihminen kokee oman syntiinlankeemuksensa. Kukaan ei peri sitä Aadamilta ja Eevalta. Synti on kapinaa Jumalaa kohtaan. Jokainen on jo lapsuudessaan ojentanut kätensä kohti kiellettyä ja ravinnut itsensä kapinallisella ilolla. Oppi peritystä syyllisyydestä on sekin kapinaa Jumalaa kohtaan. Luuletko voivasi vierittää syyn omasta kapinastasi Aadamille ja Eevalle?
Olemme perineet taipumuksen langeta syntiin, mutta emme kanna syntyessämme isiemme syyllisyyttä. Juuri tästä syystä Jeesus sanoi, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Pieni lapsi ei ole vielä kokenut syntiinlankeemusta ja on siksi Jumalalle otollinen. Katso vauvan iloa ja silmien loistetta. Jokainen meistä on jonain päivänä menettänyt sen ilon. Me voimme kuitenkin saada sen takaisin. Jumala on ilmoittanut ihmiskunnalle suuren ilon: Jumala tuli Jeesuksessa Kristuksessa Ihmiseksi pelastaakseen meidät pahuutemme vallasta.
Haluatko surra kapinallisuuttasi Jumalaa kohtaan? Kenelle tämä kelpaa, ensin suru sitten ilo? Jumala valmisti sinulle tien iankaikkiseen iloon, mutta kertoisinko siitä sinulle? Jos iloitset siitä, kun teet pahaa, niin miten voisit ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksessa, Jumalan Pojassa?
Syntien anteeksisaaminen, paratiisi ja iankaikkinen elämä toki kelpaavat kaikille. Kuka nyt tahtoisi kokea syyllisyyttä tai mennä ikuiseen kadotukseen! Kaikki pukeutuisivat mielellään heti iloiseen juhlapukuun, mutta kuka tahtoo vetää päälleen surupuvun?
Oman pahuutensa suremiseen ja tekojensa katumiseen on jokaisella aihetta. Eihän surupuku ja katumus sinänsä ketään pelasta, mutta se avaa henkemme korvat kuulemaan Jumalan evankeliumia. Vain ne, jotka kuulevat Jeesusta ja ottavat Hänet vastaan pääsevät osalliseksi Jumalan armosta ja pelastuksen ilosta.
Myös me uskovaiset tarvitsemme surua omasta pahuudestamme voidaksemme kuulla Pyhän Hengen puhetta, joka kuolettaa meidän pahuutemme. Parempi ajoissa surra pahuuttaan Pyhässä Hengessä kuin langettuaan katua pahoja tekojaan. Vain ne, jotka kuulevat Pyhän Hengen puheen, joka ristiinnaulitsee heidän syntisen luontonsa, saavat voiton syntielämästään.
Jokainen ihminen kokee oman syntiinlankeemuksensa. Kukaan ei peri sitä Aadamilta ja Eevalta. Synti on kapinaa Jumalaa kohtaan. Jokainen on jo lapsuudessaan ojentanut kätensä kohti kiellettyä ja ravinnut itsensä kapinallisella ilolla. Oppi peritystä syyllisyydestä on sekin kapinaa Jumalaa kohtaan. Luuletko voivasi vierittää syyn omasta kapinastasi Aadamille ja Eevalle?
Olemme perineet taipumuksen langeta syntiin, mutta emme kanna syntyessämme isiemme syyllisyyttä. Juuri tästä syystä Jeesus sanoi, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Pieni lapsi ei ole vielä kokenut syntiinlankeemusta ja on siksi Jumalalle otollinen. Katso vauvan iloa ja silmien loistetta. Jokainen meistä on jonain päivänä menettänyt sen ilon. Me voimme kuitenkin saada sen takaisin. Jumala on ilmoittanut ihmiskunnalle suuren ilon: Jumala tuli Jeesuksessa Kristuksessa Ihmiseksi pelastaakseen meidät pahuutemme vallasta.
Haluatko surra kapinallisuuttasi Jumalaa kohtaan? Kenelle tämä kelpaa, ensin suru sitten ilo? Jumala valmisti sinulle tien iankaikkiseen iloon, mutta kertoisinko siitä sinulle? Jos iloitset siitä, kun teet pahaa, niin miten voisit ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksessa, Jumalan Pojassa?
Syntien anteeksisaaminen, paratiisi ja iankaikkinen elämä toki kelpaavat kaikille. Kuka nyt tahtoisi kokea syyllisyyttä tai mennä ikuiseen kadotukseen! Kaikki pukeutuisivat mielellään heti iloiseen juhlapukuun, mutta kuka tahtoo vetää päälleen surupuvun?
Oman pahuutensa suremiseen ja tekojensa katumiseen on jokaisella aihetta. Eihän surupuku ja katumus sinänsä ketään pelasta, mutta se avaa henkemme korvat kuulemaan Jumalan evankeliumia. Vain ne, jotka kuulevat Jeesusta ja ottavat Hänet vastaan pääsevät osalliseksi Jumalan armosta ja pelastuksen ilosta.
Myös me uskovaiset tarvitsemme surua omasta pahuudestamme voidaksemme kuulla Pyhän Hengen puhetta, joka kuolettaa meidän pahuutemme. Parempi ajoissa surra pahuuttaan Pyhässä Hengessä kuin langettuaan katua pahoja tekojaan. Vain ne, jotka kuulevat Pyhän Hengen puheen, joka ristiinnaulitsee heidän syntisen luontonsa, saavat voiton syntielämästään.
Surupuvussa
Pelastettu voi aina ja joka tilanteessa iloita Jumalasta. Silti hän ei ole aina iloinen. Jumala on surullinen kadotuksen tiellä kulkevien puolesta. Tämä suru tarttuu Hänen ystäviinsä ja saa heidätkin pukeutumaan surupukuun.
Ne, jotka pukeutuivat suruun oman pahuutensa tähden, eivät oudoksu surra myös muiden pahuutta. Niille, jotka ovat vetäneet juhlapuvun pahuutensa verhoksi, ei surijan puku kelpaa. He halveksivat surusta harmaata joukkoa.
Jumalaton maailma mielellään kokoontuu juhlapukuisten uskovien ympärille. Kaikki haluavat olla iloisia ja pukeutua säihkyvään pukuun. Sehän peittää heidän pahuutensa niin hienosti, että siihen myös itse paholainen tahtoo pukeutua.
Ennen vedenpaisumusta Jumala tuli murheelliseksi ihmiskunnan pahuuden tähden. Silloinkin Hän säkkipuvussa liikkui ihmisten seassa itkien näkemäänsä. Tuskallisen harkinnan jälkeen Hänen surullisessa sydämessään kypsyi päätös ihmiskunnan lopusta ja kahdeksan sielun pelastuksesta. Kohta Hän tulee kahdessa säkkipukuisessa todistajassa jakamaan viimeiset varoitukset kapinalliselle ihmiskunnalle.
Vastoinkäymiset paljastavat pahuutemme. Huomaa kuinka paljon maailmassa on kiroilua sen tähden, kun asiat eivät mene niin kuin on toivottu. Kuuntele kiroiluasi ja tunnista siinä pahuutesi. Tule siitä murheelliseksi ja käänny Jumalan puoleen tunnustaen Hänelle pahuutesi.
Tavallisesti ihmiset kieltävät, että Jumala olisi antanut heille nuo vastoinkäymiset, jottei heidän tarvitsisi kohdata kapinaansa Jumalaa kohtaan. Paholainen ottaa mielellään syyn päällensä kaikista onnettomuuksista ja sairauksista, koska siten ihmiset pelkäävät häntä eikä Jumalaa.
Ihmisten pahuus kasvaa sydänten syvyyksissä, mutta vastoinkäymiset tuovat sen esiin. Jumala lähettää kaksi säkkipukuista todistajaansa julistamaan vitsauksista, jotka Jumala lähettää ihmisten pahuuden tähden. Silloin kaikkien on pakko kohdata se, että Jumala on kaikkivaltias. Hän tuottaa onnen ja onnettomuuden. Silloin ihmisten pahuus kiehuu heidän sydämissään eikä kukaan voi olla huomaamatta kapinaansa Jumalaa kohtaan.
Onko kapinasi aiheellinen? Pidätkö Jumalaa pahana, kun Hän lähettää katastrofinsa? Hän on tuhoava tämän sivilisaation. Silloin sinä pidät joko itseäsi tai Jumalaa pahana. Kunpa silloin kauhistuisit kapinaasi ja surisit pahuuttasi, niin voisit kuulla Jumalan Pojan äänen ja pelastua.
Jos kovetat sydämesi, pidät kahta säkkipukuista todistajaa pahoina terroristeina ja iloitset, kun maailman hallitus onnistuu surmaamaan heidät. Viha Jumalaa kohtaan on silloin oleva niin voimakas, että se varmasti tempaa mukaansa jokaisen, joka ei aidosti sure omaa pahuuttaan.
Jeesus suri kerran sinun pahuuttasi hikoillen verta sen tähden. Hän kärsi Jumalan vihan sinun puolestasi ja otti kuollessaan vastaan sinun pahuutesi palkan. Hänet Jumala herätti kuolleista, jotta sinä voisit pelastua pahuudeltasi.
Älä häpeä olla surullinen yhdessä Jumalan kanssa. Älä vieroksu sen puvun karkeutta, äläkä riisu sitä pois ihmisten halveksunnan tähden. Jumala on lähellä! Kapinalliset eivät sitä nyt huomaa. Siksi Jeesuksen omatkin ovat niin huomaamattomia tälle maailmalle. Kun Jeesus ilmestyy, niin sitten mekin ilmestymme kirkkaudessa yhdessä Hänen kanssaan. Oi sitä onnen päivää!
Pelastettu voi aina ja joka tilanteessa iloita Jumalasta. Silti hän ei ole aina iloinen. Jumala on surullinen kadotuksen tiellä kulkevien puolesta. Tämä suru tarttuu Hänen ystäviinsä ja saa heidätkin pukeutumaan surupukuun.
Ne, jotka pukeutuivat suruun oman pahuutensa tähden, eivät oudoksu surra myös muiden pahuutta. Niille, jotka ovat vetäneet juhlapuvun pahuutensa verhoksi, ei surijan puku kelpaa. He halveksivat surusta harmaata joukkoa.
Jumalaton maailma mielellään kokoontuu juhlapukuisten uskovien ympärille. Kaikki haluavat olla iloisia ja pukeutua säihkyvään pukuun. Sehän peittää heidän pahuutensa niin hienosti, että siihen myös itse paholainen tahtoo pukeutua.
Ennen vedenpaisumusta Jumala tuli murheelliseksi ihmiskunnan pahuuden tähden. Silloinkin Hän säkkipuvussa liikkui ihmisten seassa itkien näkemäänsä. Tuskallisen harkinnan jälkeen Hänen surullisessa sydämessään kypsyi päätös ihmiskunnan lopusta ja kahdeksan sielun pelastuksesta. Kohta Hän tulee kahdessa säkkipukuisessa todistajassa jakamaan viimeiset varoitukset kapinalliselle ihmiskunnalle.
Vastoinkäymiset paljastavat pahuutemme. Huomaa kuinka paljon maailmassa on kiroilua sen tähden, kun asiat eivät mene niin kuin on toivottu. Kuuntele kiroiluasi ja tunnista siinä pahuutesi. Tule siitä murheelliseksi ja käänny Jumalan puoleen tunnustaen Hänelle pahuutesi.
Tavallisesti ihmiset kieltävät, että Jumala olisi antanut heille nuo vastoinkäymiset, jottei heidän tarvitsisi kohdata kapinaansa Jumalaa kohtaan. Paholainen ottaa mielellään syyn päällensä kaikista onnettomuuksista ja sairauksista, koska siten ihmiset pelkäävät häntä eikä Jumalaa.
Ihmisten pahuus kasvaa sydänten syvyyksissä, mutta vastoinkäymiset tuovat sen esiin. Jumala lähettää kaksi säkkipukuista todistajaansa julistamaan vitsauksista, jotka Jumala lähettää ihmisten pahuuden tähden. Silloin kaikkien on pakko kohdata se, että Jumala on kaikkivaltias. Hän tuottaa onnen ja onnettomuuden. Silloin ihmisten pahuus kiehuu heidän sydämissään eikä kukaan voi olla huomaamatta kapinaansa Jumalaa kohtaan.
Onko kapinasi aiheellinen? Pidätkö Jumalaa pahana, kun Hän lähettää katastrofinsa? Hän on tuhoava tämän sivilisaation. Silloin sinä pidät joko itseäsi tai Jumalaa pahana. Kunpa silloin kauhistuisit kapinaasi ja surisit pahuuttasi, niin voisit kuulla Jumalan Pojan äänen ja pelastua.
Jos kovetat sydämesi, pidät kahta säkkipukuista todistajaa pahoina terroristeina ja iloitset, kun maailman hallitus onnistuu surmaamaan heidät. Viha Jumalaa kohtaan on silloin oleva niin voimakas, että se varmasti tempaa mukaansa jokaisen, joka ei aidosti sure omaa pahuuttaan.
Jeesus suri kerran sinun pahuuttasi hikoillen verta sen tähden. Hän kärsi Jumalan vihan sinun puolestasi ja otti kuollessaan vastaan sinun pahuutesi palkan. Hänet Jumala herätti kuolleista, jotta sinä voisit pelastua pahuudeltasi.
Älä häpeä olla surullinen yhdessä Jumalan kanssa. Älä vieroksu sen puvun karkeutta, äläkä riisu sitä pois ihmisten halveksunnan tähden. Jumala on lähellä! Kapinalliset eivät sitä nyt huomaa. Siksi Jeesuksen omatkin ovat niin huomaamattomia tälle maailmalle. Kun Jeesus ilmestyy, niin sitten mekin ilmestymme kirkkaudessa yhdessä Hänen kanssaan. Oi sitä onnen päivää!
Jeesuksen omien suru muuttuu iloksi
Jeesukseen uskovat otettiin pois maan päältä ja he pääsivät Jumalan tykö. He tervehtivät Jumalaa sanoen, "Hei Isä, kuinka valtavan viisas sinä oletkaan! Sinä olet luonut niin paljon ihmeellisiä asioita. Näytätkö meille, mitä sinä olet tehnyt?"
Iloisina Jumalan lapset hyörivät Isänsä ympärillä innoissaan tulevasta retkestä. "Mennäänkö ensin katsomaan kaikkea sitä, minkä olen luonut omaan kaupunkiini? Sitten voisimme katsoa kaikki universumit ja kaikki niiden planeetat ja kaiken sen, mitä olen niille luonut." Joukko huusi innoissaan, "kivaa, mennään jo katsomaan."
Niin lähdettiin katsomaan nähtävyyksiä itsensä Jumalan opastuksella. Retki jatkui ja yhä vain jatkui, ja aina vain riitti ihmeellistä nähtävää. Kuinka kauan kului ikuisuutta viemään loppuun tuon esittelykierroksen? Sen saat kerran tietää, jos pääset tälle retkelle mukaan.
Jeesukseen uskovat otettiin pois maan päältä ja he pääsivät Jumalan tykö. He tervehtivät Jumalaa sanoen, "Hei Isä, kuinka valtavan viisas sinä oletkaan! Sinä olet luonut niin paljon ihmeellisiä asioita. Näytätkö meille, mitä sinä olet tehnyt?"
Iloisina Jumalan lapset hyörivät Isänsä ympärillä innoissaan tulevasta retkestä. "Mennäänkö ensin katsomaan kaikkea sitä, minkä olen luonut omaan kaupunkiini? Sitten voisimme katsoa kaikki universumit ja kaikki niiden planeetat ja kaiken sen, mitä olen niille luonut." Joukko huusi innoissaan, "kivaa, mennään jo katsomaan."
Niin lähdettiin katsomaan nähtävyyksiä itsensä Jumalan opastuksella. Retki jatkui ja yhä vain jatkui, ja aina vain riitti ihmeellistä nähtävää. Kuinka kauan kului ikuisuutta viemään loppuun tuon esittelykierroksen? Sen saat kerran tietää, jos pääset tälle retkelle mukaan.