Jeesus Kristus on Jumalani!
Julkaistu 23.03.2005
Riitelevät kristityt
Muun yhteiskunnan ylpeät asenteet ovat vallanneet kristillisyyden. Siksi monet kristityt riitelevät, vaikka Jeesus ei riitele. He ovat halunneet elää samalla tavalla kuin muut ihmiset. Siksi he ovat hylänneet Jeesuksen nöyrät asenteet.
Mistä tulevat riidat?
"Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat teidän jäsenissänne." Jaak.4:1
Miten on mahdollista, että pahat himot saavat vallan uskovaisissa? Eihän niin pitäisi olla, koska on kirjoitettu: "Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen." Gal.5:24
Jos me uskovaiset riitelemme, niin se merkitsee sitä, että jokin on estänyt meitä ristiinnaulitsemasta lihaamme himoineen ja haluineen.
Halu olla tämän maailman ystävä estää meitä ristiinnaulitsemasta ylpeyttämme, ahneuttamme ja itsekkyyttämme. Jos annamme Pyhän Hengen kuolettaa syntisen luontomme, niin alamme kokea itsemme ulkopuolisiksi tässä maailmassa. Monet uskovaiset horjuvat kahden vaiheilla. Annatko lihallisen luontosi hallita itseäsi voidaksesi paremmin viihtyä tässä maailmassa vai annatko Pyhän Hengen johdattaa itsesi ristin tielle kokemaan Jeesuksen kaltaista elämää?
Halu olla maailman ystävä on voittanut monet uskovaiset. Siksi he myös käyttäytyvät maailman hengen mukaisesti eli riitelevät.
Koko tämä sivilisaatio rakentuu ihmiskunnan kapinalle Jumalaa vastaan. Jos joku viihtyy hyvin tässä maailmassa, niin se voi johtua vain siitä, että hän on Jumalan vihollinen. "Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen." Jaak.4:4 Jumala kutsuu meitä tietoisesti hylkäämään maailman kunnianhimoiset asenteet. "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Jaak.4:6
"Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat teidän jäsenissänne." Jaak.4:1
Miten on mahdollista, että pahat himot saavat vallan uskovaisissa? Eihän niin pitäisi olla, koska on kirjoitettu: "Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen." Gal.5:24
Jos me uskovaiset riitelemme, niin se merkitsee sitä, että jokin on estänyt meitä ristiinnaulitsemasta lihaamme himoineen ja haluineen.
Halu olla tämän maailman ystävä estää meitä ristiinnaulitsemasta ylpeyttämme, ahneuttamme ja itsekkyyttämme. Jos annamme Pyhän Hengen kuolettaa syntisen luontomme, niin alamme kokea itsemme ulkopuolisiksi tässä maailmassa. Monet uskovaiset horjuvat kahden vaiheilla. Annatko lihallisen luontosi hallita itseäsi voidaksesi paremmin viihtyä tässä maailmassa vai annatko Pyhän Hengen johdattaa itsesi ristin tielle kokemaan Jeesuksen kaltaista elämää?
Halu olla maailman ystävä on voittanut monet uskovaiset. Siksi he myös käyttäytyvät maailman hengen mukaisesti eli riitelevät.
Koko tämä sivilisaatio rakentuu ihmiskunnan kapinalle Jumalaa vastaan. Jos joku viihtyy hyvin tässä maailmassa, niin se voi johtua vain siitä, että hän on Jumalan vihollinen. "Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen." Jaak.4:4 Jumala kutsuu meitä tietoisesti hylkäämään maailman kunnianhimoiset asenteet. "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Jaak.4:6
Riitely on kunnianhimon kiivautta
Ylpeys ja kunnianhimo ovat oleellinen osa tämän maailman luonnetta. Ihmiset saavat voiman elää siitä, että heillä on jotain, mistä olla ylpeitä. Koska kunnian tavoittelu tekee riitelijäksi, niin riitelevän uskovaisen on täytynyt kerskua jostain.
Ihmiset kerskuvat joko viisaudestaan tai teoistaan, mutta Jumalalle uskollinen henkilö ottaa kaiken vastaan Jumalan lahjana. Hän ei etsi omaa viisauttaan, vaan Jumalan tahtoa. Hän ei luota omaan voimaansa, vaan Jumalan apuun.
Jaakob moittii uskovaisia, jotka tekevät käytännön suunnitelmia ottamatta huomioon Jumalan tahtoa. "Sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: 'Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.' Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha." Jaak.4:13-16
On paha asia, jos me ylpeillemme teoillamme ja tulevaisuuden suunnitelmillamme, koska kerskuminen ohjaa koko elämämme vääryyden valtaan. "Kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!" Jaak.3:5
Sinä vaalit kunnianhimoasi kehumalla itseäsi. Jos sinun on vaikea hillitä seksuaalista himoasi, niin kunnianhimosi kukistaminen on sinulle vielä paljon vaikeampaa. Yritäpä ottaa ihmiseltä pois hänen kunniansa lähde, niin hänen himonsa kiivaus synnyttää riidan. Kerskuminen kiihottaa henkeäsi niin, että lopulta uskallat yhdessä muiden ylpeilijöiden kanssa kapinoida Jumalaa vastaan. Mutta miksi sinä antaisit kunnianhimosi sokaista itsesi ja antaisit suusi tehdä itsestäsi Jumalan vihollisen? Maailman ystävällä täytyy olla kunnianhimoa, mutta Jumalan ystävällä täytyy olla nöyryyttä.
Nöyrät eivät koskaan pääse sisälle tämän maailman seurapiireihin. Jos et esiinny itsevarmana, et voi olla jumalattomien ihmisten suosiossa. Nöyrästi Jumalaan luottava ihminen on tämän maailman silmissä outo tyyppi. Se, joka elää nöyrän elämää, ei riitele. Ne, jotka tavoittelevat kunniaa itselleen aiheuttavat riitoja missä ikinä ovatkin, myös Jumalan kansan keskellä.
Ylpeys ja kunnianhimo ovat oleellinen osa tämän maailman luonnetta. Ihmiset saavat voiman elää siitä, että heillä on jotain, mistä olla ylpeitä. Koska kunnian tavoittelu tekee riitelijäksi, niin riitelevän uskovaisen on täytynyt kerskua jostain.
Ihmiset kerskuvat joko viisaudestaan tai teoistaan, mutta Jumalalle uskollinen henkilö ottaa kaiken vastaan Jumalan lahjana. Hän ei etsi omaa viisauttaan, vaan Jumalan tahtoa. Hän ei luota omaan voimaansa, vaan Jumalan apuun.
Jaakob moittii uskovaisia, jotka tekevät käytännön suunnitelmia ottamatta huomioon Jumalan tahtoa. "Sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: 'Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.' Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha." Jaak.4:13-16
On paha asia, jos me ylpeillemme teoillamme ja tulevaisuuden suunnitelmillamme, koska kerskuminen ohjaa koko elämämme vääryyden valtaan. "Kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!" Jaak.3:5
Sinä vaalit kunnianhimoasi kehumalla itseäsi. Jos sinun on vaikea hillitä seksuaalista himoasi, niin kunnianhimosi kukistaminen on sinulle vielä paljon vaikeampaa. Yritäpä ottaa ihmiseltä pois hänen kunniansa lähde, niin hänen himonsa kiivaus synnyttää riidan. Kerskuminen kiihottaa henkeäsi niin, että lopulta uskallat yhdessä muiden ylpeilijöiden kanssa kapinoida Jumalaa vastaan. Mutta miksi sinä antaisit kunnianhimosi sokaista itsesi ja antaisit suusi tehdä itsestäsi Jumalan vihollisen? Maailman ystävällä täytyy olla kunnianhimoa, mutta Jumalan ystävällä täytyy olla nöyryyttä.
Nöyrät eivät koskaan pääse sisälle tämän maailman seurapiireihin. Jos et esiinny itsevarmana, et voi olla jumalattomien ihmisten suosiossa. Nöyrästi Jumalaan luottava ihminen on tämän maailman silmissä outo tyyppi. Se, joka elää nöyrän elämää, ei riitele. Ne, jotka tavoittelevat kunniaa itselleen aiheuttavat riitoja missä ikinä ovatkin, myös Jumalan kansan keskellä.
Ihmisistä kerskaamisen riidat
Paavali antaa riitojen synnylle täsmälleen saman syyn kuin Jaakob. "Silloin kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: 'Minä olen Paavalin puolta', ja toinen : 'Minä olen Apolloksen', ettekö silloin ole niin kuin ihmiset ainakin?" 1Kor.3:3-4 Uskovien ei pidä olla niin kuin ihmiset ainakin, vaan niin kuin Jeesus.
Hän eli mieliksi Isälleen eikä itselleen. Ihmisenä Hän ei etsinyt omaa vaan Jumalan kunniaa. Kukaan ei voi olla yhtä aikaa Jumalan ja maailman ystävä. Silti sen yrittäminen on suosittua. Jos kaikki uskovaiset etsisivät vain Jumalan kunniaa, niin heidän keskuudessaan ei olisi riitoja.
Totuus tekee vapaaksi ylpeilystä! Tätä vapautusta varten Paavali julisti korinttolaisille: "Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan." 1Kor.3:21-23
Kaikkien olettaisi pitävän tästä kerskauksesta: "Kaikki on minun." Siinä on kuitenkin ehto: "Minä olen Kristuksen." Jeesuksen kautta saa omistaa kaiken, mutta kuka tahtoo elää sen todeksi?
Ihmisten ylpeys on ymmärtänyt väärin Jeesuksen sanat: "Että he yhtä olisivat." He kuulevat tämän siten, että kaikkien kristittyjen tulisi kuulua samaan kirkkoon. Jeesus ei kuitenkaan puhu tässä mitään organisaatioiden ykseydestä. "Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat." Joh.17:21
Jeesus puhuu omiensa oikeamielisyydestä, joka saa aikaan sen, että he ovat yhtä. Kun jotkut uskovaiset ovat koroittaneet itsensä, niin he ovat väärämielisiä ja rikkovat siten tuon yhteyden, josta Jeesus puhuu. Oikeaoppisuus ei riitä Jumalalle, vaan Hän odottaa meiltä oikeamielisyyttä.
Jotkut sanovat seurakuntaansa paikallisseurakunnaksi, joka on ainoa oikea Jumalan seurakunta sillä paikkakunnalla. Tämä on paavimainen lausunto, koska sillä halutaan pakottaa kaikki uskovaiset yhden inhimillisen seurakuntajärjestyksen alaisuuteen. Tällainen kerskaus kapinoi Jumalan Hengen synnyttämää yhteyttä vastaan.
Eihän yhteen kokoontuminen tai yksimielisyys opista luo Hengen yhteyttä, vaan oikeamielisyys. Kunnianhimokkuus on todellinen syy tällaiseen seurakunnasta ylpeilyyn. Seurakuntayhdistykset ovat vain todellisen Jumalan seurakunnan palvelijoita. Turha niistä on ylpeillä. Vallanhaluisille pastoreille omasta kirkosta kerskailu on tietysti tärkeä asia. Jumalan mielen mukaiset kaitsijat eivät herroina hallitse. Jeesus ja apostolit ovat sen jyrkästi kieltäneet.
Huomaa kuinka Paavali muistuttaa, että me uskovaiset omistamme toinen toisemme Jeesuksen kautta, eikä seurakunnan kautta. Se, että nimemme ovat saman kristillisen yhdistyksen rekisterissä, ei anna meille tuota omistusoikeutta. Jos olet Pyhässä Hengessä yhtä Jumalan kanssa, voit iloita veljistä ja sisarista Jeesuksessa Kristuksessa, vaikket istuisikaan heidän kanssaan samassa kokoushuoneessa. Ylpeilysi tähden olet sokea Jeesuksen seurakunnan todellisuudelle.
Paavali antaa riitojen synnylle täsmälleen saman syyn kuin Jaakob. "Silloin kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: 'Minä olen Paavalin puolta', ja toinen : 'Minä olen Apolloksen', ettekö silloin ole niin kuin ihmiset ainakin?" 1Kor.3:3-4 Uskovien ei pidä olla niin kuin ihmiset ainakin, vaan niin kuin Jeesus.
Hän eli mieliksi Isälleen eikä itselleen. Ihmisenä Hän ei etsinyt omaa vaan Jumalan kunniaa. Kukaan ei voi olla yhtä aikaa Jumalan ja maailman ystävä. Silti sen yrittäminen on suosittua. Jos kaikki uskovaiset etsisivät vain Jumalan kunniaa, niin heidän keskuudessaan ei olisi riitoja.
Totuus tekee vapaaksi ylpeilystä! Tätä vapautusta varten Paavali julisti korinttolaisille: "Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan." 1Kor.3:21-23
Kaikkien olettaisi pitävän tästä kerskauksesta: "Kaikki on minun." Siinä on kuitenkin ehto: "Minä olen Kristuksen." Jeesuksen kautta saa omistaa kaiken, mutta kuka tahtoo elää sen todeksi?
Ihmisten ylpeys on ymmärtänyt väärin Jeesuksen sanat: "Että he yhtä olisivat." He kuulevat tämän siten, että kaikkien kristittyjen tulisi kuulua samaan kirkkoon. Jeesus ei kuitenkaan puhu tässä mitään organisaatioiden ykseydestä. "Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat." Joh.17:21
Jeesus puhuu omiensa oikeamielisyydestä, joka saa aikaan sen, että he ovat yhtä. Kun jotkut uskovaiset ovat koroittaneet itsensä, niin he ovat väärämielisiä ja rikkovat siten tuon yhteyden, josta Jeesus puhuu. Oikeaoppisuus ei riitä Jumalalle, vaan Hän odottaa meiltä oikeamielisyyttä.
Jotkut sanovat seurakuntaansa paikallisseurakunnaksi, joka on ainoa oikea Jumalan seurakunta sillä paikkakunnalla. Tämä on paavimainen lausunto, koska sillä halutaan pakottaa kaikki uskovaiset yhden inhimillisen seurakuntajärjestyksen alaisuuteen. Tällainen kerskaus kapinoi Jumalan Hengen synnyttämää yhteyttä vastaan.
Eihän yhteen kokoontuminen tai yksimielisyys opista luo Hengen yhteyttä, vaan oikeamielisyys. Kunnianhimokkuus on todellinen syy tällaiseen seurakunnasta ylpeilyyn. Seurakuntayhdistykset ovat vain todellisen Jumalan seurakunnan palvelijoita. Turha niistä on ylpeillä. Vallanhaluisille pastoreille omasta kirkosta kerskailu on tietysti tärkeä asia. Jumalan mielen mukaiset kaitsijat eivät herroina hallitse. Jeesus ja apostolit ovat sen jyrkästi kieltäneet.
Huomaa kuinka Paavali muistuttaa, että me uskovaiset omistamme toinen toisemme Jeesuksen kautta, eikä seurakunnan kautta. Se, että nimemme ovat saman kristillisen yhdistyksen rekisterissä, ei anna meille tuota omistusoikeutta. Jos olet Pyhässä Hengessä yhtä Jumalan kanssa, voit iloita veljistä ja sisarista Jeesuksessa Kristuksessa, vaikket istuisikaan heidän kanssaan samassa kokoushuoneessa. Ylpeilysi tähden olet sokea Jeesuksen seurakunnan todellisuudelle.
Lahjalla ylpeily
Jumalan pelastussuunnitelma noudattaa tätä pääperiaatetta: "Ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä." 1Kor.1:29 Jumalan armon pelastama taas noudattaa elämässään tätä periaatetta;: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra." 1Kor.1:31
Jos joku aikoo pysyä Jumalan armon alla, niin hänen tulee siis kerskata vain Jumalasta. Jokaisella täytyy olla joku kerskauksen aihe. Jumalasta kerskaaminen voi kuitenkin hyvin helposti vaihtua omasta uskostaan kerskaamiseksi. Juuri tällaisesta ylpeästä uskosta Paavali nuhteli Korinton uskovaisia ja sanoi: "Mitä sinulla on, jota et ole ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?" 1Kor.4:7
Miksi me unohdamme saaneemme kaiken lahjaksi? Kunnianhimomme aiheuttaa tätä muistamattomuutta. Jos me emme ole antaneet Pyhän Hengen kuolettaa lihallista mieltämme, niin me säilytämme halumme olla hyväksyttyjä tämän maailman ihmisten keskuudessa ja etsimme kunniaa myös toisilta uskovilta.
Uskovat kerskuvat keskuudessaan joko viisaudestaan tai yliluonnollisista kokemuksistaan. "Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valehdelko totuutta vastaan." Jaak.3:13-14
Kunnian himolle on tyypillistä se, että se tekee ihmisen vihaiseksi, jos se ei saa himoaan tyydytetyksi. Tämä vihaisuus saa ihmisen kerskumaan asioista, jotka eivät ole totta. Kunnianhimokas repii jostain aiheen kerskua ja joutuu lopulta valheidensa vangiksi. Siellä missä on ylpeyttä, on riitaa. Siellä missä on riitaa, on valheita ja itsepetosta.
Paavali antaa neuvon viisaudestaan kerskuville uskoville: "Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä." 1Kor.3:18-19
Jumalan pelastussuunnitelma noudattaa tätä pääperiaatetta: "Ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä." 1Kor.1:29 Jumalan armon pelastama taas noudattaa elämässään tätä periaatetta;: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra." 1Kor.1:31
Jos joku aikoo pysyä Jumalan armon alla, niin hänen tulee siis kerskata vain Jumalasta. Jokaisella täytyy olla joku kerskauksen aihe. Jumalasta kerskaaminen voi kuitenkin hyvin helposti vaihtua omasta uskostaan kerskaamiseksi. Juuri tällaisesta ylpeästä uskosta Paavali nuhteli Korinton uskovaisia ja sanoi: "Mitä sinulla on, jota et ole ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?" 1Kor.4:7
Miksi me unohdamme saaneemme kaiken lahjaksi? Kunnianhimomme aiheuttaa tätä muistamattomuutta. Jos me emme ole antaneet Pyhän Hengen kuolettaa lihallista mieltämme, niin me säilytämme halumme olla hyväksyttyjä tämän maailman ihmisten keskuudessa ja etsimme kunniaa myös toisilta uskovilta.
Uskovat kerskuvat keskuudessaan joko viisaudestaan tai yliluonnollisista kokemuksistaan. "Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valehdelko totuutta vastaan." Jaak.3:13-14
Kunnian himolle on tyypillistä se, että se tekee ihmisen vihaiseksi, jos se ei saa himoaan tyydytetyksi. Tämä vihaisuus saa ihmisen kerskumaan asioista, jotka eivät ole totta. Kunnianhimokas repii jostain aiheen kerskua ja joutuu lopulta valheidensa vangiksi. Siellä missä on ylpeyttä, on riitaa. Siellä missä on riitaa, on valheita ja itsepetosta.
Paavali antaa neuvon viisaudestaan kerskuville uskoville: "Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä." 1Kor.3:18-19
Omaisuudenhoitajan uskollisuus
Paavali on meille hyvä esimerkki siitä, miten sanoutua irti ystävyydestä maailman kanssa. Hän toi kaikille julki kyvyttömyytensä, avuttomuutensa, tietämättömyytensä ja voimattomuutensa. Silti hänessä ilmeni kykyjä, avuja, viisautta ja voimaa - Jumalan armon vaikutuksesta.
"Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta." 2Kor.3:5 Paavali panee lihallisen luontonsa puhumaan totuutta itsestään sanomalla: "Minä en ole mitään." Ei hän ilmaise tässä itsesääliä, vaan paljastaa totuuden itsestään.
"Vaikka en olekaan mitään." 2Kor.12:11 "Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa." 1Kor.3:7 "Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta." Room.16:27 "Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle." Gal.6:14
Ei Paavali nöyristellyt, vaan hän tunnusti totuutta. Kaikki on lahjaa Jumalalta. On väärin sanoa omakseen sitä, mikä on toisen omaa. Jeesuksen asenne oli tämä: "Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan Hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt." Joh.6:38
Paavali sanoo itsestään: "Pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi." 1Kor.4:1-2 Huoneenhaltija asioi toisen omaisuudella. Hänen uskollisuutensa on siinä, että hän ei pidä hallussaan olevaa omaisuutta omanaan. Nykyään ehkä osakesalkun hoitajaa voitaisiin sanoa huoneenhaltijaksi.
Kun Paavali puhuu uskovaisesta huoneenhaltijana eli taloudenhoitajana hänellä oli varmaan mielessään Jeesuksen sanat samasta asiasta (Matt.25:14-30). Siinä Jeesus sanoo antavansa omaisuutensa uskoviensa hoitoon. Kun Hän tulee takaisin, niin me joudumme tekemään tilin siitä, mikä meille on uskottu.
Jumala on uskonut meille salaisuutensa. Uskoton omaisuudenhoitaja alkaa asioida hänen hoitoonsa uskotulla omaisuudella niin kuin se olisi hänen omaansa. On helppo erehtyä luulemaan, että minä omistan totuuden. Niin - sama koskee itse pelastusta. Jeesus Kristus on ainoa pelastunut ihminen. Tullessamme uskoon saamme osallisuuden Hänen pelastuksestaan.
Kaiketi ihmettelet, että mikä se sellainen lahja on, jota et ole saanut omaksesi? Sinä saat sen omaksesi ylösnousemuksessa. Nyt sinä omistat sen ylösnousemususkosi kautta. "Sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää." Room.11:20 Ylpeilyjesi tähden voit ajatella: "Kerran pelastettu on aina pelastettu. Kerran Jumalan lahjan vastaanottanut saa pitää sen ikuisesti." Ne, jotka näin ajattelevat ovat unohtaneet sen, että Jeesus pysyy heissä vain, jos he pysyvät Jeesuksessa. Jos suhteesi Jeesuksen kanssa menee poikki, niin menetät kaiken.
Niin kauan kuin elämme tässä maailmassa, olemme oman pelastuksemme haltijoita emmekä sen omistajia - eli yhden leiviskän haltijoita (Matt.25:24). Jos kerskaamme saamastamme lahjasta, niin kuin se jo olisi omamme, olemme vaarassa menettää sen. Jos kätkemme sen, niin olemme silloinkin vaarassa menettää sen. Se on vain Jeesuksen ansiota, että minä pelastun!
Ylpeä asenne saa uskovaisen luulemaan, että hänen pelastumisensa olisi hänen omassa vallassaan. Juuri tästä syystä Paavali aina muistaa sanoa, että kaikki mitä meillä on, on "Jeesuksessa Kristuksessa". "Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen." Kol.1:14
Paavali on meille hyvä esimerkki siitä, miten sanoutua irti ystävyydestä maailman kanssa. Hän toi kaikille julki kyvyttömyytensä, avuttomuutensa, tietämättömyytensä ja voimattomuutensa. Silti hänessä ilmeni kykyjä, avuja, viisautta ja voimaa - Jumalan armon vaikutuksesta.
"Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta." 2Kor.3:5 Paavali panee lihallisen luontonsa puhumaan totuutta itsestään sanomalla: "Minä en ole mitään." Ei hän ilmaise tässä itsesääliä, vaan paljastaa totuuden itsestään.
"Vaikka en olekaan mitään." 2Kor.12:11 "Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa." 1Kor.3:7 "Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta." Room.16:27 "Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle." Gal.6:14
Ei Paavali nöyristellyt, vaan hän tunnusti totuutta. Kaikki on lahjaa Jumalalta. On väärin sanoa omakseen sitä, mikä on toisen omaa. Jeesuksen asenne oli tämä: "Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan Hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt." Joh.6:38
Paavali sanoo itsestään: "Pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi." 1Kor.4:1-2 Huoneenhaltija asioi toisen omaisuudella. Hänen uskollisuutensa on siinä, että hän ei pidä hallussaan olevaa omaisuutta omanaan. Nykyään ehkä osakesalkun hoitajaa voitaisiin sanoa huoneenhaltijaksi.
Kun Paavali puhuu uskovaisesta huoneenhaltijana eli taloudenhoitajana hänellä oli varmaan mielessään Jeesuksen sanat samasta asiasta (Matt.25:14-30). Siinä Jeesus sanoo antavansa omaisuutensa uskoviensa hoitoon. Kun Hän tulee takaisin, niin me joudumme tekemään tilin siitä, mikä meille on uskottu.
Jumala on uskonut meille salaisuutensa. Uskoton omaisuudenhoitaja alkaa asioida hänen hoitoonsa uskotulla omaisuudella niin kuin se olisi hänen omaansa. On helppo erehtyä luulemaan, että minä omistan totuuden. Niin - sama koskee itse pelastusta. Jeesus Kristus on ainoa pelastunut ihminen. Tullessamme uskoon saamme osallisuuden Hänen pelastuksestaan.
Kaiketi ihmettelet, että mikä se sellainen lahja on, jota et ole saanut omaksesi? Sinä saat sen omaksesi ylösnousemuksessa. Nyt sinä omistat sen ylösnousemususkosi kautta. "Sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää." Room.11:20 Ylpeilyjesi tähden voit ajatella: "Kerran pelastettu on aina pelastettu. Kerran Jumalan lahjan vastaanottanut saa pitää sen ikuisesti." Ne, jotka näin ajattelevat ovat unohtaneet sen, että Jeesus pysyy heissä vain, jos he pysyvät Jeesuksessa. Jos suhteesi Jeesuksen kanssa menee poikki, niin menetät kaiken.
Niin kauan kuin elämme tässä maailmassa, olemme oman pelastuksemme haltijoita emmekä sen omistajia - eli yhden leiviskän haltijoita (Matt.25:24). Jos kerskaamme saamastamme lahjasta, niin kuin se jo olisi omamme, olemme vaarassa menettää sen. Jos kätkemme sen, niin olemme silloinkin vaarassa menettää sen. Se on vain Jeesuksen ansiota, että minä pelastun!
Ylpeä asenne saa uskovaisen luulemaan, että hänen pelastumisensa olisi hänen omassa vallassaan. Juuri tästä syystä Paavali aina muistaa sanoa, että kaikki mitä meillä on, on "Jeesuksessa Kristuksessa". "Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen." Kol.1:14
Itsensä alentaminen
Ihminen sitten osaa pilata kaiken. Syntinen luontomme osaa vääristellä nöyryydenkin, koska monet ylpeilevät nöyryydellään. Jeesus sanoo: "Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään." Matt.23:12 Kun sinua pyydetään nöyrtymään, niin kuvitteletko olevasi korkealla ja ajattelet, että sinua pyydetään tulemaan alas? Ei niin, vaan sinua pyydetään avaamaan silmäsi sille totuudelle, että sinä olet alhaalla. Sinä olet koko ajan ollutkin alhaalla!
Mitä sinulta odotetaan, kun sanotaan: Anna kunnia Jumalalle! Tulisiko sinun luopua ansaitsemastasi kunniasta ja tehdä jalo ja nöyrä teko ja sanoa: Ei mitään kunniaa minulle. Minä annan sen Jumalalle. Ei niin, vaan sinua pyydetään huomaamaan, ettei sinulla ole ollutkaan mitään kunniaa. Kuinka voisit antaa kunnian Jumalalle, kun se ei koskaan ole edes tullut sinulle?
Eikö nöyrtyminen olekin helppoa? Sinun tarvitsee vain tunnustaa tosiasiat. Totuus tekee vapaaksi. Jeesuksen kautta nöyryyden löytäneellä ei ole suorituspaineita olla nöyrä. Jumalan armosta eläminen on helppoa sen jälkeen, kun huomaa, ettei tarjolla mitään muuta vaihtoehtoa olekaan.
Ihminen sitten osaa pilata kaiken. Syntinen luontomme osaa vääristellä nöyryydenkin, koska monet ylpeilevät nöyryydellään. Jeesus sanoo: "Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään." Matt.23:12 Kun sinua pyydetään nöyrtymään, niin kuvitteletko olevasi korkealla ja ajattelet, että sinua pyydetään tulemaan alas? Ei niin, vaan sinua pyydetään avaamaan silmäsi sille totuudelle, että sinä olet alhaalla. Sinä olet koko ajan ollutkin alhaalla!
Mitä sinulta odotetaan, kun sanotaan: Anna kunnia Jumalalle! Tulisiko sinun luopua ansaitsemastasi kunniasta ja tehdä jalo ja nöyrä teko ja sanoa: Ei mitään kunniaa minulle. Minä annan sen Jumalalle. Ei niin, vaan sinua pyydetään huomaamaan, ettei sinulla ole ollutkaan mitään kunniaa. Kuinka voisit antaa kunnian Jumalalle, kun se ei koskaan ole edes tullut sinulle?
Eikö nöyrtyminen olekin helppoa? Sinun tarvitsee vain tunnustaa tosiasiat. Totuus tekee vapaaksi. Jeesuksen kautta nöyryyden löytäneellä ei ole suorituspaineita olla nöyrä. Jumalan armosta eläminen on helppoa sen jälkeen, kun huomaa, ettei tarjolla mitään muuta vaihtoehtoa olekaan.
Riitojen ulkopuolelle
Kaikkien riitojen taustalla on ihmisen riita ja kapina Jumalaa vastaan. Ihmiskunta haastaa riitaa Jumalan kanssa, mutta Hänen vastauksensa meille on sävyisä. Hän kärsi hiljaa ristillä meidän puolestamme tuodakseen meidät sovintoon kanssaan. Evankeliumissa on mahdollisuus ratkaista riita synnistä. Useimmat ihmiset ovat hylänneet evankeliumin ja haluavat jatkaa riitaansa Jumalan kanssa. Siten ihmiskunta on jakautunut toisiaan vastaan Jeesuksen tähden.
Minä voin puheillani aiheuttaa riitaa, mutta minun ei silti tarvitse itse riidellä. Evankeliumi Jeesuksesta aiheuttaa kiistaa, mutta minun ei tarvitse riidellä sen puolesta. Voin asettua riitelyn ulkopuolelle siten, että en riitele takaisin. Minä olen yhtä hiljaa kuin Jumala riidanhaluisten edessä.
Jos en etsi evankeliumilla itselleni kunniaa, niin minun on helppo jättää ihmisten vastaväitteet Jumalan ja heidän välisiksi asioiksi. Minähän olen vain Jumalan juoksupoika, joka tuon Hänen viestinsä. "Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään." 2Tim.2:24
Seurakunnissa olevien riitojen ulkopuolelle on vaikeampi asettua. Jos seurakunnassa vallitsee uskollaan pöyhkeilevä ilmapiiri, niin siellä on vaikeaa pysyä oikeamielisenä.
Paavali sai kokea kuinka uskovaiset tuomitsivat häntä. Hän ei kuitenkaan alkanut riidellä tuomitsijoidensa kanssa. "Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra." 1Kor.4:3-4
Usein riita syntyy siitä, kun puolustetaan itseään. Jeesuksen oman ei sovi itse puolustaa itseään, vaan luottaa Jumalan puolustukseen ja tuomioon. Jos ylpeää syytetään jostain, vaikka hänellä ei ole mitään tunnollaan, niin hän ei malta olla puolustamatta itseään. Näin riita on valmis. Paavali tunnusti, ettei hänen hyvä omatuntonsa takaa sitä, etteikö hän voisi olla syyllinen jossain asiassa. Sellaiset asiat hän kuitenkin jätti Jumalan tuomion varaan, eikä alkanut vakuutella syyttömyyttään.
Paavali myös nuhteli kurittomia uskovia, mutta ei jäänyt riitelemään heidän kanssaan. Sen sijaan hän kehoitti jättämään heidät rauhaan, jos he eivät tehneet parannusta. "Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet." 2Tess.3:6
Jos jätämme itsemme ja muut Jumalan tuomittaviksi ja puolustettaviksi, niin voimme asettua riitojen ulkopuolelle. "Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennen kuin aika on, ennen kuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta." 1Kor.4:5
Kaikkien riitojen taustalla on ihmisen riita ja kapina Jumalaa vastaan. Ihmiskunta haastaa riitaa Jumalan kanssa, mutta Hänen vastauksensa meille on sävyisä. Hän kärsi hiljaa ristillä meidän puolestamme tuodakseen meidät sovintoon kanssaan. Evankeliumissa on mahdollisuus ratkaista riita synnistä. Useimmat ihmiset ovat hylänneet evankeliumin ja haluavat jatkaa riitaansa Jumalan kanssa. Siten ihmiskunta on jakautunut toisiaan vastaan Jeesuksen tähden.
Minä voin puheillani aiheuttaa riitaa, mutta minun ei silti tarvitse itse riidellä. Evankeliumi Jeesuksesta aiheuttaa kiistaa, mutta minun ei tarvitse riidellä sen puolesta. Voin asettua riitelyn ulkopuolelle siten, että en riitele takaisin. Minä olen yhtä hiljaa kuin Jumala riidanhaluisten edessä.
Jos en etsi evankeliumilla itselleni kunniaa, niin minun on helppo jättää ihmisten vastaväitteet Jumalan ja heidän välisiksi asioiksi. Minähän olen vain Jumalan juoksupoika, joka tuon Hänen viestinsä. "Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään." 2Tim.2:24
Seurakunnissa olevien riitojen ulkopuolelle on vaikeampi asettua. Jos seurakunnassa vallitsee uskollaan pöyhkeilevä ilmapiiri, niin siellä on vaikeaa pysyä oikeamielisenä.
Paavali sai kokea kuinka uskovaiset tuomitsivat häntä. Hän ei kuitenkaan alkanut riidellä tuomitsijoidensa kanssa. "Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra." 1Kor.4:3-4
Usein riita syntyy siitä, kun puolustetaan itseään. Jeesuksen oman ei sovi itse puolustaa itseään, vaan luottaa Jumalan puolustukseen ja tuomioon. Jos ylpeää syytetään jostain, vaikka hänellä ei ole mitään tunnollaan, niin hän ei malta olla puolustamatta itseään. Näin riita on valmis. Paavali tunnusti, ettei hänen hyvä omatuntonsa takaa sitä, etteikö hän voisi olla syyllinen jossain asiassa. Sellaiset asiat hän kuitenkin jätti Jumalan tuomion varaan, eikä alkanut vakuutella syyttömyyttään.
Paavali myös nuhteli kurittomia uskovia, mutta ei jäänyt riitelemään heidän kanssaan. Sen sijaan hän kehoitti jättämään heidät rauhaan, jos he eivät tehneet parannusta. "Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet." 2Tess.3:6
Jos jätämme itsemme ja muut Jumalan tuomittaviksi ja puolustettaviksi, niin voimme asettua riitojen ulkopuolelle. "Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennen kuin aika on, ennen kuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta." 1Kor.4:5
Raamatun viittauksissa käytetty käännös on Kirkkoraamattu 1933/1938