Uusi ja vanha luomusJeesuksen tunteminen antaa enemmän kuin monet tiedostavat. Kaikki tajuavat, että Jeesuksessa saa
synnit anteeksi. Harvat sen sijaan tietävät, että Jeesuksessa uskova saa uuden
luonnon.
"Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus. Se, mikä on vanhaa on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut" 2Kor.5:17 Vain hän, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, voi tietää miltä tuntuu olla uusi luomus.
Ulkopuolinen tarkkailija voi kysyä, että miten tuo uusi luomus näkyy kristityn elämässä. Usein se ei näykään, koska monet
uskovaiset eivät vaella uuden luomuksensa mukaan, vaan vanhan.
Jumala kehottaa uskovia
ristiinnaulitsemaan vanhan luontonsa ja pukeutumaan uuteen.
"Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen." Ef.4:22-24 Vaikka Paavali julistaa, että "vanha on kadonnut", niin silti hän kehottaa "pane pois vanha", ja vaikka hän julistaa, että "uusi on sijaan tullut", niin silti hän kehottaa "pukeudu uuteen".
Tällä näennäisellä ristiriidalla Paavali korostaa sitä, että vaikka
uskovainen jo kerran kuoli yhdessä Jeesuksen kanssa, niin hänen täytyy antaa sen myös vaikuttaa käytännössä ja vaikka hänellä on uusi luomus, niin hänen tulee myös antaa uuden elämän hallita itseään.
Uusi luomus ristiinnaulitsee vanhanOn paljon
uskoa tunnustavia ihmisiä, joilla ei ole uutta luomusta. He eivät ole Jeesuksen omia, vaikka uskovatkin Häneen omalla tavallaan. Kun heitä kehotetaan panemaan pois vanha ihmisensä, niin he ovat mahdottoman tehtävän edessä, koska heissä ei ole uutta luomusta, joka voisi tarttua tähän kehotukseen. Meidän syntinen luontomme ei tietenkään halua
ristiinnaulita itseään. Vain uusi luomus yhdessä Pyhän Hengen kanssa voi ristiinnaulita syntisen luontomme.
Paavali sanoo ihmisen olevan "lihan vallassa" silloin, kun hänellä ei ole uutta luomusta. Jos ihmisellä on uusi luomus, niin hänellä on "Kristuksen Henki".
"Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumala Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa." Room.8:8-9 Uskovan tulee itse
ristiinnaulita syntinen luontonsa. Jumala ei tee sitä meidän puolestamme.
"Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen." Gal.5:24 Toisaalta kukaan ei voi tehdä sitä ilman Jumalan Hengen apua. Uusi luomus kuolettaa Pyhän Hengen avulla vanhan
luonnon.
"Jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää." Room.8:13 Pyhä Henki kuolettaa vanhan luontomme
kastamalla meidät Jeesuksen kuolemaan.
"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut?" Room.6:3 Kaste Jeesukseen KristukseenVoimakkaat yhteiset kokemukset liittävät ihmiset yhteen. Tätä kokemusta kutsutaan
kasteeksi.
Israelilaiset saivat "kasteen Moosekseen meressä" (1Kor.10:2) kulkiessaan hänen perässään meren poikki. Kaste Jeesukseen tarkoittaa sitä, että puemme uuden ihmisen päällemme.
"Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." Gal.3:27 Jeesus sanoo omasta
kasteestaan:
"Minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty." Luuk.12:50 Jeesus puhuu Getsemanessa kokemastaan kasteesta. Siellä Hän ahdistui niin, että Hän hikoili
verta, mutta siellä Hän myös vapautui
ahdistuksestaan. Siellä Hän kielsi oman inhimillisen tahtonsa, mutta sai myös
ilolla yhtyä Isänsä tahtoon. Jeesus oli tosi ihminen, jonka oli vaikea
luopua omasta inhimillisestä elämästään. Hänen sydämensä koki kuoleman ja
ylösnousemuksen Getsemanen rukoustaistelussa. Hän kielsi itsensä ja otti
ristinsä. Hän kykeni kieltämään itsensä, koska Hän
rakasti Isäänsä. Hän oli ahdistettu kunnes oli saanut voiton inhimillisestä luonnostaan. Hän oli kokenut
kasteensa ja oli valmis kohtaamaan ristintapahtumat.
Jeesus kutsuu meitä tekemään samoin kuin Hän.
"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen." Matt.16:24-25 Jos tahdomme kulkea Hänen perässään
rakkaudesta Häneen, niin saamme voiman kieltää itsemme. Kristukseen
kastettu on kadottanut oman elämänsä Jeesuksen tähden ja löytänyt uuden elämän Hänessä.
Kun muistat Jeesuksen hikoilleen
kasteessaan verta, niin ymmärrät kehotuksen:
"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan." Heb.12:4 Rakkaus teki vastarintaa
synnille. Verisestä hiestä märkänä taistelija lausui voitonsanat:
"Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun." Luuk.22:42 Jumala ei anna meille niin suurta koetusta kuin Jeesukselle, mutta jotain samaa saamme silti kokea, emmekä saa sitä oudoksua.
"Älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotain outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös Hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuista." 1Piet.4:12-13 Jumala ei salli meitä koeteltavan yli voimiemme.
Minuuden kriisiUskoontultuaan moni ihmettelee kokemaansa uudenlaista
ahdistusta.
Syyllisyys lähti pois, mutta silti me koemme itsemme huonommiksi ihmisiksi kuin koskaan aiemmin. Kun Jeesus alkaa loistaa sydämessämme, niin Hänen valonsa paljastaa meille syntisen luontomme todellisuuden. Ongelmaksi muodostuu se, että meidän minuutemme on sitoutunut syntiseen luontoomme. Jumalan Henki tahtoo irrottaa meidät vanhasta luonnostamme ja sitoa uuteen.
Meidän minuutemme rakentuu siitä, mitä liitämme lauseen "minä olen" jatkoksi. Sen, mitä ajattelemme itsestämme, täytyy muuttua. Uuden nimen saaminen kuvaa tätä Jumalan meissä aikaansaamaa minuuden muutosta. Saulista tuli Paavali ja Simonista tuli Pietari. Paavali luonnehtii minuutensa uutta sisältöä:
"Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa." Gal.2:20 "Jumalan armosta minä olen se, mikä olen." 1Kor.15:10 Vanhan minän kuolemastaan Paavali sanoo:
"Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen." Fil.3:8 Juutalaisuus oli huomattava osa Saulin
identiteettiä, mutta Paavali piti sen roskana. Hän saattoi todeta:
"Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata." Gal.3:28 Edellisissä Paavalin sanoissa kuuluu Jeesuksen sanat:
"Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni." Luuk.14:33 Uusi luomus kokee olevansa muukalainen vanhan ihmisensä kulttuurissa. Hän tuntee kuuluvansa taivaalliseen
yhteisöön.
"Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi." Fil.3:20 Kadottaessaan ajallisen kansalaisuutensa uskova saa tilalle Jumalan
kuningaskunnan kansalaisuuden. Jeesuksen kautta hän omistaa kaiken.
"Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän. Teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan." 1Kor.3:21-23 Pyhän Hengen tuliMiten Pyhä Henki käytännössä
kastaa meidät Jeesukseen? Kun Jeesus puhuu omasta
kasteestaan, niin Hän sanoo:
"Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!" Luuk.12:49 Hän sanoo heittämänsä tulen tuovan maan päälle eripuraisuutta. Hän ennustaa toisilleen läheisten ihmisten riitautuvan keskenään Hänen tähtensä.
Jumalan
evankeliumi nostaa Jeesuksen meidän sydämemme ehdottomaksi Ykköseksi. Jeesus sanoo:
"Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias." Matt.10:37 Ihmiset eivät pidä siitä, että he jäävät toiselle sijalle uskovan läheisensä elämässä.
Jeesus
kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella ne, jotka tunnustavat Hänet Herraksi ja Jumalaksi. Jumalan Henki antaa rohkeuden nousta omaa syntistä
luontoa vastaan.
Synnin vallassa oleva minuus onkin meidän pahin vihollisemme. Paavali kuvaa tätä pyhää poltetta:
"Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja Hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut." 2Kor.5:14-15 Kristillistä
uskoa tunnustavat ihmiset, joilla ei ole uutta luomusta, paheksuvat näin radikaalia Jeesuksen seuraamista. Jotkut heistä yrittävät innokkaasti sammuttaa Jumalan tulta. He syyttävät Jumalaan
rakastuneita ihmisiä
rakkaudettomuudesta.
Heidän erehdyksensä on täysin ymmärrettävä, koska he ovat lihan vallassa.
"Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Room.8:7 Uusi luomus sen sijaan
rakastaa Jumalan
lakia.
"Sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin." Room.7:22 Apostoli Johannes sanoo, että uusi luomus ei koskaan tee
syntiä.
"Kuka ikinä Hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä Häntä tuntenut." 1Joh.3:6 Johannes kutsuu syntistä luontoamme perkeleen lapseksi ja uutta luomusta Jumalan lapseksi.
"Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että Hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot." 1Joh.3:8 Eikö olekin lohdullista? Sinun ei tarvitse alistua perkeleellisen luontosi valtaan! Jeesus luo sinut uudeksi.
Pois se minusta!Kaste Jeesukseen koetaan yhä uudestaan.
"Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu." 2Kor.4:16 Se on yhteenkasvamista Jeesukseen.
"Jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa." Room.6:5 Pyhän Hengen osallisuus vie meidät elämän tilanteisiin, joissa koemme tuskallisia
rukouksia, joiden kautta meille kasvaa uusi minuus Jumalalta.
Noissa rukoustaisteluissa paljon käytetty lause kuuluu: "Pois se minusta!" Sano
kärsivällisesti yhä uudestaan vanhan ihmisen ajatuksille: "Pois se minusta!" Paavali antaa meille esimerkin:
"Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!" Gal.6:14 Kuolkoon minun
ylpeyteni,
ahneuteni ja itsekkyyteni, Jeesuksen nimessä! Tulkoon esille Jumalan kunnia! Hän yksin on arvollinen, Hän joka voi liittää kaiken hyvän nimensä jälkeen, MINÄ OLEN!
Sanon vanhasta ihmisestäni: Minä en ole mitään. Minä en omista mitään. Minulla ei ole mitään suunnitelmia. Sanon uudesta ihmisestäni: Minä olen Jumalan lapsi Jeesuksessa. Hänen kauttaan minä omistan kaiken, mitä Jumalalla on. Hänellä on täydellinen suunnitelma elämääni varten.
Syntinen minuutemme voidaan kuolettaa!
Uskotko sen? Haluatko kokea sen levon? Jeesus lupaa:
"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt.11:29-30 Kerran kuoletettu syntinen
luonto voi herätä ja tukahduttaa uskomme, jos tahtomme nukkuu hetkellä, jolloin meidän tulisi
rukoilla ja kieltää itsemme. Paavali varoittaa:
"Pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät." Room.13:14 Lihalla Paavali ei tarkoita ruumistamme, vaan syntistä luontoamme. Miten me voimme pitää "lihastamme" liian hyvää huolta?
Jos sinä annat syntiselle luonnollesi hyvän
itsetunnon, niin siten sinä pidät siitä liian hyvää huolta. Masenna vanha ihmisesi, äläkä anna sen tuntea olevansa hyvä.
"Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niin kuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan (synnin)ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi." 1Kor.9:26-27 Oman syntisen luontonsa tuomitseminen on tärkeä asia. Niin kauan kuin me pidämme itseämme hyvänä ilman Jeesuksen
armoa, emme halua kieltää itseämme.
Evankeliumin voimasta Paavali oli tullut tähän johtopäätökseen:
"Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää." Room.7:18 Joku väittää vastaan ja sanoo, että minussa on paljon hyvää, vaikka on pahaakin. Hänelle Paavali sanoo:
"Oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan." Fil.3:3 Itse Jeesus sanoo sinulle:
"Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä." Joh.15:5 Valvo ajatuksiasiKoska useimpien ihmisten henki nukkuu, niin heidän
lihallinen luontonsa saa syöttää vapaasti ajatuksiaan heidän tajuntaansa.
Uskovaisen hengen tulee olla hereillä ja valvoa joka hetki mitä ajatuksia hänen tajuntansa virrassa kulkee. Meidän tulee tietää mistä lähteestä ne tulevat. On tärkeää oppia luottamaan uuteen luomukseen niin, että
tottelemme sen ajatuksia. Samoin on tärkeää oppia vastustamaan syntisen luontomme ajatuksia.
Enimmäkseen uskovan elämä sujuu hyvissä ajatuksissa, jotka Jumalan Henki tuo mieleemme.
"Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil.4:7 Toisinaan "liha" alkaa puhua ottaakseen vallan meidän mielestämme. Silloin tarvitaan
rukousta, josta Jeesus sanoi Getsemanessa:
"Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Matt.26:41 Koska Jeesuksellakin oli meidän syntinen liha, niin Hän oli kaikessa kiusattu
syntiin samoin kuin mekin.
"Sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa." Room.8:3 Hän ei koskaan kuitenkaan antanut syntiselle lihalleen mitään sijaa mielessään. Hän ei koskaan tehnyt
syntiä edes ajatuksissaan. Hän kutsuu omiaan elämään yhtä
puhdasta elämää kuin Hän eli.
Paavali puhuu "synnin ruumiin kukistamisesta" (Room.6:6). Myös Jeesus puhuu viettelevistä ruumiin jäsenistä: "Jos yksi jäsenistäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi." (Matt.5:29) Nämä viettelevät ruumiin jäsenet ovat asenteita ja ajatuksia, jotka nousevat syntisestä luonnostamme.
Synnin ruumiin jäsenillä on oma syntinen tahtonsa. Paavali puhuu "lihan mielestä", kun hän tarkoittaa syntisen
luonnon ajatuksia ja asenteita. Miten siis repäistä tajunnastaan pois nuo ajatukset? Vaietkoon kaikki "liha" Jumalan edessä!
Se, joka ei valvo ajatuksiaan, ei myöskään osaa
rukoilla oikeaan aikaan.
Lihallisten ajatusten torjuminen heti alkuunsa on mahdollista vain, jos olemme hengellisesti hereillä. On erehdys yrittää torjua syntistä ajatusta irrallisena omasta syntisestä luonnostaan. Torju vanha ihmisesi, joka ajatuksen esittää. Vielä suurempi erehdys on yrittää laittaa omat pahat ajatuksensa
paholaisen tilille.
Jos annoit minuutesi vanhalle luonnollesi, niin jouduit
kiusaukseen. Antaessasi lihasi hallita yhdyt lopulta sen pahoihin ajatuksiin ja teet
syntiä ja tarvitset puhdistusta. Pyydä ajatuksiasi anteeksi Jumalalta ennen kuin ne muuttuvat ajatuksia pahemmiksi teoiksi. Mitä kauemmin väärät ajatuksesi elävät mielessäsi, sitä kipeämpää tekee päästä niistä eroon.
Synnin ruumiilla on haureelliset silmät,
ahneet kädet ja
väkivaltaiset jalat. Haureellisista, ahneista ja väkivaltaisista ajatuksista luopuminen voi tuntua meistä yhtä vaikealta asialta kuin ruumiimme silmän, käden tai jalan menettäminen. Tästä Jeesus sanoo:
"Parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin." Matt.5:29 On erittäin palkitsevaa voittaa
kiusaus. On hieno tunne lähteä Getsemanestaan pois voittajana. Kiitos Jumalalle Hänen
armostaan, joka antaa voiton kiusauksissa.
"Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat." Jaak.1:12 Jeesuksen tulemuksessa uusi ihmisemme saa myös uuden arvoisensa ruumiin. Nyt uusi ihminen on kuin synnytystuskissa, koska sen täytyy asua tässä kuoleman ruumiissa. Pian huokaus muuttuu rajattomaksi
iloksi.
"Me huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta." Room.8:23 Raamatun viittauksissa käytetty käännös on Kirkkoraamattu 1933/1938