Markus / Mark

Jeesus on Jumala ja Ihminen, uhri sinun syntiesi edestä!

Jeesus Kristus on Jumalani!

Markus

Mark

1
1. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku.	1. The beginning of the gospel of Jesus Christ, the Son of God;
2. Niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan kirjassa: "Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava sinun tiesi".	2. As it is written in the prophets, Behold, I send my messenger before thy face, which shall prepare thy way before thee.
3. "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'",	3. The voice of one crying in the wilderness, Prepare ye the way of the Lord, make his paths straight.
4. niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.	4. John did baptize in the wilderness, and preach the baptism of repentance for the remission of sins.
5. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.	5. And there went out unto him all the land of Judaea, and they of Jerusalem, and were all baptized of him in the river of Jordan, confessing their sins.
6. Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa.	6. And John was clothed with camel's hair, and with a girdle of a skin about his loins; and he did eat locusts and wild honey;
7. Ja hän saarnasi sanoen: "Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi, jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään.	7. And preached, saying, There cometh one mightier than I after me, the latchet of whose shoes I am not worthy to stoop down and unloose.
8. Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä."	8. I indeed have baptized you with water: but he shall baptize you with the Holy Ghost.
9. Ja niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa.	9. And it came to pass in those days, that Jesus came from Nazareth of Galilee, and was baptized of John in Jordan.
10. Ja heti, vedestä noustessaan, hän näki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan häneen.	10. And straightway coming up out of the water, he saw the heavens opened, and the Spirit like a dove descending upon him:
11. Ja taivaista tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt".	11. And there came a voice from heaven, saying, Thou art my beloved Son, in whom I am well pleased.
12. Kohta sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan.	12. And immediately the spirit driveth him into the wilderness.
13. Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää, ja saatana kiusasi häntä, ja hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät hänelle palvelusta.	13. And he was there in the wilderness forty days, tempted of Satan; and was with the wild beasts; and the angels ministered unto him.
14. Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia	14. Now after that John was put in prison, Jesus came into Galilee, preaching the gospel of the kingdom of God,
15. ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".	15. And saying, The time is fulfilled, and the kingdom of God is at hand: repent ye, and believe the gospel.
16. Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki Simonin ja Andreaan, Simonin veljen, heittävän verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia.	16. Now as he walked by the sea of Galilee, he saw Simon and Andrew his brother casting a net into the sea: for they were fishers.
17. Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia".	17. And Jesus said unto them, Come ye after me, and I will make you to become fishers of men.
18. Kohta he jättivät verkot ja seurasivat häntä.	18. And straightway they forsook their nets, and followed him.
19. Ja käytyään siitä vähän eteenpäin hän näki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, heidätkin venheessä, laittamassa verkkojaan kuntoon.	19. And when he had gone a little farther thence, he saw James the son of Zebedee, and John his brother, who also were in the ship mending their nets.
20. Ja kohta hän kutsui heidät; ja he jättivät isänsä, Sebedeuksen, palkkalaisineen venheeseen ja lähtivät seuraamaan häntä.	20. And straightway he called them: and they left their father Zebedee in the ship with the hired servants, and went after him.
21. Ja he saapuivat Kapernaumiin; ja hän meni kohta sapattina synagoogaan ja opetti.	21. And they went into Capernaum; and straightway on the sabbath day he entered into the synagogue, and taught.
22. Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin kirjanoppineet.	22. And they were astonished at his doctrine: for he taught them as one that had authority, and not as the scribes.
23. Ja heidän synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja se huusi	23. And there was in their synagogue a man with an unclean spirit; and he cried out,
24. sanoen: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä."	24. Saying, Let us alone; what have we to do with thee, thou Jesus of Nazareth? art thou come to destroy us? I know thee who thou art, the Holy One of God.
25. Niin Jeesus nuhteli sitä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä".	25. And Jesus rebuked him, saying, Hold thy peace, and come out of him.
26. Ja saastainen henki kouristi häntä ja lähti hänestä huutaen suurella äänellä.	26. And when the unclean spirit had torn him, and cried with a loud voice, he came out of him.
27. Ja he hämmästyivät kaikki, niin että kyselivät toisiltaan sanoen: "Mitä tämä on? Uusi, voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia henkiäkin, ja ne tottelevat häntä."	27. And they were all amazed, insomuch that they questioned among themselves, saying, What thing is this? what new doctrine is this? for with authority commandeth he even the unclean spirits, and they do obey him.
28. Ja hänen maineensa levisi kohta koko ympäristöön, kaikkialle Galileaan.	28. And immediately his fame spread abroad throughout all the region round about Galilee.
29. Ja tultuaan ulos synagoogasta he menivät kohta Simonin ja Andreaan taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa.	29. And forthwith, when they were come out of the synagogue, they entered into the house of Simon and Andrew, with James and John.
30. Ja Simonin anoppi makasi sairaana kuumeessa, ja kohta he puhuivat hänestä Jeesukselle.	30. But Simon's wife's mother lay sick of a fever, and anon they tell him of her.
31. Ja hän meni hänen luoksensa ja nosti hänet ylös, tarttuen hänen käteensä; ja kuume lähti hänestä, ja hän palveli heitä.	31. And he came and took her by the hand, and lifted her up; and immediately the fever left her, and she ministered unto them.
32. Mutta illan tultua, kun aurinko oli laskenut, tuotiin hänen tykönsä kaikki sairaat ja riivatut,	32. And at even, when the sun did set, they brought unto him all that were diseased, and them that were possessed with devils.
33. ja koko kaupunki oli koolla oven edessä.	33. And all the city was gathered together at the door.
34. Ja hän paransi monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja paljon riivaajia hän ajoi ulos eikä sallinut riivaajien puhua, koska ne tunsivat hänet.	34. And he healed many that were sick of divers diseases, and cast out many devils; and suffered not the devils to speak, because they knew him.
35. Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili.	35. And in the morning, rising up a great while before day, he went out, and departed into a solitary place, and there prayed.
36. Mutta Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, riensivät hänen jälkeensä;	36. And Simon and they that were with him followed after him.
37. ja löydettyään hänet he sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät sinua".	37. And when they had found him, they said unto him, All men seek for thee.
38. Ja hän sanoi heille: "Menkäämme muualle, läheisiin kyliin, että minä sielläkin saarnaisin, sillä sitä varten minä olen tullut".	38. And he said unto them, Let us go into the next towns, that I may preach there also: for therefore came I forth.
39. Ja hän meni ja saarnasi heidän synagoogissaan koko Galileassa ja ajoi ulos riivaajat.	39. And he preached in their synagogues throughout all Galilee, and cast out devils.
40. Ja hänen tykönsä tuli pitalinen mies, rukoili häntä, polvistui ja sanoi hänelle: "Jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa".	40. And there came a leper to him, beseeching him, and kneeling down to him, and saying unto him, If thou wilt, thou canst make me clean.
41. Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi, ja ojentaen kätensä hän kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Minä tahdon; puhdistu".	41. And Jesus, moved with compassion, put forth his hand, and touched him, and saith unto him, I will; be thou clean.
42. Ja kohta pitali lähti hänestä, ja hän puhdistui.	42. And as soon as he had spoken, immediately the leprosy departed from him, and he was cleansed.
43. Ja varoittaen häntä ankarasti hän laski hänet heti menemään	43. And he straitly charged him, and forthwith sent him away;
44. ja sanoi hänelle: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään mitään, vaan mene ja näytä itsesi papille ja uhraa puhdistumisestasi se, minkä Mooses on säätänyt, todistukseksi heille".	44. And saith unto him, See thou say nothing to any man: but go thy way, shew thyself to the priest, and offer for thy cleansing those things which Moses commanded, for a testimony unto them.
45. Mutta mentyään pois tämä rupesi laajalti julistamaan ja asiasta tietoa levittämään, niin ettei Jeesus enää saattanut julkisesti mennä kaupunkeihin, vaan oleskeli niiden ulkopuolella autioissa paikoissa; ja kaikkialta tultiin hänen tykönsä.	45. But he went out, and began to publish it much, and to blaze abroad the matter, insomuch that Jesus could no more openly enter into the city, but was without in desert places: and they came to him from every quarter.
< <	<

2
1. Ja muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan kotona,	1. And again he entered into Capernaum after some days; and it was noised that he was in the house.
2. kokoontui paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille sanaa.	2. And straightway many were gathered together, insomuch that there was no room to receive them, no, not so much as about the door: and he preached the word unto them.
3. Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä.	3. And they come unto him, bringing one sick of the palsy, which was borne of four.
4. Ja kun he väentungokselta eivät päässeet häntä tuomaan hänen tykönsä, purkivat he katon siltä kohdalta, missä hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi.	4. And when they could not come nigh unto him for the press, they uncovered the roof where he was: and when they had broken it up, they let down the bed wherein the sick of the palsy lay.
5. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi".	5. When Jesus saw their faith, he said unto the sick of the palsy, Son, thy sins be forgiven thee.
6. Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään:	6. But there was certain of the scribes sitting there, and reasoning in their hearts,
7. "Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?"	7. Why doth this man thus speak blasphemies? who can forgive sins but God only?
8. Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä, että he mielessään niin ajattelivat, ja sanoi heille: "Miksi ajattelette sellaista sydämessänne?	8. And immediately when Jesus perceived in his spirit that they so reasoned within themselves, he said unto them, Why reason ye these things in your hearts?
9. Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja käy'?	9. Whether is it easier to say to the sick of the palsy, Thy sins be forgiven thee; or to say, Arise, and take up thy bed, and walk?
10. Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle -	10. But that ye may know that the Son of man hath power on earth to forgive sins, (he saith to the sick of the palsy,)
11. "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."	11. I say unto thee, Arise, and take up thy bed, and go thy way into thine house.
12. Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet".	12. And immediately he arose, took up the bed, and went forth before them all; insomuch that they were all amazed, and glorified God, saying, We never saw it on this fashion.
13. Ja taas hän lähti pois ja kulki järven rantaa. Ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän opetti heitä.	13. And he went forth again by the sea side; and all the multitude resorted unto him, and he taught them.
14. Ja ohi kulkiessaan hän näki Leevin, Alfeuksen pojan, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä.	14. And as he passed by, he saw Levi the son of Alphaeus sitting at the receipt of custom, and said unto him, Follow me. And he arose and followed him.
15. Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, aterioi myös monta publikaania ja syntistä Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa; sillä heitä oli paljon häntä seuraamassa.	15. And it came to pass, that, as Jesus sat at meat in his house, many publicans and sinners sat also together with Jesus and his disciples: for there were many, and they followed him.
16. Kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja publikaanien kanssa, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Publikaanien ja syntistenkö kanssa hän syö?"	16. And when the scribes and Pharisees saw him eat with publicans and sinners, they said unto his disciples, How is it that he eateth and drinketh with publicans and sinners?
17. Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."	17. When Jesus heard it, he saith unto them, They that are whole have no need of the physician, but they that are sick: I came not to call the righteous, but sinners to repentance.
18. Ja Johanneksen opetuslapset ja fariseukset pitivät paastoa. Niin tultiin ja sanottiin hänelle: "Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?"	18. And the disciples of John and of the Pharisees used to fast: and they come and say unto him, Why do the disciples of John and of the Pharisees fast, but thy disciples fast not?
19. Jeesus sanoi heille: "Eiväthän häävieraat voi paastota silloin, kun ylkä on heidän kanssaan? Niin kauan kuin heillä on ylkä seurassaan, eivät he voi paastota.	19. And Jesus said unto them, Can the children of the bridechamber fast, while the bridegroom is with them? as long as they have the bridegroom with them, they cannot fast.
20. Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, sinä päivänä, he paastoavat.	20. But the days will come, when the bridegroom shall be taken away from them, and then shall they fast in those days.
21. Ei kukaan ompele vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan; muutoin uusi täytetilkku repii palasen vanhasta vaipasta, ja reikä tulee pahemmaksi.	21. No man also seweth a piece of new cloth on an old garment: else the new piece that filled it up taketh away from the old, and the rent is made worse.
22. Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin viini pakahuttaa leilit, ja viini menee hukkaan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin."	22. And no man putteth new wine into old bottles: else the new wine doth burst the bottles, and the wine is spilled, and the bottles will be marred: but new wine must be put into new bottles.
23. Ja tapahtui, että hän sapattina kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa rupesivat kulkiessaan katkomaan tähkäpäitä.	23. And it came to pass, that he went through the corn fields on the sabbath day; and his disciples began, as they went, to pluck the ears of corn.
24. Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Katso, miksi he tekevät sapattina sitä, mikä ei ole luvallista?"	24. And the Pharisees said unto him, Behold, why do they on the sabbath day that which is not lawful?
25. Hän sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen seuralaisensa olivat puutteessa ja heidän oli nälkä,	25. And he said unto them, Have ye never read what David did, when he had need, and was an hungred, he, and they that were with him?
26. kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ylimmäisen papin Abjatarin aikana ja söi näkyleivät, joita ei ollut lupa syödä muiden kuin pappien, ja antoi myös niille, jotka hänen kanssansa olivat?"	26. How he went into the house of God in the days of Abiathar the high priest, and did eat the shewbread, which is not lawful to eat but for the priests, and gave also to them which were with him?
27. Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.	27. And he said unto them, The sabbath was made for man, and not man for the sabbath:
28. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra."	28. Therefore the Son of man is Lord also of the sabbath.
< <	<

3
1. Ja hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut.	1. And he entered again into the synagogue; and there was a man there which had a withered hand.
2. Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina.	2. And they watched him, whether he would heal him on the sabbath day; that they might accuse him.
3. Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille".	3. And he saith unto the man which had the withered hand, Stand forth.
4. Ja hän sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" Mutta he olivat vaiti.	4. And he saith unto them, Is it lawful to do good on the sabbath days, or to do evil? to save life, or to kill? But they held their peace.
5. Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: "Ojenna kätesi". Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi.	5. And when he had looked round about on them with anger, being grieved for the hardness of their hearts, he saith unto the man, Stretch forth thine hand. And he stretched it out: and his hand was restored whole as the other.
6. Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet.	6. And the Pharisees went forth, and straightway took counsel with the Herodians against him, how they might destroy him.
7. Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja Juudeasta	7. But Jesus withdrew himself with his disciples to the sea: and a great multitude from Galilee followed him, and from Judaea,
8. ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki.	8. And from Jerusalem, and from Idumaea, and from beyond Jordan; and they about Tyre and Sidon, a great multitude, when they had heard what great things he did, came unto him.
9. Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että hänelle oli pidettävä venhe varalla väentungoksen tähden, etteivät he ahdistaisi häntä;	9. And he spake to his disciples, that a small ship should wait on him because of the multitude, lest they should throng him.
10. sillä hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat hänen päälleen koskettaaksensa häntä.	10. For he had healed many; insomuch that they pressed upon him for to touch him, as many as had plagues.
11. Ja kun saastaiset henget näkivät hänet, lankesivat he maahan hänen eteensä ja huusivat sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika".	11. And unclean spirits, when they saw him, fell down before him, and cried, saying, Thou art the Son of God.
12. Ja hän varoitti ankarasti heitä saattamasta häntä julki.	12. And he straitly charged them that they should not make him known.
13. Ja hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen tykönsä.	13. And he goeth up into a mountain, and calleth unto him whom he would: and they came unto him.
14. Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan,	14. And he ordained twelve, that they should be with him, and that he might send them forth to preach,
15. ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia.	15. And to have power to heal sicknesses, and to cast out devils:
16. Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin - tämän nimen hän antoi Simonille -	16. And Simon he surnamed Peter;
17. ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylinän pojat,	17. And James the son of Zebedee, and John the brother of James; and he surnamed them Boanerges, which is, The sons of thunder:
18. ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen	18. And Andrew, and Philip, and Bartholomew, and Matthew, and Thomas, and James the son of Alphaeus, and Thaddaeus, and Simon the Canaanite,
19. ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi.	19. And Judas Iscariot, which also betrayed him: and they went into an house.
20. Ja hän tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteivät he päässeet syömäänkään.	20. And the multitude cometh together again, so that they could not so much as eat bread.
21. Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä huostaansa; sillä he sanoivat: "Hän on poissa suunniltaan".	21. And when his friends heard of it, they went out to lay hold on him: for they said, He is beside himself.
22. Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Beelsebul", ja: "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia".	22. And the scribes which came down from Jerusalem said, He hath Beelzebub, and by the prince of the devils casteth he out devils.
23. Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla: "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan?	23. And he called them unto him, and said unto them in parables, How can Satan cast out Satan?
24. Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä.	24. And if a kingdom be divided against itself, that kingdom cannot stand.
25. Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä.	25. And if a house be divided against itself, that house cannot stand.
26. Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa, ei hän voi pysyä, vaan hänen loppunsa on tullut.	26. And if Satan rise up against himself, and be divided, he cannot stand, but hath an end.
27. Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää; vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.	27. No man can enter into a strong man's house, and spoil his goods, except he will first bind the strong man; and then he will spoil his house.
28. Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;	28. Verily I say unto you, All sins shall be forgiven unto the sons of men, and blasphemies wherewith soever they shall blaspheme:
29. mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."	29. But he that shall blaspheme against the Holy Ghost hath never forgiveness, but is in danger of eternal damnation.
30. Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki".	30. Because they said, He hath an unclean spirit.
31. Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä.	31. There came then his brethren and his mother, and, standing without, sent unto him, calling him.
32. Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua".	32. And the multitude sat about him, and they said unto him, Behold, thy mother and thy brethren without seek for thee.
33. Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?"	33. And he answered them, saying, Who is my mother, or my brethren?
34. Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni!	34. And he looked round about on them which sat about him, and said, Behold my mother and my brethren!
35. Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini."	35. For whosoever shall do the will of God, the same is my brother, and my sister, and mother.
< <	<

4
1. Ja hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja hänen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla.	1. And he began again to teach by the sea side: and there was gathered unto him a great multitude, so that he entered into a ship, and sat in the sea; and the whole multitude was by the sea on the land.
2. Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan:	2. And he taught them many things by parables, and said unto them in his doctrine,
3. "Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään.	3. Hearken; Behold, there went out a sower to sow:
4. Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen.	4. And it came to pass, as he sowed, some fell by the way side, and the fowls of the air came and devoured it up.
5. Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata.	5. And some fell on stony ground, where it had not much earth; and immediately it sprang up, because it had no depth of earth:
6. Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, niin se kuivettui.	6. But when the sun was up, it was scorched; and because it had no root, it withered away.
7. Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää.	7. And some fell among thorns, and the thorns grew up, and choked it, and it yielded no fruit.
8. Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti."	8. And other fell on good ground, and did yield fruit that sprang up and increased; and brought forth, some thirty, and some sixty, and some an hundred.
9. Ja hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".	9. And he said unto them, He that hath ears to hear, let him hear.
10. Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia.	10. And when he was alone, they that were about him with the twelve asked of him the parable.
11. Niin hän sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa,	11. And he said unto them, Unto you it is given to know the mystery of the kingdom of God: but unto them that are without, all these things are done in parables:
12. että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi".	12. That seeing they may see, and not perceive; and hearing they may hear, and not understand; lest at any time they should be converted, and their sins should be forgiven them.
13. Ja hän sanoi heille: "Ette käsitä tätä vertausta; kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?	13. And he said unto them, Know ye not this parable? and how then will ye know all parables?
14. Kylväjä kylvää sanan.	14. The sower soweth the word.
15. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.	15. And these are they by the way side, where the word is sown; but when they have heard, Satan cometh immediately, and taketh away the word that was sown in their hearts.
16. Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan,	16. And these are they likewise which are sown on stony ground; who, when they have heard the word, immediately receive it with gladness;
17. mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois.	17. And have no root in themselves, and so endure but for a time: afterward, when affliction or persecution ariseth for the word's sake, immediately they are offended.
18. Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan,	18. And these are they which are sown among thorns; such as hear the word,
19. mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.	19. And the cares of this world, and the deceitfulness of riches, and the lusts of other things entering in, choke the word, and it becometh unfruitful.
20. Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen."	20. And these are they which are sown on good ground; such as hear the word, and receive it, and bring forth fruit, some thirtyfold, some sixty, and some an hundred.
21. Ja hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi?	21. And he said unto them, Is a candle brought to be put under a bushel, or under a bed? and not to be set on a candlestick?
22. Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki.	22. For there is nothing hid, which shall not be manifested; neither was any thing kept secret, but that it should come abroad.
23. Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."	23. If any man have ears to hear, let him hear.
24. Ja hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin.	24. And he said unto them, Take heed what ye hear: with what measure ye mete, it shall be measured to you: and unto you that hear shall more be given.
25. Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on."	25. For he that hath, to him shall be given: and he that hath not, from him shall be taken even that which he hath.
26. Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan;	26. And he said, So is the kingdom of God, as if a man should cast seed into the ground;
27. ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten.	27. And should sleep, and rise night and day, and the seed should spring and grow up, he knoweth not how.
28. Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.	28. For the earth bringeth forth fruit of herself; first the blade, then the ear, after that the full corn in the ear.
29. Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä."	29. But when the fruit is brought forth, immediately he putteth in the sickle, because the harvest is come.
30. Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme?	30. And he said, Whereunto shall we liken the kingdom of God? or with what comparison shall we compare it?
31. Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä;	31. It is like a grain of mustard seed, which, when it is sown in the earth, is less than all the seeds that be in the earth:
32. mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon."	32. But when it is sown, it groweth up, and becometh greater than all herbs, and shooteth out great branches; so that the fowls of the air may lodge under the shadow of it.
33. Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan;	33. And with many such parables spake he the word unto them, as they were able to hear it.
34. ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.	34. But without a parable spake he not unto them: and when they were alone, he expounded all things to his disciples.
35. Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle".	35. And the same day, when the even was come, he saith unto them, Let us pass over unto the other side.
36. Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen seurassaan.	36. And when they had sent away the multitude, they took him even as he was in the ship. And there were also with him other little ships.
37. Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi.	37. And there arose a great storm of wind, and the waves beat into the ship, so that it was now full.
38. Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"	38. And he was in the hinder part of the ship, asleep on a pillow: and they awake him, and say unto him, Master, carest thou not that we perish?
39. Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.	39. And he arose, and rebuked the wind, and said unto the sea, Peace, be still. And the wind ceased, and there was a great calm.
40. Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"	40. And he said unto them, Why are ye so fearful? how is it that ye have no faith?
41. Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"	41. And they feared exceedingly, and said one to another, What manner of man is this, that even the wind and the sea obey him?
< <	<

5
1. Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle.	1. And they came over unto the other side of the sea, into the country of the Gadarenes.
2. Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.	2. And when he was come out of the ship, immediately there met him out of the tombs a man with an unclean spirit,
3. Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa;	3. Who had his dwelling among the tombs; and no man could bind him, no, not with chains:
4. sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään.	4. Because that he had been often bound with fetters and chains, and the chains had been plucked asunder by him, and the fetters broken in pieces: neither could any man tame him.
5. Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä.	5. And always, night and day, he was in the mountains, and in the tombs, crying, and cutting himself with stones.
6. Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä	6. But when he saw Jesus afar off, he ran and worshipped him,
7. ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua."	7. And cried with a loud voice, and said, What have I to do with thee, Jesus, thou Son of the most high God? I adjure thee by God, that thou torment me not.
8. Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki".	8. For he said unto him, Come out of the man, thou unclean spirit.
9. Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta".	9. And he asked him, What is thy name? And he answered, saying, My name is Legion: for we are many.
10. Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta.	10. And he besought him much that he would not send them away out of the country.
11. Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.	11. Now there was there nigh unto the mountains a great herd of swine feeding.
12. Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin".	12. And all the devils besought him, saying, Send us into the swine, that we may enter into them.
13. Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen.	13. And forthwith Jesus gave them leave. And the unclean spirits went out, and entered into the swine: and the herd ran violently down a steep place into the sea, (they were about two thousand;) and were choked in the sea.
14. Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut.	14. And they that fed the swine fled, and told it in the city, and in the country. And they went out to see what it was that was done.
15. Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät.	15. And they come to Jesus, and see him that was possessed with the devil, and had the legion, sitting, and clothed, and in his right mind: and they were afraid.
16. Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt.	16. And they that saw it told them how it befell to him that was possessed with the devil, and also concerning the swine.
17. Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan.	17. And they began to pray him to depart out of their coasts.
18. Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan.	18. And when he was come into the ship, he that had been possessed with the devil prayed him that he might be with him.
19. Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut".	19. Howbeit Jesus suffered him not, but saith unto him, Go home to thy friends, and tell them how great things the Lord hath done for thee, and hath had compassion on thee.
20. Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät.	20. And he departed, and began to publish in Decapolis how great things Jesus had done for him: and all men did marvel.
21. Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja hän oli järven rannalla.	21. And when Jesus was passed over again by ship unto the other side, much people gathered unto him: and he was nigh unto the sea.
22. Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen,	22. And, behold, there cometh one of the rulers of the synagogue, Jairus by name; and when he saw him, he fell at his feet,
23. pyysi häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon".	23. And besought him greatly, saying, My little daughter lieth at the point of death: I pray thee, come and lay thy hands on her, that she may be healed; and she shall live.
24. Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen.	24. And Jesus went with him; and much people followed him, and thronged him.
25. Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta	25. And a certain woman, which had an issue of blood twelve years,
26. ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.	26. And had suffered many things of many physicians, and had spent all that she had, and was nothing bettered, but rather grew worse,
27. Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa;	27. When she had heard of Jesus, came in the press behind, and touched his garment.
28. sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi".	28. For she said, If I may touch but his clothes, I shall be whole.
29. Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan.	29. And straightway the fountain of her blood was dried up; and she felt in her body that she was healed of that plague.
30. Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?"	30. And Jesus, immediately knowing in himself that virtue had gone out of him, turned him about in the press, and said, Who touched my clothes?
31. Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?'"	31. And his disciples said unto him, Thou seest the multitude thronging thee, and sayest thou, Who touched me?
32. Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt.	32. And he looked round about to see her that had done this thing.
33. Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden.	33. But the woman fearing and trembling, knowing what was done in her, came and fell down before him, and told him all the truth.
34. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi."	34. And he said unto her, Daughter, thy faith hath made thee whole; go in peace, and be whole of thy plague.
35. Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?"	35. While he yet spake, there came from the ruler of the synagogue's house certain which said, Thy daughter is dead: why troublest thou the Master any further?
36. Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan".	36. As soon as Jesus heard the word that was spoken, he saith unto the ruler of the synagogue, Be not afraid, only believe.
37. Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen.	37. And he suffered no man to follow him, save Peter, and James, and John the brother of James.
38. Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia.	38. And he cometh to the house of the ruler of the synagogue, and seeth the tumult, and them that wept and wailed greatly.
39. Ja käydessään sisään hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu."	39. And when he was come in, he saith unto them, Why make ye this ado, and weep? the damsel is not dead, but sleepeth.
40. Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi.	40. And they laughed him to scorn. But when he had put them all out, he taketh the father and the mother of the damsel, and them that were with him, and entereth in where the damsel was lying.
41. Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuum!" Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse.	41. And he took the damsel by the hand, and said unto her, Talitha cumi; which is, being interpreted, Damsel, I say unto thee, arise.
42. Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan.	42. And straightway the damsel arose, and walked; for she was of the age of twelve years. And they were astonished with a great astonishment.
43. Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa tytölle syötävää.	43. And he charged them straitly that no man should know it; and commanded that something should be given her to eat.
< <	<

6
1. Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.	1. And he went out from thence, and came into his own country; and his disciples follow him.
2. Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?	2. And when the sabbath day was come, he began to teach in the synagogue: and many hearing him were astonished, saying, From whence hath this man these things? and what wisdom is this which is given unto him, that even such mighty works are wrought by his hands?
3. Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen.	3. Is not this the carpenter, the son of Mary, the brother of James, and Joses, and of Juda, and Simon? and are not his sisters here with us? And they were offended at him.
4. Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".	4. But Jesus, said unto them, A prophet is not without honour, but in his own country, and among his own kin, and in his own house.
5. Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.	5. And he could there do no mighty work, save that he laid his hands upon a few sick folk, and healed them.
6. Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.	6. And he marvelled because of their unbelief. And he went round about the villages, teaching.
7. Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.	7. And he called unto him the twelve, and began to send them forth by two and two; and gave them power over unclean spirits;
8. Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä.	8. And commanded them that they should take nothing for their journey, save a staff only; no scrip, no bread, no money in their purse:
9. He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne".	9. But be shod with sandals; and not put on two coats.
10. Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta.	10. And he said unto them, In what place soever ye enter into an house, there abide till ye depart from that place.
11. Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille."	11. And whosoever shall not receive you, nor hear you, when ye depart thence, shake off the dust under your feet for a testimony against them. Verily I say unto you, It shall be more tolerable for Sodom and Gomorrha in the day of judgment, than for that city.
12. Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.	12. And they went out, and preached that men should repent.
13. Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.	13. And they cast out many devils, and anointed with oil many that were sick, and healed them.
14. Ja kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat".	14. And king Herod heard of him; (for his name was spread abroad:) and he said, That John the Baptist was risen from the dead, and therefore mighty works do shew forth themselves in him.
15. Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista".	15. Others said, That it is Elias. And others said, That it is a prophet, or as one of the prophets.
16. Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista".	16. But when Herod heard thereof, he said, It is John, whom I beheaded: he is risen from the dead.
17. Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet,	17. For Herod himself had sent forth and laid hold upon John, and bound him in prison for Herodias' sake, his brother Philip's wife: for he had married her.
18. ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa".	18. For John had said unto Herod, It is not lawful for thee to have thy brother's wife.
19. Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut.	19. Therefore Herodias had a quarrel against him, and would have killed him; but she could not:
20. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään.	20. For Herod feared John, knowing that he was a just man and an holy, and observed him; and when he heard him, he did many things, and heard him gladly.
21. Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille.	21. And when a convenient day was come, that Herod on his birthday made a supper to his lords, high captains, and chief estates of Galilee;
22. Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle".	22. And when the daughter of the said Herodias came in, and danced, and pleased Herod and them that sat with him, the king said unto the damsel, Ask of me whatsoever thou wilt, and I will give it thee.
23. Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani".	23. And he sware unto her, Whatsoever thou shalt ask of me, I will give it thee, unto the half of my kingdom.
24. Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä".	24. And she went forth, and said unto her mother, What shall I ask? And she said, The head of John the Baptist.
25. Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään".	25. And she came in straightway with haste unto the king, and asked, saying, I will that thou give me by and by in a charger the head of John the Baptist.
26. Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään.	26. And the king was exceeding sorry; yet for his oath's sake, and for their sakes which sat with him, he would not reject her.
27. Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään.	27. And immediately the king sent an executioner, and commanded his head to be brought: and he went and beheaded him in the prison,
28. Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidillensä.	28. And brought his head in a charger, and gave it to the damsel: and the damsel gave it to her mother.
29. Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.	29. And when his disciples heard of it, they came and took up his corpse, and laid it in a tomb.
30. Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.	30. And the apostles gathered themselves together unto Jesus, and told him all things, both what they had done, and what they had taught.
31. Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.	31. And he said unto them, Come ye yourselves apart into a desert place, and rest a while: for there were many coming and going, and they had no leisure so much as to eat.
32. Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.	32. And they departed into a desert place by ship privately.
33. Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä.	33. And the people saw them departing, and many knew him, and ran afoot thither out of all cities, and outwent them, and came together unto him.
34. Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.	34. And Jesus, when he came out, saw much people, and was moved with compassion toward them, because they were as sheep not having a shepherd: and he began to teach them many things.
35. Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen;	35. And when the day was now far spent, his disciples came unto him, and said, This is a desert place, and now the time is far passed:
36. laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä syötävää".	36. Send them away, that they may go into the country round about, and into the villages, and buy themselves bread: for they have nothing to eat.
37. Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"	37. He answered and said unto them, Give ye them to eat. And they say unto him, Shall we go and buy two hundred pennyworth of bread, and give them to eat?
38. Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa".	38. He saith unto them, How many loaves have ye? go and see. And when they knew, they say, Five, and two fishes.
39. Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.	39. And he commanded them to make all sit down by companies upon the green grass.
40. Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.	40. And they sat down in ranks, by hundreds, and by fifties.
41. Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.	41. And when he had taken the five loaves and the two fishes, he looked up to heaven, and blessed, and brake the loaves, and gave them to his disciples to set before them; and the two fishes divided he among them all.
42. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.	42. And they did all eat, and were filled.
43. Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.	43. And they took up twelve baskets full of the fragments, and of the fishes.
44. Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.	44. And they that did eat of the loaves were about five thousand men.
45. Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa.	45. And straightway he constrained his disciples to get into the ship, and to go to the other side before unto Bethsaida, while he sent away the people.
46. Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle rukoilemaan.	46. And when he had sent them away, he departed into a mountain to pray.
47. Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli yksinään maalla.	47. And when even was come, the ship was in the midst of the sea, and he alone on the land.
48. Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli hän neljännen yövartion vaiheilla heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa.	48. And he saw them toiling in rowing; for the wind was contrary unto them: and about the fourth watch of the night he cometh unto them, walking upon the sea, and would have passed by them.
49. Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan;	49. But when they saw him walking upon the sea, they supposed it had been a spirit, and cried out:
50. sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".	50. For they all saw him, and were troubled. And immediately he talked with them, and saith unto them, Be of good cheer: it is I; be not afraid.
51. Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään.	51. And he went up unto them into the ship; and the wind ceased: and they were sore amazed in themselves beyond measure, and wondered.
52. Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut.	52. For they considered not the miracle of the loaves: for their heart was hardened.
53. Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin.	53. And when they had passed over, they came into the land of Gennesaret, and drew to the shore.
54. Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet;	54. And when they were come out of the ship, straightway they knew him,
55. ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.	55. And ran through that whole region round about, and began to carry about in beds those that were sick, where they heard he was.
56. Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.	56. And whithersoever he entered, into villages, or cities, or country, they laid the sick in the streets, and besought him that they might touch if it were but the border of his garment: and as many as touched him were made whole.
< <	<

7
1. Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, kokoontuivat hänen luoksensa.	1. Then came together unto him the Pharisees, and certain of the scribes, which came from Jerusalem.
2. Ja he näkivät, että muutamat hänen opetuslapsistaan söivät leipää epäpuhtailla, se on pesemättömillä, käsillä.	2. And when they saw some of his disciples eat bread with defiled, that is to say, with unwashen, hands, they found fault.
3. Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä,	3. For the Pharisees, and all the Jews, except they wash their hands oft, eat not, holding the tradition of the elders.
4. ja torilta tultuaan he eivät syö, ennenkuin ovat itseään vedellä vihmoneet; ja paljon muuta on, mitä he ovat ottaneet noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä.	4. And when they come from the market, except they wash, they eat not. And many other things there be, which they have received to hold, as the washing of cups, and pots, brasen vessels, and of tables.
5. Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?"	5. Then the Pharisees and scribes asked him, Why walk not thy disciples according to the tradition of the elders, but eat bread with unwashen hands?
6. Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;	6. He answered and said unto them, Well hath Esaias prophesied of you hypocrites, as it is written, This people honoureth me with their lips, but their heart is far from me.
7. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'.	7. Howbeit in vain do they worship me, teaching for doctrines the commandments of men.
8. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."	8. For laying aside the commandment of God, ye hold the tradition of men, as the washing of pots and cups: and many other such like things ye do.
9. Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.	9. And he said unto them, Full well ye reject the commandment of God, that ye may keep your own tradition.
10. Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.	10. For Moses said, Honour thy father and thy mother; and, Whoso curseth father or mother, let him die the death:
11. Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban' - se on uhrilahja --	11. But ye say, If a man shall say to his father or mother, It is Corban, that is to say, a gift, by whatsoever thou mightest be profited by me; he shall be free.
12. ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen.	12. And ye suffer him no more to do ought for his father or his mother;
13. Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette."	13. Making the word of God of none effect through your tradition, which ye have delivered: and many such like things do ye.
14. Ja hän kutsui taas kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää:	14. And when he had called all the people unto him, he said unto them, Hearken unto me every one of you, and understand:
15. ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.	15. There is nothing from without a man, that entering into him can defile him: but the things which come out of him, those are they that defile the man.
16. Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."	16. If any man have ears to hear, let him hear.
17. Ja kun hän kansasta erottuaan oli mennyt erääseen taloon, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä sitä vertausta.	17. And when he was entered into the house from the people, his disciples asked him concerning the parable.
18. Ja hän sanoi heille: "Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä saastuttaa?	18. And he saith unto them, Are ye so without understanding also? Do ye not perceive, that whatsoever thing from without entereth into the man, it cannot defile him;
19. Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu." Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.	19. Because it entereth not into his heart, but into the belly, and goeth out into the draught, purging all meats?
20. Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.	20. And he said, That which cometh out of the man, that defileth the man.
21. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,	21. For from within, out of the heart of men, proceed evil thoughts, adulteries, fornications, murders,
22. aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.	22. Thefts, covetousness, wickedness, deceit, lasciviousness, an evil eye, blasphemy, pride, foolishness:
23. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."	23. All these evil things come from within, and defile the man.
24. Ja hän nousi ja lähti sieltä Tyyron ja Siidonin alueelle. Ja hän meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää; mutta hän ei saanut olla salassa,	24. And from thence he arose, and went into the borders of Tyre and Sidon, and entered into an house, and would have no man know it: but he could not be hid.
25. vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli hänestä, tuli hän ja lankesi hänen jalkojensa juureen.	25. For a certain woman, whose young daughter had an unclean spirit, heard of him, and came and fell at his feet:
26. Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen; ja hän pyysi häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään.	26. The woman was a Greek, a Syrophenician by nation; and she besought him that he would cast forth the devil out of her daughter.
27. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".	27. But Jesus said unto her, Let the children first be filled: for it is not meet to take the children's bread, and to cast it unto the dogs.
28. Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lasten muruja".	28. And she answered and said unto him, Yes, Lord: yet the dogs under the table eat of the children's crumbs.
29. Ja hän sanoi vaimolle: "Tämän sanan tähden, mene; riivaaja on lähtenyt sinun tyttärestäsi".	29. And he said unto her, For this saying go thy way; the devil is gone out of thy daughter.
30. Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen hänestä.	30. And when she was come to her house, she found the devil gone out, and her daughter laid upon the bed.
31. Ja hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen keskitse.	31. And again, departing from the coasts of Tyre and Sidon, he came unto the sea of Galilee, through the midst of the coasts of Decapolis.
32. Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen.	32. And they bring unto him one that was deaf, and had an impediment in his speech; and they beseech him to put his hand upon him.
33. Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä	33. And he took him aside from the multitude, and put his fingers into his ears, and he spit, and touched his tongue;
34. ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effata", se on: aukene.	34. And looking up to heaven, he sighed, and saith unto him, Ephphatha, that is, Be opened.
35. Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi.	35. And straightway his ears were opened, and the string of his tongue was loosed, and he spake plain.
36. Ja Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta; mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat.	36. And he charged them that they should tell no man: but the more he charged them, so much the more a great deal they published it;
37. Ja ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat: "Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan".	37. And were beyond measure astonished, saying, He hath done all things well: he maketh both the deaf to hear, and the dumb to speak.
< <	<

8
1. Niinä päivinä, kun paljon kansaa taas oli koolla eikä heillä ollut mitään syötävää, kutsui hän opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille:	1. In those days the multitude being very great, and having nothing to eat, Jesus called his disciples unto him, and saith unto them,
2. "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää.	2. I have compassion on the multitude, because they have now been with me three days, and have nothing to eat:
3. Ja jos minä lasken heidät menemään syömättä kotiinsa, niin he nääntyvät matkalla; sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa."	3. And if I send them away fasting to their own houses, they will faint by the way: for divers of them came from far.
4. Niin hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle: "Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?"	4. And his disciples answered him, From whence can a man satisfy these men with bread here in the wilderness?
5. Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän".	5. And he asked them, How many loaves have ye? And they said, Seven.
6. Silloin hän käski kansan asettua maahan. Ja hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat.	6. And he commanded the people to sit down on the ground: and he took the seven loaves, and gave thanks, and brake, and gave to his disciples to set before them; and they did set them before the people.
7. Heillä oli myös joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne hän käski panna nekin kansan eteen.	7. And they had a few small fishes: and he blessed, and commanded to set them also before them.
8. Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän vasullista.	8. So they did eat, and were filled: and they took up of the broken meat that was left seven baskets.
9. Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja hän laski heidät luotansa.	9. And they that had eaten were about four thousand: and he sent them away.
10. Ja kohta hän astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille.	10. And straightway he entered into a ship with his disciples, and came into the parts of Dalmanutha.
11. Ja fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään hänen kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten häntä.	11. And the Pharisees came forth, and began to question with him, seeking of him a sign from heaven, tempting him.
12. Niin hän huokasi hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä."	12. And he sighed deeply in his spirit, and saith, Why doth this generation seek after a sign? verily I say unto you, There shall no sign be given unto this generation.
13. Ja hän jätti heidät ja astui taas venheeseen ja lähti pois toiselle rannalle.	13. And he left them, and entering into the ship again departed to the other side.
14. Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä.	14. Now the disciples had forgotten to take bread, neither had they in the ship with them more than one loaf.
15. Ja hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta".	15. And he charged them, saying, Take heed, beware of the leaven of the Pharisees, and of the leaven of Herod.
16. Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää.	16. And they reasoned among themselves, saying, It is because we have no bread.
17. Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut?	17. And when Jesus knew it, he saith unto them, Why reason ye, because ye have no bread? perceive ye not yet, neither understand? have ye your heart yet hardened?
18. Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista:	18. Having eyes, see ye not? and having ears, hear ye not? and do ye not remember?
19. kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista".	19. When I brake the five loaves among five thousand, how many baskets full of fragments took ye up? They say unto him, Twelve.
20. "Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän".	20. And when the seven among four thousand, how many baskets full of fragments took ye up? And they said, Seven.
21. Niin hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?"	21. And he said unto them, How is it that ye do not understand?
22. Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja hänen tykönsä tuotiin sokea, ja he pyysivät, että hän koskisi häneen.	22. And he cometh to Bethsaida; and they bring a blind man unto him, and besought him to touch him.
23. Niin hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: "Näetkö mitään?"	23. And he took the blind man by the hand, and led him out of the town; and when he had spit on his eyes, and put his hands upon him, he asked him if he saw ought.
24. Tämä katsahti ylös ja sanoi: "Näen ihmiset, sillä minä erotan käveleviä, ne ovat puiden näköisiä".	24. And he looked up, and said, I see men as trees, walking.
25. Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja nyt mies näki tarkkaan ja oli parantunut ja näki kaikki aivan selvästi.	25. After that he put his hands again upon his eyes, and made him look up: and he was restored, and saw every man clearly.
26. Ja hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: "Älä edes poikkea kylään".	26. And he sent him away to his house, saying, Neither go into the town, nor tell it to any in the town.
27. Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?"	27. And Jesus went out, and his disciples, into the towns of Caesarea Philippi: and by the way he asked his disciples, saying unto them, Whom do men say that I am?
28. He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista".	28. And they answered, John the Baptist; but some say, Elias; and others, One of the prophets.
29. Niin hän kysyi heiltä: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus".	29. And he saith unto them, But whom say ye that I am? And Peter answereth and saith unto him, Thou art the Christ.
30. Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään hänestä.	30. And he charged them that they should tell no man of him.
31. Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös.	31. And he began to teach them, that the Son of man must suffer many things, and be rejected of the elders, and of the chief priests, and scribes, and be killed, and after three days rise again.
32. Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan.	32. And he spake that saying openly. And Peter took him, and began to rebuke him.
33. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".	33. But when he had turned about and looked on his disciples, he rebuked Peter, saying, Get thee behind me, Satan: for thou savourest not the things that be of God, but the things that be of men.
34. Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.	34. And when he had called the people unto him with his disciples also, he said unto them, Whosoever will come after me, let him deny himself, and take up his cross, and follow me.
35. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.	35. For whosoever will save his life shall lose it; but whosoever shall lose his life for my sake and the gospel's, the same shall save it.
36. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?	36. For what shall it profit a man, if he shall gain the whole world, and lose his own soul?
37. Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?	37. Or what shall a man give in exchange for his soul?
38. Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."	38. Whosoever therefore shall be ashamed of me and of my words in this adulterous and sinful generation; of him also shall the Son of man be ashamed, when he cometh in the glory of his Father with the holy angels.
< <	<

9
1. Ja hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa".	1. And he said unto them, Verily I say unto you, That there be some of them that stand here, which shall not taste of death, till they have seen the kingdom of God come with power.
2. Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään;	2. And after six days Jesus taketh with him Peter, and James, and John, and leadeth them up into an high mountain apart by themselves: and he was transfigured before them.
3. ja hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista.	3. And his raiment became shining, exceeding white as snow; so as no fuller on earth can white them.
4. Ja heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa.	4. And there appeared unto them Elias with Moses: and they were talking with Jesus.
5. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme siis kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi".	5. And Peter answered and said to Jesus, Master, it is good for us to be here: and let us make three tabernacles; one for thee, and one for Moses, and one for Elias.
6. Sillä hän ei tiennyt, mitä sanoa, koska he olivat peljästyksissään.	6. For he wist not what to say; for they were sore afraid.
7. Ja tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä".	7. And there was a cloud that overshadowed them: and a voice came out of the cloud, saying, This is my beloved Son: hear him.
8. Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, eivät he enää nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen, joka yksinänsä oli heidän kanssaan.	8. And suddenly, when they had looked round about, they saw no man any more, save Jesus only with themselves.
9. Ja heidän kulkiessaan alas vuorelta hän teroitti heille, etteivät kenellekään kertoisi, mitä olivat nähneet, ennenkuin vasta sitten, kun Ihmisen Poika oli noussut kuolleista.	9. And as they came down from the mountain, he charged them that they should tell no man what things they had seen, till the Son of man were risen from the dead.
10. Ja he pitivät mielessään sen sanan ja tutkistelivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen oli.	10. And they kept that saying with themselves, questioning one with another what the rising from the dead should mean.
11. Ja he kysyivät häneltä sanoen: "Kirjanoppineethan sanovat, että Eliaan pitää tuleman ensin?"	11. And they asked him, saying, Why say the scribes that Elias must first come?
12. Niin hän sanoi heille: "Elias tosin tulee ensin ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta kuinka sitten on kirjoitettu Ihmisen Pojasta, että hän on paljon kärsivä ja tuleva halveksituksi?	12. And he answered and told them, Elias verily cometh first, and restoreth all things; and how it is written of the Son of man, that he must suffer many things, and be set at nought.
13. Mutta minä sanon teille: Elias onkin tullut, ja he tekivät hänelle, mitä tahtoivat, niinkuin hänestä on kirjoitettu."	13. But I say unto you, That Elias is indeed come, and they have done unto him whatsoever they listed, as it is written of him.
14. Ja kun he tulivat opetuslasten luo, näkivät he paljon kansaa heidän ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan.	14. And when he came to his disciples, he saw a great multitude about them, and the scribes questioning with them.
15. Ja kohta kun kaikki kansa hänet näki, hämmästyivät he ja riensivät hänen luoksensa ja tervehtivät häntä.	15. And straightway all the people, when they beheld him, were greatly amazed, and running to him saluted him.
16. Ja hän kysyi heiltä: "Mitä te väittelette heidän kanssaan?"	16. And he asked the scribes, What question ye with them?
17. Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: "Opettaja, minä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki.	17. And one of the multitude answered and said, Master, I have brought unto thee my son, which hath a dumb spirit;
18. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet."	18. And wheresoever he taketh him, he teareth him: and he foameth, and gnasheth with his teeth, and pineth away: and I spake to thy disciples that they should cast him out; and they could not.
19. Hän vastasi heille sanoen: "Voi, sinä epäuskoinen sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet minun tyköni."	19. He answereth him, and saith, O faithless generation, how long shall I be with you? how long shall I suffer you? bring him unto me.
20. Niin he toivat hänet hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen, kouristi henki häntä, ja hän kaatui maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto.	20. And they brought him unto him: and when he saw him, straightway the spirit tare him; and he fell on the ground, and wallowed foaming.
21. Ja Jeesus kysyi hänen isältään: "Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?" Niin hän sanoi: "Pienestä pitäen.	21. And he asked his father, How long is it ago since this came unto him? And he said, Of a child.
22. Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä."	22. And ofttimes it hath cast him into the fire, and into the waters, to destroy him: but if thou canst do any thing, have compassion on us, and help us.
23. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo".	23. Jesus said unto him, If thou canst believe, all things are possible to him that believeth.
24. Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani".	24. And straightway the father of the child cried out, and said with tears, Lord, I believe; help thou mine unbelief.
25. Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän saastaista henkeä ja sanoi sille: "Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene".	25. When Jesus saw that the people came running together, he rebuked the foul spirit, saying unto him, Thou dumb and deaf spirit, I charge thee, come out of him, and enter no more into him.
26. Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi ikäänkuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: "Hän kuoli".	26. And the spirit cried, and rent him sore, and came out of him: and he was as one dead; insomuch that many said, He is dead.
27. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi.	27. But Jesus took him by the hand, and lifted him up; and he arose.
28. Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: "Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?"	28. And when he was come into the house, his disciples asked him privately, Why could not we cast him out?
29. Hän sanoi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla".	29. And he said unto them, This kind can come forth by nothing, but by prayer and fasting.
30. Ja he lähtivät sieltä ja kulkivat Galilean läpi; ja hän ei tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää.	30. And they departed thence, and passed through Galilee; and he would not that any man should know it.
31. Sillä hän opetti opetuslapsiaan ja sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet; ja kun hän on tapettu, nousee hän kolmen päivän perästä ylös".	31. For he taught his disciples, and said unto them, The Son of man is delivered into the hands of men, and they shall kill him; and after that he is killed, he shall rise the third day.
32. Mutta he eivät käsittäneet sitä puhetta ja pelkäsivät häneltä kysyä.	32. But they understood not that saying, and were afraid to ask him.
33. Ja he saapuivat Kapernaumiin. Ja kotiin tultuaan hän kysyi heiltä: "Mistä te tiellä keskustelitte?"	33. And he came to Capernaum: and being in the house he asked them, What was it that ye disputed among yourselves by the way?
34. Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin.	34. But they held their peace: for by the way they had disputed among themselves, who should be the greatest.
35. Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija".	35. And he sat down, and called the twelve, and saith unto them, If any man desire to be first, the same shall be last of all, and servant of all.
36. Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä; ja otettuaan sen syliinsä hän sanoi heille:	36. And he took a child, and set him in the midst of them: and when he had taken him in his arms, he said unto them,
37. "Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt".	37. Whosoever shall receive one of such children in my name, receiveth me: and whosoever shall receive me, receiveth not me, but him that sent me.
38. Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä".	38. And John answered him, saying, Master, we saw one casting out devils in thy name, and he followeth not us: and we forbad him, because he followeth not us.
39. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa.	39. But Jesus said, Forbid him not: for there is no man which shall do a miracle in my name, that can lightly speak evil of me.
40. Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.	40. For he that is not against us is on our part.
41. Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille.	41. For whosoever shall give you a cup of water to drink in my name, because ye belong to Christ, verily I say unto you, he shall not lose his reward.
42. Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.	42. And whosoever shall offend one of these little ones that believe in me, it is better for him that a millstone were hanged about his neck, and he were cast into the sea.
43. Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.	43. And if thy hand offend thee, cut it off: it is better for thee to enter into life maimed, than having two hands to go into hell, into the fire that never shall be quenched:
45. Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin.	45. And if thy foot offend thee, cut it off: it is better for thee to enter halt into life, than having two feet to be cast into hell, into the fire that never shall be quenched:
47. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin,	47. And if thine eye offend thee, pluck it out: it is better for thee to enter into the kingdom of God with one eye, than having two eyes to be cast into hell fire:
48. jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.	48. Where their worm dieth not, and the fire is not quenched.
49. Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.	49. For every one shall be salted with fire, and every sacrifice shall be salted with salt.
50. Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha."	50. Salt is good: but if the salt have lost his saltness, wherewith will ye season it? Have salt in yourselves, and have peace one with another.
	49. For every one shall be salted with fire, and every sacrifice shall be salted with salt.
	50. Salt is good: but if the salt have lost his saltness, wherewith will ye season it? Have salt in yourselves, and have peace one with another.
< <	<

10
1. Ja hän nousi sieltä ja tuli Juudean alueelle, kulkien Jordanin toista puolta. Ja taas kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja tapansa mukaan hän taas opetti heitä.	1. And he arose from thence, and cometh into the coasts of Judaea by the farther side of Jordan: and the people resort unto him again; and, as he was wont, he taught them again.
2. Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hyljätä vaimonsa.	2. And the Pharisees came to him, and asked him, Is it lawful for a man to put away his wife? tempting him.
3. Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?"	3. And he answered and said unto them, What did Moses command you?
4. He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon".	4. And they said, Moses suffered to write a bill of divorcement, and to put her away.
5. Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen.	5. And Jesus answered and said unto them, For the hardness of your heart he wrote you this precept.
6. Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.	6. But from the beginning of the creation God made them male and female.
7. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.	7. For this cause shall a man leave his father and mother, and cleave to his wife;
8. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.	8. And they twain shall be one flesh: so then they are no more twain, but one flesh.
9. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."	9. What therefore God hath joined together, let not man put asunder.
10. Ja heidän mentyään huoneeseen opetuslapset taas kysyivät häneltä tätä asiaa.	10. And in the house his disciples asked him again of the same matter.
11. Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.	11. And he saith unto them, Whosoever shall put away his wife, and marry another, committeth adultery against her.
12. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."	12. And if a woman shall put away her husband, and be married to another, she committeth adultery.
13. Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.	13. And they brought young children to him, that he should touch them: and his disciples rebuked those that brought them.
14. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.	14. But when Jesus saw it, he was much displeased, and said unto them, Suffer the little children to come unto me, and forbid them not: for of such is the kingdom of God.
15. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."	15. Verily I say unto you, Whosoever shall not receive the kingdom of God as a little child, he shall not enter therein.
16. Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.	16. And he took them up in his arms, put his hands upon them, and blessed them.
17. Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"	17. And when he was gone forth into the way, there came one running, and kneeled to him, and asked him, Good Master, what shall I do that I may inherit eternal life?
18. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.	18. And Jesus said unto him, Why callest thou me good? there is none good but one, that is, God.
19. Käskyt sinä tiedät: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiselta anasta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."	19. Thou knowest the commandments, Do not commit adultery, Do not kill, Do not steal, Do not bear false witness, Defraud not, Honour thy father and mother.
20. Mutta hän sanoi hänelle: "Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti".	20. And he answered and said unto him, Master, all these have I observed from my youth.
21. Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua".	21. Then Jesus beholding him loved him, and said unto him, One thing thou lackest: go thy way, sell whatsoever thou hast, and give to the poor, and thou shalt have treasure in heaven: and come, take up the cross, and follow me.
22. Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.	22. And he was sad at that saying, and went away grieved: for he had great possessions.
23. Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!"	23. And Jesus looked round about, and saith unto his disciples, How hardly shall they that have riches enter into the kingdom of God!
24. Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan!	24. And the disciples were astonished at his words. But Jesus answereth again, and saith unto them, Children, how hard is it for them that trust in riches to enter into the kingdom of God!
25. Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."	25. It is easier for a camel to go through the eye of a needle, than for a rich man to enter into the kingdom of God.
26. Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?"	26. And they were astonished out of measure, saying among themselves, Who then can be saved?
27. Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista".	27. And Jesus looking upon them saith, With men it is impossible, but not with God: for with God all things are possible.
28. Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua".	28. Then Peter began to say unto him, Lo, we have left all, and have followed thee.
29. Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,	29. And Jesus answered and said, Verily I say unto you, There is no man that hath left house, or brethren, or sisters, or father, or mother, or wife, or children, or lands, for my sake, and the gospel's,
30. ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.	30. But he shall receive an hundredfold now in this time, houses, and brethren, and sisters, and mothers, and children, and lands, with persecutions; and in the world to come eternal life.
31. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi."	31. But many that are first shall be last; and the last first.
32. Ja he olivat matkalla, menossa ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään; ja heidät valtasi hämmästys, ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan. Ja hän otti taas tykönsä ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan, mitä hänelle oli tapahtuva:	32. And they were in the way going up to Jerusalem; and Jesus went before them: and they were amazed; and as they followed, they were afraid. And he took again the twelve, and began to tell them what things should happen unto him,
33. "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin;	33. Saying, Behold, we go up to Jerusalem; and the Son of man shall be delivered unto the chief priests, and unto the scribes; and they shall condemn him to death, and shall deliver him to the Gentiles:
34. ja ne pilkkaavat häntä ja sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän on nouseva ylös".	34. And they shall mock him, and shall scourge him, and shall spit upon him, and shall kill him: and the third day he shall rise again.
35. Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, menivät hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tahtoisimme, että tekisit meille, mitä sinulta anomme".	35. And James and John, the sons of Zebedee, come unto him, saying, Master, we would that thou shouldest do for us whatsoever we shall desire.
36. Hän sanoi heille: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?"	36. And he said unto them, What would ye that I should do for you?
37. Niin he sanoivat hänelle: "Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi".	37. They said unto him, Grant unto us that we may sit, one on thy right hand, and the other on thy left hand, in thy glory.
38. Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?"	38. But Jesus said unto them, Ye know not what ye ask: can ye drink of the cup that I drink of? and be baptized with the baptism that I am baptized with?
39. He sanoivat hänelle: "Voimme". Niin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin;	39. And they said unto him, We can. And Jesus said unto them, Ye shall indeed drink of the cup that I drink of; and with the baptism that I am baptized withal shall ye be baptized:
40. mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille se on valmistettu".	40. But to sit on my right hand and on my left hand is not mine to give; but it shall be given to them for whom it is prepared.
41. Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen.	41. And when the ten heard it, they began to be much displeased with James and John.
42. Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.	42. But Jesus called them to him, and saith unto them, Ye know that they which are accounted to rule over the Gentiles exercise lordship over them; and their great ones exercise authority upon them.
43. Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne;	43. But so shall it not be among you: but whosoever will be great among you, shall be your minister:
44. ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.	44. And whosoever of you will be the chiefest, shall be servant of all.
45. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."	45. For even the Son of man came not to be ministered unto, but to minister, and to give his life a ransom for many.
46. Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieressä.	46. And they came to Jericho: and as he went out of Jericho with his disciples and a great number of people, blind Bartimaeus, the son of Timaeus, sat by the highway side begging.
47. Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua".	47. And when he heard that it was Jesus of Nazareth, he began to cry out, and say, Jesus, thou son of David, have mercy on me.
48. Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua".	48. And many charged him that he should hold his peace: but he cried the more a great deal, Thou son of David, have mercy on me.
49. Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa hänet tänne". Ja he kutsuivat sokean, sanoen hänelle: "Ole turvallisella mielellä, nouse; hän kutsuu sinua".	49. And Jesus stood still, and commanded him to be called. And they call the blind man, saying unto him, Be of good comfort, rise; he calleth thee.
50. Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö.	50. And he, casting away his garment, rose, and came to Jesus.
51. Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen".	51. And Jesus answered and said unto him, What wilt thou that I should do unto thee? The blind man said unto him, Lord, that I might receive my sight.
52. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä.	52. And Jesus said unto him, Go thy way; thy faith hath made thee whole. And immediately he received his sight, and followed Jesus in the way.
< <	<

11
1. Ja kun he lähestyivät Jerusalemia, tullen Beetfageen ja Betaniaan Öljymäelle, lähetti hän kaksi opetuslastaan	1. And when they came nigh to Jerusalem, unto Bethphage and Bethany, at the mount of Olives, he sendeth forth two of his disciples,
2. ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta, kun sinne tulette, löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne.	2. And saith unto them, Go your way into the village over against you: and as soon as ye be entered into it, ye shall find a colt tied, whereon never man sat; loose him, and bring him.
3. Ja jos joku teille sanoo: 'Miksi te noin teette?', niin sanokaa: 'Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne takaisin'."	3. And if any man say unto you, Why do ye this? say ye that the Lord hath need of him; and straightway he will send him hither.
4. Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja päästivät sen.	4. And they went their way, and found the colt tied by the door without in a place where two ways met; and they loose him.
5. Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat heille: "Mitä te teette, kun päästätte varsan?"	5. And certain of them that stood there said unto them, What do ye, loosing the colt?
6. Niin he sanoivat heille, niinkuin Jeesus oli käskenyt; ja he antoivat heidän mennä.	6. And they said unto them even as Jesus had commanded: and they let them go.
7. Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen selkään.	7. And they brought the colt to Jesus, and cast their garments on him; and he sat upon him.
8. Ja monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset lehviä, joita katkoivat kedoilta.	8. And many spread their garments in the way: and others cut down branches off the trees, and strawed them in the way.
9. Ja ne, jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!	9. And they that went before, and they that followed, cried, saying, Hosanna; Blessed is he that cometh in the name of the Lord:
10. Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!"	10. Blessed be the kingdom of our father David, that cometh in the name of the Lord: Hosanna in the highest.
11. Ja hän kulki sisälle Jerusalemiin ja meni pyhäkköön; ja katseltuaan kaikkea hän lähti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillä aika oli jo myöhäinen.	11. And Jesus entered into Jerusalem, and into the temple: and when he had looked round about upon all things, and now the eventide was come, he went out unto Bethany with the twelve.
12. Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, oli hänen nälkä.	12. And on the morrow, when they were come from Bethany, he was hungry:
13. Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika.	13. And seeing a fig tree afar off having leaves, he came, if haply he might find any thing thereon: and when he came to it, he found nothing but leaves; for the time of figs was not yet.
14. Niin hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö". Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.	14. And Jesus answered and said unto it, No man eat fruit of thee hereafter for ever. And his disciples heard it.
15. Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet,	15. And they come to Jerusalem: and Jesus went into the temple, and began to cast out them that sold and bought in the temple, and overthrew the tables of the moneychangers, and the seats of them that sold doves;
16. eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta.	16. And would not suffer that any man should carry any vessel through the temple.
17. Ja hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."	17. And he taught, saying unto them, Is it not written, My house shall be called of all nations the house of prayer? but ye have made it a den of thieves.
18. Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestansa.	18. And the scribes and chief priests heard it, and sought how they might destroy him: for they feared him, because all the people was astonished at his doctrine.
19. Illan tultua he menivät kaupungin ulkopuolelle.	19. And when even was come, he went out of the city.
20. Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun kuivettuneen juuria myöten.	20. And in the morning, as they passed by, they saw the fig tree dried up from the roots.
21. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut".	21. And Peter calling to remembrance saith unto him, Master, behold, the fig tree which thou cursedst is withered away.
22. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan.	22. And Jesus answering saith unto them, Have faith in God.
23. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.	23. For verily I say unto you, That whosoever shall say unto this mountain, Be thou removed, and be thou cast into the sea; and shall not doubt in his heart, but shall believe that those things which he saith shall come to pass; he shall have whatsoever he saith.
24. Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.	24. Therefore I say unto you, What things soever ye desire, when ye pray, believe that ye receive them, and ye shall have them.
25. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."	25. And when ye stand praying, forgive, if ye have ought against any: that your Father also which is in heaven may forgive you your trespasses.
27. Ja he tulivat taas Jerusalemiin. Ja kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luoksensa	27. And they come again to Jerusalem: and as he was walking in the temple, there come to him the chief priests, and the scribes, and the elders,
28. ja sanoivat hänelle: "Millä vallalla sinä näitä teet? Tahi kuka sinulle on antanut vallan näitä tehdä?"	28. And say unto him, By what authority doest thou these things? and who gave thee this authority to do these things?
29. Mutta Jeesus vastasi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä vallalla minä näitä teen.	29. And Jesus answered and said unto them, I will also ask of you one question, and answer me, and I will tell you by what authority I do these things.
30. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle."	30. The baptism of John, was it from heaven, or of men? answer me.
31. Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'	31. And they reasoned with themselves, saying, If we shall say, From heaven; he will say, Why then did ye not believe him?
32. Vai sanommeko: 'Ihmisistä'?" - sitä he kansan tähden pelkäsivät sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes totisesti oli profeetta.	32. But if we shall say, Of men; they feared the people: for all men counted John, that he was a prophet indeed.
33. Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tiedä". Silloin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen".	33. And they answered and said unto Jesus, We cannot tell. And Jesus answering saith unto them, Neither do I tell you by what authority I do these things.
	33. And they answered and said unto Jesus, We cannot tell. And Jesus answering saith unto them, Neither do I tell you by what authority I do these things.
< <	<

12
1. Ja hän rupesi puhumaan heille vertauksilla: "Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.	1. And he began to speak unto them by parables. A certain man planted a vineyard, and set an hedge about it, and digged a place for the winefat, and built a tower, and let it out to husbandmen, and went into a far country.
2. Ja kun aika tuli, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä.	2. And at the season he sent to the husbandmen a servant, that he might receive from the husbandmen of the fruit of the vineyard.
3. Mutta he ottivat hänet kiinni, pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.	3. And they caught him, and beat him, and sent him away empty.
4. Ja vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja häntä he löivät päähän ja häpäisivät.	4. And again he sent unto them another servant; and at him they cast stones, and wounded him in the head, and sent him away shamefully handled.
5. Ja hän lähetti vielä toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin useita muita: toisia he pieksivät, toisia tappoivat.	5. And again he sent another; and him they killed, and many others; beating some, and killing some.
6. Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: 'Kavahtavat kaiketi minun poikaani'.	6. Having yet therefore one son, his wellbeloved, he sent him also last unto them, saying, They will reverence my son.
7. Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: 'Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö jää meille'.	7. But those husbandmen said among themselves, This is the heir; come, let us kill him, and the inheritance shall be our's.
8. Ja he ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät hänet ulos viinitarhasta.	8. And they took him, and killed him, and cast him out of the vineyard.
9. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille.	9. What shall therefore the lord of the vineyard do? he will come and destroy the husbandmen, and will give the vineyard unto others.
10. Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi;	10. And have ye not read this scripture; The stone which the builders rejected is become the head of the corner:
11. Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?"	11. This was the Lord's doing, and it is marvellous in our eyes?
12. Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois.	12. And they sought to lay hold on him, but feared the people: for they knew that he had spoken the parable against them: and they left him, and went their way.
13. Ja he lähettivät hänen luoksensa muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan häntä sanoilla.	13. And they send unto him certain of the Pharisees and of the Herodians, to catch him in his words.
14. Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?"	14. And when they were come, they say unto him, Master, we know that thou art true, and carest for no man: for thou regardest not the person of men, but teachest the way of God in truth: Is it lawful to give tribute to Caesar, or not?
15. Mutta hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun nähdäkseni."	15. Shall we give, or shall we not give? But he, knowing their hypocrisy, said unto them, Why tempt ye me? bring me a penny, that I may see it.
16. Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin".	16. And they brought it. And he saith unto them, Whose is this image and superscription? And they said unto him, Caesar's.
17. Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". Ja he ihmettelivät häntä suuresti.	17. And Jesus answering said unto them, Render to Caesar the things that are Caesar's, and to God the things that are God's. And they marvelled at him.
18. Ja hänen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole; ja he kysyivät häneltä sanoen:	18. Then come unto him the Sadducees, which say there is no resurrection; and they asked him, saying,
19. "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, joka jättää jälkeensä vaimon, mutta ei jätä lasta, niin ottakoon hän veljensä lesken ja herättäköön veljellensä siemenen'.	19. Master, Moses wrote unto us, If a man's brother die, and leave his wife behind him, and leave no children, that his brother should take his wife, and raise up seed unto his brother.
20. Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kun hän kuoli, ei häneltä jäänyt jälkeläistä.	20. Now there were seven brethren: and the first took a wife, and dying left no seed.
21. Silloin toinen otti hänet, ja hänkin kuoli jättämättä jälkeläistä. Niin myös kolmas.	21. And the second took her, and died, neither left he any seed: and the third likewise.
22. Samoin kävi kaikille seitsemälle: heiltä ei jäänyt jälkeläistä. Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli.	22. And the seven had her, and left no seed: last of all the woman died also.
23. Ylösnousemuksessa siis, kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän joutuu vaimoksi, sillä hän oli ollut kaikkien noiden seitsemän vaimona?"	23. In the resurrection therefore, when they shall rise, whose wife shall she be of them? for the seven had her to wife.
24. Jeesus sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?	24. And Jesus answering said unto them, Do ye not therefore err, because ye know not the scriptures, neither the power of God?
25. Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa.	25. For when they shall rise from the dead, they neither marry, nor are given in marriage; but are as the angels which are in heaven.
26. Mutta mitä siihen tulee, että kuolleet nousevat ylös, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'?	26. And as touching the dead, that they rise: have ye not read in the book of Moses, how in the bush God spake unto him, saying, I am the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob?
27. Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte."	27. He is not the God of the dead, but the God of the living: ye therefore do greatly err.
28. Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?"	28. And one of the scribes came, and having heard them reasoning together, and perceiving that he had answered them well, asked him, Which is the first commandment of all?
29. Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;	29. And Jesus answered him, The first of all the commandments is, Hear, O Israel; The Lord our God is one Lord:
30. ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.	30. And thou shalt love the Lord thy God with all thy heart, and with all thy soul, and with all thy mind, and with all thy strength: this is the first commandment.
31. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."	31. And the second is like, namely this, Thou shalt love thy neighbour as thyself. There is none other commandment greater than these.
32. Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän.	32. And the scribe said unto him, Well, Master, thou hast said the truth: for there is one God; and there is none other but he:
33. Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit."	33. And to love him with all the heart, and with all the understanding, and with all the soul, and with all the strength, and to love his neighbour as himself, is more than all whole burnt offerings and sacrifices.
34. Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta". Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä.	34. And when Jesus saw that he answered discreetly, he said unto him, Thou art not far from the kingdom of God. And no man after that durst ask him any question.
35. Ja opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui edelleen ja sanoi: "Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika?	35. And Jesus answered and said, while he taught in the temple, How say the scribes that Christ is the son of David?
36. Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'.	36. For David himself said by the Holy Ghost, The LORD said to my Lord, Sit thou on my right hand, till I make thine enemies thy footstool.
37. Daavid itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?" Ja suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään.	37. David therefore himself calleth him Lord; and whence is he then his son? And the common people heard him gladly.
38. Ja opettaessaan hän sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla	38. And he said unto them in his doctrine, Beware of the scribes, which love to go in long clothing, and love salutations in the marketplaces,
39. ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,	39. And the chief seats in the synagogues, and the uppermost rooms at feasts:
40. noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".	40. Which devour widows' houses, and for a pretence make long prayers: these shall receive greater damnation.
41. Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.	41. And Jesus sat over against the treasury, and beheld how the people cast money into the treasury: and many that were rich cast in much.
42. Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.	42. And there came a certain poor widow, and she threw in two mites, which make a farthing.
43. Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.	43. And he called unto him his disciples, and saith unto them, Verily I say unto you, That this poor widow hath cast more in, than all they which have cast into the treasury:
44. Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."	44. For all they did cast in of their abundance; but she of her want did cast in all that she had, even all her living.
< <	<

13
1. Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle: "Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!"	1. And as he went out of the temple, one of his disciples saith unto him, Master, see what manner of stones and what buildings are here!
2. Jeesus vastasi hänelle: "Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta."	2. And Jesus answering said unto him, Seest thou these great buildings? there shall not be left one stone upon another, that shall not be thrown down.
3. Ja kun hän istui Öljymäellä, vastapäätä pyhäkköä, kysyivät Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas häneltä eriksensä:	3. And as he sat upon the mount of Olives over against the temple, Peter and James and John and Andrew asked him privately,
4. "Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?"	4. Tell us, when shall these things be? and what shall be the sign when all these things shall be fulfilled?
5. Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.	5. And Jesus answering them began to say, Take heed lest any man deceive you:
6. Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä se olen', ja he eksyttävät monta.	6. For many shall come in my name, saying, I am Christ; and shall deceive many.
7. Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu.	7. And when ye shall hear of wars and rumours of wars, be ye not troubled: for such things must needs be; but the end shall not be yet.
8. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.	8. For nation shall rise against nation, and kingdom against kingdom: and there shall be earthquakes in divers places, and there shall be famines and troubles: these are the beginnings of sorrows.
9. Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille.	9. But take heed to yourselves: for they shall deliver you up to councils; and in the synagogues ye shall be beaten: and ye shall be brought before rulers and kings for my sake, for a testimony against them.
10. Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille.	10. And the gospel must first be published among all nations.
11. Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki.	11. But when they shall lead you, and deliver you up, take no thought beforehand what ye shall speak, neither do ye premeditate: but whatsoever shall be given you in that hour, that speak ye: for it is not ye that speak, but the Holy Ghost.
12. Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät.	12. Now the brother shall betray the brother to death, and the father the son; and children shall rise up against their parents, and shall cause them to be put to death.
13. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.	13. And ye shall be hated of all men for my name's sake: but he that shall endure unto the end, the same shall be saved.
14. Mutta kun näette hävityksen kauhistuksen seisovan siinä, missä ei tulisi - joka tämän lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille;	14. But when ye shall see the abomination of desolation, spoken of by Daniel the prophet, standing where it ought not, (let him that readeth understand,) then let them that be in Judaea flee to the mountains:
15. joka on katolla, älköön astuko alas älköönkä menkö sisään noutamaan mitään huoneestansa;	15. And let him that is on the housetop not go down into the house, neither enter therein, to take any thing out of his house:
16. ja joka on mennyt pellolle, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa.	16. And let him that is in the field not turn back again for to take up his garment.
17. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!	17. But woe to them that are with child, and to them that give suck in those days!
18. Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella.	18. And pray ye that your flight be not in the winter.
19. Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule.	19. For in those days shall be affliction, such as was not from the beginning of the creation which God created unto this time, neither shall be.
20. Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.	20. And except that the Lord had shortened those days, no flesh should be saved: but for the elect's sake, whom he hath chosen, he hath shortened the days.
21. Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai: 'Katso, tuolla', niin älkää uskoko.	21. And then if any man shall say to you, Lo, here is Christ; or, lo, he is there; believe him not:
22. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.	22. For false Christs and false prophets shall rise, and shall shew signs and wonders, to seduce, if it were possible, even the elect.
23. Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki.	23. But take ye heed: behold, I have foretold you all things.
24. Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa,	24. But in those days, after that tribulation, the sun shall be darkened, and the moon shall not give her light,
25. ja tähdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat, järkkyvät.	25. And the stars of heaven shall fall, and the powers that are in heaven shall be shaken.
26. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella.	26. And then shall they see the Son of man coming in the clouds with great power and glory.
27. Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.	27. And then shall he send his angels, and shall gather together his elect from the four winds, from the uttermost part of the earth to the uttermost part of heaven.
28. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.	28. Now learn a parable of the fig tree; When her branch is yet tender, and putteth forth leaves, ye know that summer is near:
29. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.	29. So ye in like manner, when ye shall see these things come to pass, know that it is nigh, even at the doors.
30. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat.	30. Verily I say unto you, that this generation shall not pass, till all these things be done.
31. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.	31. Heaven and earth shall pass away: but my words shall not pass away.
32. Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.	32. But of that day and that hour knoweth no man, no, not the angels which are in heaven, neither the Son, but the Father.
33. Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.	33. Take ye heed, watch and pray: for ye know not when the time is.
34. On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa.	34. For the Son of Man is as a man taking a far journey, who left his house, and gave authority to his servants, and to every man his work, and commanded the porter to watch.
35. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,	35. Watch ye therefore: for ye know not when the master of the house cometh, at even, or at midnight, or at the cockcrowing, or in the morning:
36. ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta.	36. Lest coming suddenly he find you sleeping.
37. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."	37. And what I say unto you I say unto all, Watch.
< <	<

14
1. Niin oli kahden päivän perästä pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla, ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet otetuksi kavaluudella kiinni ja tapetuksi.	1. After two days was the feast of the passover, and of unleavened bread: and the chief priests and the scribes sought how they might take him by craft, and put him to death.
2. Sillä he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa".	2. But they said, Not on the feast day, lest there be an uproar of the people.
3. Ja kun hän oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä oikeata, kallista nardusvoidetta. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen hänen päähänsä.	3. And being in Bethany in the house of Simon the leper, as he sat at meat, there came a woman having an alabaster box of ointment of spikenard very precious; and she brake the box, and poured it on his head.
4. Niin oli muutamia, jotka närkästyivät ja sanoivat keskenään: "Mitä varten tämä voiteen haaskaus?	4. And there were some that had indignation within themselves, and said, Why was this waste of the ointment made?
5. Olisihan voinut myydä tämän voiteen enempään kuin kolmeensataan denariin ja antaa ne köyhille." Ja he toruivat häntä.	5. For it might have been sold for more than three hundred pence, and have been given to the poor. And they murmured against her.
6. Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mieltään? Hän teki hyvän työn minulle.	6. And Jesus said, Let her alone; why trouble ye her? she hath wrought a good work on me.
7. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina.	7. For ye have the poor with you always, and whensoever ye will ye may do them good: but me ye have not always.
8. Hän teki, minkä voi. Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini hautaamista varten.	8. She hath done what she could: she is come aforehand to anoint my body to the burying.
9. Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, on mainittava hänen muistoksensa."	9. Verily I say unto you, Wheresoever this gospel shall be preached throughout the whole world, this also that she hath done shall be spoken of for a memorial of her.
10. Ja Juudas Iskariot, yksi niistä kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen hänet heille.	10. And Judas Iscariot, one of the twelve, went unto the chief priests, to betray him unto them.
11. Kun nämä sen kuulivat, ihastuivat he ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Ja hän mietti, kuinka hänet sopivassa tilaisuudessa kavaltaisi.	11. And when they heard it, they were glad, and promised to give him money. And he sought how he might conveniently betray him.
12. Ja ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä, kun pääsiäislammas teurastettiin, hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Mihin tahdot, että menemme valmistamaan pääsiäislampaan sinun syödäksesi?"	12. And the first day of unleavened bread, when they killed the passover, his disciples said unto him, Where wilt thou that we go and prepare that thou mayest eat the passover?
13. Niin hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää kaupunkiin, niin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä.	13. And he sendeth forth two of his disciples, and saith unto them, Go ye into the city, and there shall meet you a man bearing a pitcher of water: follow him.
14. Ja mihin hän menee, sen talon isännälle sanokaa: 'Opettaja sanoo: Missä on minun vierashuoneeni, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?'	14. And wheresoever he shall go in, say ye to the goodman of the house, The Master saith, Where is the guestchamber, where I shall eat the passover with my disciples?
15. Ja hän näyttää teille suuren huoneen yläkerrassa, valmiiksi laitetun; valmistakaa meille sinne."	15. And he will shew you a large upper room furnished and prepared: there make ready for us.
16. Niin opetuslapset lähtivät ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.	16. And his disciples went forth, and came into the city, and found as he had said unto them: and they made ready the passover.
17. Ja kun ehtoo tuli, saapui hän sinne niiden kahdentoista kanssa.	17. And in the evening he cometh with the twelve.
18. Ja kun he olivat aterialla ja söivät, sanoi Jeesus: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut, yksi, joka syö minun kanssani".	18. And as they sat and did eat, Jesus said, Verily I say unto you, One of you which eateth with me shall betray me.
19. He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "En kaiketi minä?"	19. And they began to be sorrowful, and to say unto him one by one, Is it I? and another said, Is it I?
20. Hän sanoi heille: "Yksi teistä kahdestatoista, se, joka kastaa vatiin minun kanssani.	20. And he answered and said unto them, It is one of the twelve, that dippeth with me in the dish.
21. Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt."	21. The Son of man indeed goeth, as it is written of him: but woe to that man by whom the Son of man is betrayed! good were it for that man if he had never been born.
22. Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini".	22. And as they did eat, Jesus took bread, and blessed, and brake it, and gave to them, and said, Take, eat: this is my body.
23. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä.	23. And he took the cup, and when he had given thanks, he gave it to them: and they all drank of it.
24. Ja hän sanoi heille: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä.	24. And he said unto them, This is my blood of the new testament, which is shed for many.
25. Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa."	25. Verily I say unto you, I will drink no more of the fruit of the vine, until that day that I drink it new in the kingdom of God.
26. Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.	26. And when they had sung an hymn, they went out into the mount of Olives.
27. Ja Jeesus sanoi heille: "Kaikki te loukkaannutte, sillä kirjoitettu on: 'Minä lyön paimenta, ja lampaat hajotetaan'.	27. And Jesus saith unto them, All ye shall be offended because of me this night: for it is written, I will smite the shepherd, and the sheep shall be scattered.
28. Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan."	28. But after that I am risen, I will go before you into Galilee.
29. Niin Pietari sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan minä".	29. But Peter said unto him, Although all shall be offended, yet will not I.
30. Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".	30. And Jesus saith unto him, Verily I say unto thee, That this day, even in this night, before the cock crow twice, thou shalt deny me thrice.
31. Mutta hän vakuutti vielä lujemmin: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä". Ja samoin sanoivat kaikki muutkin.	31. But he spake the more vehemently, If I should die with thee, I will not deny thee in any wise. Likewise also said they all.
32. Ja he tulivat maatilalle, jonka nimi on Getsemane; ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä rukoilen".	32. And they came to a place which was named Gethsemane: and he saith to his disciples, Sit ye here, while I shall pray.
33. Ja hän otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen; ja hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan.	33. And he taketh with him Peter and James and John, and began to be sore amazed, and to be very heavy;
34. Ja hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa".	34. And saith unto them, My soul is exceeding sorrowful unto death: tarry ye here, and watch.
35. Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että, jos mahdollista, se hetki menisi häneltä ohi,	35. And he went forward a little, and fell on the ground, and prayed that, if it were possible, the hour might pass from him.
36. ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!"	36. And he said, Abba, Father, all things are possible unto thee; take away this cup from me: nevertheless not what I will, but what thou wilt.
37. Ja hän tuli ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Simon, nukutko? Etkö jaksanut yhtä hetkeä valvoa?	37. And he cometh, and findeth them sleeping, and saith unto Peter, Simon, sleepest thou? couldest not thou watch one hour?
38. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."	38. Watch ye and pray, lest ye enter into temptation. The spirit truly is ready, but the flesh is weak.
39. Ja taas hän meni pois ja rukoili sanoen samat sanat.	39. And again he went away, and prayed, and spake the same words.
40. Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet kovin raukeiksi; ja he eivät tienneet, mitä hänelle vastaisivat.	40. And when he returned, he found them asleep again, (for their eyes were heavy,) neither wist they what to answer him.
41. Ja hän tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: "Te nukutte vielä ja lepäätte! Jo riittää! Hetki on tullut; katso, Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.	41. And he cometh the third time, and saith unto them, Sleep on now, and take your rest: it is enough, the hour is come; behold, the Son of man is betrayed into the hands of sinners.
42. Nouskaa, lähtekäämme; katso, se, joka kavaltaa minut, on lähellä."	42. Rise up, let us go; lo, he that betrayeth me is at hand.
43. Ja heti, hänen vielä puhuessaan, Juudas, yksi niistä kahdestatoista, saapui, ja hänen mukanaan joukko ylipappien ja kirjanoppineiden ja vanhinten luota, miekat ja seipäät käsissä.	43. And immediately, while he yet spake, cometh Judas, one of the twelve, and with him a great multitude with swords and staves, from the chief priests and the scribes and the elders.
44. Mutta se, joka hänet kavalsi, oli sopinut heidän kanssaan merkistä, sanoen: "Se, jolle minä suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni ja viekää tarkasti vartioituna pois".	44. And he that betrayed him had given them a token, saying, Whomsoever I shall kiss, that same is he; take him, and lead him away safely.
45. Ja tultuaan hän kohta astui hänen luoksensa ja sanoi: "Rabbi!" ja antoi hänelle suuta.	45. And as soon as he was come, he goeth straightway to him, and saith, Master, master; and kissed him.
46. Silloin he kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni.	46. And they laid their hands on him, and took him.
47. Mutta eräs niistä, jotka lähellä seisoivat, veti miekkansa, iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan.	47. And one of them that stood by drew a sword, and smote a servant of the high priest, and cut off his ear.
48. Niin Jeesus puhui heille ja sanoi: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan.	48. And Jesus answered and said unto them, Are ye come out, as against a thief, with swords and with staves to take me?
49. Joka päivä minä olen ollut teidän luonanne opettaen pyhäkössä, ettekä ole ottaneet minua kiinni. Mutta tämä tapahtuu, että kirjoitukset kävisivät toteen."	49. I was daily with you in the temple teaching, and ye took me not: but the scriptures must be fulfilled.
50. Niin he kaikki jättivät hänet ja pakenivat.	50. And they all forsook him, and fled.
51. Ja häntä seurasi eräs nuorukainen, jolla oli ympärillään liinavaate paljaalle iholle heitettynä; ja he ottivat hänet kiinni.	51. And there followed him a certain young man, having a linen cloth cast about his naked body; and the young men laid hold on him:
52. Mutta hän jätti liinavaatteen ja pakeni alastonna.	52. And he left the linen cloth, and fled from them naked.
53. Ja he veivät Jeesuksen ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat.	53. And they led Jesus away to the high priest: and with him were assembled all the chief priests and the elders and the scribes.
54. Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin palatsin esipihaan asti ja istui palvelijain joukkoon ja lämmitteli tulen ääressä.	54. And Peter followed him afar off, even into the palace of the high priest: and he sat with the servants, and warmed himself at the fire.
55. Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät löytäneet.	55. And the chief priests and all the council sought for witness against Jesus to put him to death; and found none.
56. Useat kyllä todistivat väärin häntä vastaan, mutta todistukset eivät olleet yhtäpitäviä.	56. For many bare false witness against him, but their witness agreed not together.
57. Niin muutamat nousivat ja todistivat väärin häntä vastaan, sanoen:	57. And there arose certain, and bare false witness against him, saying,
58. "Me olemme kuulleet hänen sanovan: 'Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty'."	58. We heard him say, I will destroy this temple that is made with hands, and within three days I will build another made without hands.
59. Mutta eivät näinkään heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä.	59. But neither so did their witness agree together.
60. Silloin ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: "Etkö vastaa mitään? Mitä nämä todistavat sinua vastaan?"	60. And the high priest stood up in the midst, and asked Jesus, saying, Answerest thou nothing? what is it which these witness against thee?
61. Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?"	61. But he held his peace, and answered nothing. Again the high priest asked him, and said unto him, Art thou the Christ, the Son of the Blessed?
62. Jeesus sanoi: "Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä".	62. And Jesus said, I am: and ye shall see the Son of man sitting on the right hand of power, and coming in the clouds of heaven.
63. Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme?	63. Then the high priest rent his clothes, and saith, What need we any further witnesses?
64. Te kuulitte hänen pilkkaamisensa. Mitä arvelette?" Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan.	64. Ye have heard the blasphemy: what think ye? And they all condemned him to be guilty of death.
65. Ja muutamat rupesivat sylkemään häntä ja peittivät hänen kasvonsa ja löivät häntä nyrkillä ja sanoivat hänelle: "Profetoi!" Oikeudenpalvelijatkin löivät häntä poskelle.	65. And some began to spit on him, and to cover his face, and to buffet him, and to say unto him, Prophesy: and the servants did strike him with the palms of their hands.
66. Kun nyt Pietari oli alhaalla esipihassa, tuli sinne muuan ylimmäisen papin palvelijattarista;	66. And as Peter was beneath in the palace, there cometh one of the maids of the high priest:
67. ja nähdessään Pietarin lämmittelevän hän katsoi häneen ja sanoi: "Sinäkin olit Nasaretilaisen, tuon Jeesuksen, kanssa".	67. And when she saw Peter warming himself, she looked upon him, and said, And thou also wast with Jesus of Nazareth.
68. Mutta hän kielsi sanoen: "En tiedä enkä käsitä, mitä sanot". Ja hän meni ulos pihalle. Ja kukko lauloi.	68. But he denied, saying, I know not, neither understand I what thou sayest. And he went out into the porch; and the cock crew.
69. Ja nähdessään hänet siellä palvelijatar rupesi taas sanomaan lähellä seisoville: "Tämä on yksi niistä".	69. And a maid saw him again, and began to say to them that stood by, This is one of them.
70. Mutta hän kielsi uudestaan. Ja vähän sen jälkeen lähellä seisovat taas sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä olet yksi niistä, sillä olethan sinä galilealainenkin".	70. And he denied it again. And a little after, they that stood by said again to Peter, Surely thou art one of them: for thou art a Galilaean, and thy speech agreeth thereto.
71. Mutta hän rupesi sadattelemaan itseänsä ja vannomaan: "En tunne sitä miestä, josta te puhutte".	71. But he began to curse and to swear, saying, I know not this man of whom ye speak.
72. Ja samassa kukko lauloi toisen kerran. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut hänelle: "Ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän ratkesi itkuun.	72. And the second time the cock crew. And Peter called to mind the word that Jesus said unto him, Before the cock crow twice, thou shalt deny me thrice. And when he thought thereon, he wept.
< <	<

15
1. Ja heti aamulla ylipapit ynnä vanhimmat ja kirjanoppineet ja koko neuvosto tekivät päätöksen, sitoivat Jeesuksen, veivät hänet pois ja antoivat Pilatuksen käsiin.	1. And straightway in the morning the chief priests held a consultation with the elders and scribes and the whole council, and bound Jesus, and carried him away, and delivered him to Pilate.
2. Niin Pilatus kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Hän vastasi ja sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanot".	2. And Pilate asked him, Art thou the King of the Jews? And he answering said unto them, Thou sayest it.
3. Ja ylipapit tekivät monta syytöstä häntä vastaan.	3. And the chief priests accused him of many things: but he answered nothing.
4. Niin Pilatus taas kysyi häneltä sanoen: "Etkö vastaa mitään? Katso, kuinka paljon syytöksiä he tekevät sinua vastaan."	4. And Pilate asked him again, saying, Answerest thou nothing? behold how many things they witness against thee.
5. Mutta Jeesus ei enää vastannut mitään, niin että Pilatus ihmetteli.	5. But Jesus yet answered nothing; so that Pilate marvelled.
6. Mutta juhlan aikana hän tavallisesti päästi heille yhden vangin irti, sen, jota he anoivat.	6. Now at that feast he released unto them one prisoner, whomsoever they desired.
7. Niin siellä oli eräs mies, jota sanottiin Barabbaaksi, vangittu muiden kapinoitsijain kanssa, jotka kapinassa olivat tehneet murhan.	7. And there was one named Barabbas, which lay bound with them that had made insurrection with him, who had committed murder in the insurrection.
8. Ja kansa meni sinne ylös ja rupesi pyytämään, että hän tekisi heille, niinkuin hänen tapansa oli.	8. And the multitude crying aloud began to desire him to do as he had ever done unto them.
9. Pilatus vastasi heille sanoen: "Tahdotteko, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?"	9. But Pilate answered them, saying, Will ye that I release unto you the King of the Jews?
10. Sillä hän tiesi, että ylipapit kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.	10. For he knew that the chief priests had delivered him for envy.
11. Mutta ylipapit kiihoittivat kansaa anomaan, että hän ennemmin päästäisi heille Barabbaan.	11. But the chief priests moved the people, that he should rather release Barabbas unto them.
12. Ja Pilatus puhui taas heille ja sanoi: "Mitä minun sitten on tehtävä hänelle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?"	12. And Pilate answered and said again unto them, What will ye then that I shall do unto him whom ye call the King of the Jews?
13. Niin he taas huusivat: "Ristiinnaulitse hänet!"	13. And they cried out again, Crucify him.
14. Mutta Pilatus sanoi heille: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin: "Ristiinnaulitse hänet!"	14. Then Pilate said unto them, Why, what evil hath he done? And they cried out the more exceedingly, Crucify him.
15. Ja kun Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi, päästi hän heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.	15. And so Pilate, willing to content the people, released Barabbas unto them, and delivered Jesus, when he had scourged him, to be crucified.
16. Niin sotamiehet veivät hänet sisälle linnaan, se on palatsiin, ja kutsuivat siihen koko sotilasjoukon.	16. And the soldiers led him away into the hall, called Praetorium; and they call together the whole band.
17. Ja he pukivat hänen yllensä purppuravaipan, väänsivät orjantappuroista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä	17. And they clothed him with purple, and platted a crown of thorns, and put it about his head,
18. ja rupesivat tervehtimään häntä: "Terve, juutalaisten kuningas!"	18. And began to salute him, Hail, King of the Jews!
19. Ja he löivät häntä päähän ruovolla, sylkivät häntä ja laskeutuen polvilleen kumarsivat häntä.	19. And they smote him on the head with a reed, and did spit upon him, and bowing their knees worshipped him.
20. Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä purppuravaipan ja pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa. Ja he veivät hänet pois, ristiinnaulitakseen hänet.	20. And when they had mocked him, they took off the purple from him, and put his own clothes on him, and led him out to crucify him.
21. Ja he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä.	21. And they compel one Simon a Cyrenian, who passed by, coming out of the country, the father of Alexander and Rufus, to bear his cross.
22. Ja he veivät hänet paikalle, jonka nimi on Golgata, se on käännettynä: pääkallonpaikka.	22. And they bring him unto the place Golgotha, which is, being interpreted, The place of a skull.
23. Ja he tarjosivat hänelle mirhalla sekoitettua viiniä, mutta hän ei sitä ottanut.	23. And they gave him to drink wine mingled with myrrh: but he received it not.
24. Ja he ristiinnaulitsivat hänet ja jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa, mitä kukin oli saava.	24. And when they had crucified him, they parted his garments, casting lots upon them, what every man should take.
25. Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat.	25. And it was the third hour, and they crucified him.
26. Ja päällekirjoitukseksi oli merkitty hänen syynsä: "Juutalaisten kuningas".	26. And the superscription of his accusation was written over, THE KING OF THE JEWS.
27. Ja he ristiinnaulitsivat hänen kanssaan kaksi ryöväriä, toisen hänen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolellensa.	27. And with him they crucify two thieves; the one on his right hand, and the other on his left.
29. Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä ja nyökyttivät päätään ja sanoivat: "Voi sinua, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat!	29. And they that passed by railed on him, wagging their heads, and saying, Ah, thou that destroyest the temple, and buildest it in three days,
30. Auta itseäsi ja astu alas ristiltä."	30. Save thyself, and come down from the cross.
31. Samoin ylipapitkin ynnä kirjanoppineet keskenään pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa.	31. Likewise also the chief priests mocking said among themselves with the scribes, He saved others; himself he cannot save.
32. Astukoon hän, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas ristiltä, että me näkisimme ja uskoisimme." Myöskin ne, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssaan, herjasivat häntä.	32. Let Christ the King of Israel descend now from the cross, that we may see and believe. And they that were crucified with him reviled him.
33. Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.	33. And when the sixth hour was come, there was darkness over the whole land until the ninth hour.
34. Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?	34. And at the ninth hour Jesus cried with a loud voice, saying, Eloi, Eloi, lama sabachthani? which is, being interpreted, My God, my God, why hast thou forsaken me?
35. Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Katso, hän huutaa Eliasta".	35. And some of them that stood by, when they heard it, said, Behold, he calleth Elias.
36. Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan hänet alas".	36. And one ran and filled a spunge full of vinegar, and put it on a reed, and gave him to drink, saying, Let alone; let us see whether Elias will come to take him down.
37. Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.	37. And Jesus cried with a loud voice, and gave up the ghost.
38. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.	38. And the veil of the temple was rent in twain from the top to the bottom.
39. Mutta kun sadanpäämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin antavan henkensä, sanoi hän: "Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika".	39. And when the centurion, which stood over against him, saw that he so cried out, and gave up the ghost, he said, Truly this man was the Son of God.
40. Ja siellä oli myös naisia taampaa katselemassa. Näiden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti, ja Salome,	40. There were also women looking on afar off: among whom was Mary Magdalene, and Mary the mother of James the less and of Joses, and Salome;
41. jotka hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä, sekä useita muita, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin.	41. (Who also, when he was in Galilee, followed him, and ministered unto him;) and many other women which came up with him unto Jerusalem.
42. Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä,	42. And now when the even was come, because it was the preparation, that is, the day before the sabbath,
43. tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa, rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.	43. Joseph of Arimathaea, an honourable counsellor, which also waited for the kingdom of God, came, and went in boldly unto Pilate, and craved the body of Jesus.
44. Niin Pilatus ihmetteli, oliko hän jo kuollut, ja kutsuttuaan luoksensa sadanpäämiehen kysyi tältä, oliko hän jo kauan sitten kuollut.	44. And Pilate marvelled if he were already dead: and calling unto him the centurion, he asked him whether he had been any while dead.
45. Ja saatuaan sadanpäämieheltä siitä tiedon hän lahjoitti ruumiin Joosefille.	45. And when he knew it of the centurion, he gave the body to Joseph.
46. Tämä osti liinavaatteen ja otti hänet alas, kääri hänet liinavaatteeseen ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon, ja vieritti kiven hautakammion ovelle.	46. And he bought fine linen, and took him down, and wrapped him in the linen, and laid him in a sepulchre which was hewn out of a rock, and rolled a stone unto the door of the sepulchre.
47. Ja Maria Magdaleena ja Maria, Jooseen äiti, katselivat, mihin hänet pantiin.	47. And Mary Magdalene and Mary the mother of Joses beheld where he was laid.
	47. And Mary Magdalene and Mary the mother of Joses beheld where he was laid.
< <	<

16
1. Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä.	1. And when the sabbath was past, Mary Magdalene, and Mary the mother of James, and Salome, had bought sweet spices, that they might come and anoint him.
2. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa.	2. And very early in the morning the first day of the week, they came unto the sepulchre at the rising of the sun.
3. Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?"	3. And they said among themselves, Who shall roll us away the stone from the door of the sepulchre?
4. Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri.	4. And when they looked, they saw that the stone was rolled away: for it was very great.
5. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti.	5. And entering into the sepulchre, they saw a young man sitting on the right side, clothed in a long white garment; and they were affrighted.
6. Mutta hän sanoi heille: "Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso, tässä on paikka, johon he hänet panivat.	6. And he saith unto them, Be not affrighted: Ye seek Jesus of Nazareth, which was crucified: he is risen; he is not here: behold the place where they laid him.
7. Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä, niinkuin hän teille sanoi'."	7. But go your way, tell his disciples and Peter that he goeth before you into Galilee: there shall ye see him, as he said unto you.
8. Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys, eivätkä sanoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.	8. And they went out quickly, and fled from the sepulchre; for they trembled and were amazed: neither said they any thing to any man; for they were afraid.
9. Mutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.	9. Now when Jesus was risen early the first day of the week, he appeared first to Mary Magdalene, out of whom he had cast seven devils.
10. Tämä meni ja vei sanan niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkivät.	10. And she went and told them that had been with him, as they mourned and wept.
11. Mutta kun he kuulivat, että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt, eivät he uskoneet.	11. And they, when they had heard that he was alive, and had been seen of her, believed not.
12. Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä, heidän kävellessään, matkalla maakylään.	12. After that he appeared in another form unto two of them, as they walked, and went into the country.
13. Hekin menivät ja veivät sanan toisille; mutta nämä eivät uskoneet heitäkään.	13. And they went and told it unto the residue: neither believed they them.
14. Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi.	14. Afterward he appeared unto the eleven as they sat at meat, and upbraided them with their unbelief and hardness of heart, because they believed not them which had seen him after he was risen.
15. Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.	15. And he said unto them, Go ye into all the world, and preach the gospel to every creature.
16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.	16. He that believeth and is baptized shall be saved; but he that believeth not shall be damned.
17. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,	17. And these signs shall follow them that believe; In my name shall they cast out devils; they shall speak with new tongues;
18. nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."	18. They shall take up serpents; and if they drink any deadly thing, it shall not hurt them; they shall lay hands on the sick, and they shall recover.
19. Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.	19. So then after the Lord had spoken unto them, he was received up into heaven, and sat on the right hand of God.
20. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.	20. And they went forth, and preached every where, the Lord working with them, and confirming the word with signs following. Amen.
< <	<