Julkaistu 12.03.2001
Minä tein väärin!
Ihmiset pyytävät anteeksi, jos he ovat jääneet kiinni jostain rikkomuksesta. Usein anteeksipyytäjän suusta ei kuitenkaan kuulla tilanteen tärkeintä lausetta: "Minä tein väärin". Katumattoman anteeksipyyntö pilkkaa hänen uhriaan. Anteeksi voi saada pyytämättäkin, muttei koskaan ilman katuvaa tunnustusta.
Anna anteeksi!Ihmiset on
opetettu pyytämään anteeksi, jos he jäävät kiinni jostain rikkomuksesta. Sitä pidetään yleisesti jo melkoisena
nöyryyden ilmauksena, jos joku pyytää anteeksi. Usein anteeksipyytäjän suusta ei kuitenkaan kuulla sitä tärkeintä lausetta, jonka tunnustuksen vastaanottaja haluaisi kuulla. He eivät sano: "Minä tein väärin."
Ehkä anteeksipyytäjä koki
syyllisyytensä aidosti sydämessään, mutta hänellä ei ole
nöyryyttä sanoa ääneen väärän tekonsa nimeä hänelle, jota vastaan hän on rikkonut.
Rikkomuksen oikea nimiUsein tunnustus annetaan kierrellen, koska
totuus koetaan liian nöyryyttäväksi. Jotta rikollinen voisi tulla sovintoon
uhrinsa kanssa, on tärkeää tunnustaa rikkomuksensa sen oikealla nimellä. Itseään puolusteleva tunnustus estää
anteeksisaamisen. Rikoksensa peitteleminen johtaa valehtelemiseen.
Valhe on kuin liima, joka liittää rikokset yhdeksi linnoitukseksi. Tuosta vankilasta ulosmurtautumiseen tarvitaan ehdotonta rehellisyyttä.
Oikeudenmukainen tuomio on terveydeksiKoska kaikkea
pahuutta ei maailmassamme yleisesti
tuomita, niin ihmiset eivät myöskään osaa
katua pahoja tekojaan.
Teon totuuden mukainen tuomitseminen antaa mahdollisuuden terveeseen katumukseen. Epämääräinen
syyllisyys johtaa helposti sairaisiin katumusharjoituksiin tai itsesääliin.
Aikamme epäoikeudenmukaista ajattelua kuvastaa se, että urheilijoiden doping halutaan Suomessa kirjata rikoslakiin, vaikka sieltä puuttuu
aviorikos ja yhdyntä saman sukupuolen kanssa. Jumalan silmissä aviorikoksen tekijät ja
homot ja
lesbot ansaitsevat
kuolemanrangaistuksen. Ihmisten vääristyneestä oikeuden tajusta kertoo myös se, että dopingia harjoittanut valmentaja kertoi saaneensa tappouhkauksia. Urheilun säädökset ovat vain ihmisten tekemiä, mutta sukupuolista käyttäytymistä koskee Jumalan laki.
Koska Jumala on lykännyt kuolemantuomiot viimeiselle
tuomiolle, niin rikoslakiin voitaisiin laittaa edes jonkinlainen tuomio
aviorikoksesta, että teon
pahuus saisi osakseen yleistä tuomiota. On todella sairasta, että homouden ja lesbouden rikos hyväksytään lailla, vaikka se pitäisi lisätä rikoslakiin. Sodoman ja Gomorran elämäntyyli on päässyt valtaan.
Tunnustuksen oikea kohdeOn tärkeää tunnustaa rikkomuksensa tekonsa
uhrille. Monesti käy niin, että
syyllisyytensä kanssa kamppaileva tunnustaa rikoksensa jollekin ystävälleen, muttei sille, jota vastaan on rikkonut. Yleisesti mainostetaan, että kerro jollekin, mikä sinua painaa, niin saat helpotusta oloosi. Niin teki Juudas Iskariotkin ja päätyi
itsemurhaan. Hän oli rikkonut Jeesusta vastaan, mutta meni tunnustamaan
syntinsä papeille, eikä Jeesukselle.
Jos rikkomus on tehty julkisesti, niin silloin tulee myös tunnustaa julkisesti, mutta vasta sen jälkeen, kun se ensin on tunnustettu teon
uhrille.
Jokainen
synti lähimmäistä vastaan on myös synti Jumalaa vastaan. Jos ensin tunnustat syntisi Jumalalle ja saat häneltä puhdistuksen, niin sinun on helpompi sen jälkeen tunnustaa syntisi lähimmäiselle. Usein käy niin, että Jumala antoi sinulle anteeksi, mutta lähimmäisesi ei antanut. Silti molemmille tunnustaminen on tärkeää, koska
totuus tekee vapaaksi eikä ihmisten armollisuus.
Minä tein väärin!Teeskentelevä kristillisyys on
luonut anteeksipyytämisen kulttuurin, vaikka Raamattu puhuu hyvin vähän anteeksipyytämisestä. Sen sijaan se puhuu paljon
anteeksiantamisesta ja
syntiensä tunnustamisesta. Katumattomalla ihmisellä ei ole edes oikeutta pyytää anteeksi. Tuolla pyynnölläänkö hän yrittää sovittaa pahan tekonsa?
Nöyrtyköön hän ensin kertomaan, kuinka pahoillaan hän on siitä, että teki väärin. Sitten hän etsiköön, millä voisi sovittaa tekonsa, ja lopuksi hän voi pyytää anteeksi.
Muodollinen kristillisyys on niin sokea
anteeksipyytämisen korostamisessa, että he lukevat jopa Raamattua väärin. He sanovat: "Jeesushan
opettaa, että sinun pitää antaa anteeksi vaikka seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa päivässä, jos veljesi pyytää sinulta anteeksi." He luovat näillä puheillaan sellaisen mielikuvan, että pitää saada anteeksi loputtomasti, kun sitä vain pyytää. Mutta kuule, mitä Jeesus sanoo:
"Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi." Luuk.17:4 Katuva saa anteeksi pyytämättäkinJumala antaa anteeksi sille, joka tunnustaa
syntinsä, eikä sille, joka pyytää niitä anteeksi. Anteeksipyyntöä ei tarvita, sillä Hän antaa anteeksi pyytämättäkin.
"Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1Joh.1:9 Kaikki ihmiset joskus
katuvat, mutta vain harvat uskaltavat kääntyä tekonsa
uhrin puoleen ja sanoa: 'Minä kadun tekoani. Minä tein väärin'.
Kaikki ihmiset tietävät, että ovat rikkoneet Jumalaa vastaan, mutta vain Jeesukseen
uskovat uskaltavat tunnustaa
syntinsä Jumalalle niiden oikeilla nimillä - koska he tietävät Jeesuksen sovintoveren olevan riittävä sovitusmaksu Jumalalle.
Raamatun viittauksissa käytetty käännös on Kirkkoraamattu 1933/1938