Jeesus Kristus on Jumalani!
Julkaistu 20.08.2001
Kasvatus oikeisiin asenteisiin
Asennekasvatus on tärkeämpää kuin tapakasvatus. Käyttäytyminen, joka ei vastaa asenteita, on teeskentelyä. Vanhemmat, jotka opettavat lapsilleen vain tapoja eikä oikeita asenteita, kasvattavat teeskentelijöitä. Koulut, jotka jakavat pelkkää tietoa ilman asennekasvatusta, synnyttävät vain muodollisesti päteviä ihmisiä. Seurakunnat, jotka opettavat vain raamattu-tietoutta eikä Jeesuksen asenteita, kasvattavat jäsenistään teeskentelijöitä. Ulkokultaisuus on olennainen piirre läpi koko yhteiskunnan.
Asenteet
Asenteen muutos syntyy ihmisen mielessä. Uutta asennetta ei omaksuta samalla tavalla kuin tietoa. Asenteet ovat kuin kanta ajatuksia, jotka vaikuttavat muiden ajatusten sisältöön. Ne ovat tavallisesti tiedostamattomia ajatuksia, jotka vain ajoittain pulpahtavat pintaan sydämen syvyydestä.
Tarkkailemalla omia spontaanisti herääviä ajatuksiaan voi tunnistaa asenteensa. "Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin." Snl.20:5
Asenteen muutos syntyy ihmisen mielessä. Uutta asennetta ei omaksuta samalla tavalla kuin tietoa. Asenteet ovat kuin kanta ajatuksia, jotka vaikuttavat muiden ajatusten sisältöön. Ne ovat tavallisesti tiedostamattomia ajatuksia, jotka vain ajoittain pulpahtavat pintaan sydämen syvyydestä.
Tarkkailemalla omia spontaanisti herääviä ajatuksiaan voi tunnistaa asenteensa. "Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin." Snl.20:5
Tavat ja asenteet
Lapsille opetetaan tapoja. Kun hän saa jotain, niin hänen käsketään sanoa "kiitos". Kun hän tekee väärin, niin hänen käsketään sanoa "anteeksi". Jos hän unohti kiittää tai pyytää anteeksi, niin häneltä kysytään: "Kuinkas nyt sanotaan?" Tällaisen tapakasvatuksen sijaan tulisi antaa asennekasvatusta, jossa ei ohjata käyttäytymistä vaan asenteita. Voi kuinka usein vanhemmat kasvattavatkaan lapsistaan teeskentelijöitä!
Jos mielemme on itsekeskeinen, emme kykene ajattelemaan kiitollisesti. Jos mielemme on ylpeä, emme kykene tuomitsemaan omia virheitämme.
Kiittämättömässä lahjansaajassa voidaan yrittää herättää kiitollisuutta kysymällä: "Etkö saanutkin hyvän lahjan? Hän näki vaivaa hyväksesi. Eikö hän ollutkin hyvä antaessaan sinulle lahjan?" Asettuminen ajatuksissaan antajan asemaan voi herättää saajassa kiitollisen mielen. Näin itselleen oikeaa asennetta saarnannut saa mielenmuutoksen ja kääntyy lahjanantajan puoleen ja voi sanoa sydämestään: "Kiitos lahjastasi." Kiitollisen ihmisen suuhun sopii sana "kiitos".
Kiittämättä jättäminen on viesti lahjanantajalle siitä, että hänen lahjansa ei ollut mieluinen. Miksi tätä viestiä pitäisi vääristää teeskentelyllä? Kiittämätöntä voidaan kehoittaa tutkimaan asenteitaan ja kysymään itseltään, miksi hän ei koe kiitollisuutta.
Jos joku on ollut väkivaltainen, niin häntä voidaan yrittää saada katumaan tekoaan kysymällä: "Ajattele, kuinka paljon uhriisi sattui, kun sinä löit häntä. Ajattele, jos joku olisi lyönyt sinua samalla tavalla." Asettuminen ajatuksissaan uhrinsa asemaan voi herättää väkivaltaisessa katumusta. Jos hänen mielensä avautuu näkemään kuinka väärin hän on tehnyt, niin hän katuen tunnustaa: "Minä tein väärin." Vain katuvan suuhun sopivat sanat: "Anna anteeksi."
Jos yritykset herättää katumusta epäonnistuvat, niin silloin väärintehnyttä voidaan rangaista tavalla, joka saa hänet ajattelemaan oman tekonsa seurauksia hänen uhrinsa kannalta. Väkivallantekijälle olisi siis parempi antaa ruumiillista kuritusta kuin pistää vankilaan. Jos hän sen sijaan oppii jo lapsena siihen, että hän kiinni jäätyään selviää tilanteesta pyytämällä anteeksi, vaikkei kadukkaan, niin hänet on ohjattu vaaralliselle tielle. Tämän asenteensa tähden hän voi luulla selviävänsä myös synneistään Jumalaa kohtaan lähestymällä Häntä vain suullaan, eikä sydämellään.
Oikea käyttäytyminen ilman oikeaa asennetta on valehtelemista. Kiittäminen ilman kiitollisuutta ja anteeksipyytäminen ilman katumusta ovat teeskentelyä. Jos joku ei tunne kiitollisuutta tai katumusta, häntä ei pidä pakottaa oikeaan käyttäytymiseen! On tärkeää tehdä tiettäväksi oikea käyttäytymismalli, mutta oikeaan käyttäytymiseen pakottaminen synnyttää valheeseen harjaantuneita ihmisiä.
Lapsille opetetaan tapoja. Kun hän saa jotain, niin hänen käsketään sanoa "kiitos". Kun hän tekee väärin, niin hänen käsketään sanoa "anteeksi". Jos hän unohti kiittää tai pyytää anteeksi, niin häneltä kysytään: "Kuinkas nyt sanotaan?" Tällaisen tapakasvatuksen sijaan tulisi antaa asennekasvatusta, jossa ei ohjata käyttäytymistä vaan asenteita. Voi kuinka usein vanhemmat kasvattavatkaan lapsistaan teeskentelijöitä!
Jos mielemme on itsekeskeinen, emme kykene ajattelemaan kiitollisesti. Jos mielemme on ylpeä, emme kykene tuomitsemaan omia virheitämme.
Kiittämättömässä lahjansaajassa voidaan yrittää herättää kiitollisuutta kysymällä: "Etkö saanutkin hyvän lahjan? Hän näki vaivaa hyväksesi. Eikö hän ollutkin hyvä antaessaan sinulle lahjan?" Asettuminen ajatuksissaan antajan asemaan voi herättää saajassa kiitollisen mielen. Näin itselleen oikeaa asennetta saarnannut saa mielenmuutoksen ja kääntyy lahjanantajan puoleen ja voi sanoa sydämestään: "Kiitos lahjastasi." Kiitollisen ihmisen suuhun sopii sana "kiitos".
Kiittämättä jättäminen on viesti lahjanantajalle siitä, että hänen lahjansa ei ollut mieluinen. Miksi tätä viestiä pitäisi vääristää teeskentelyllä? Kiittämätöntä voidaan kehoittaa tutkimaan asenteitaan ja kysymään itseltään, miksi hän ei koe kiitollisuutta.
Jos joku on ollut väkivaltainen, niin häntä voidaan yrittää saada katumaan tekoaan kysymällä: "Ajattele, kuinka paljon uhriisi sattui, kun sinä löit häntä. Ajattele, jos joku olisi lyönyt sinua samalla tavalla." Asettuminen ajatuksissaan uhrinsa asemaan voi herättää väkivaltaisessa katumusta. Jos hänen mielensä avautuu näkemään kuinka väärin hän on tehnyt, niin hän katuen tunnustaa: "Minä tein väärin." Vain katuvan suuhun sopivat sanat: "Anna anteeksi."
Jos yritykset herättää katumusta epäonnistuvat, niin silloin väärintehnyttä voidaan rangaista tavalla, joka saa hänet ajattelemaan oman tekonsa seurauksia hänen uhrinsa kannalta. Väkivallantekijälle olisi siis parempi antaa ruumiillista kuritusta kuin pistää vankilaan. Jos hän sen sijaan oppii jo lapsena siihen, että hän kiinni jäätyään selviää tilanteesta pyytämällä anteeksi, vaikkei kadukkaan, niin hänet on ohjattu vaaralliselle tielle. Tämän asenteensa tähden hän voi luulla selviävänsä myös synneistään Jumalaa kohtaan lähestymällä Häntä vain suullaan, eikä sydämellään.
Oikea käyttäytyminen ilman oikeaa asennetta on valehtelemista. Kiittäminen ilman kiitollisuutta ja anteeksipyytäminen ilman katumusta ovat teeskentelyä. Jos joku ei tunne kiitollisuutta tai katumusta, häntä ei pidä pakottaa oikeaan käyttäytymiseen! On tärkeää tehdä tiettäväksi oikea käyttäytymismalli, mutta oikeaan käyttäytymiseen pakottaminen synnyttää valheeseen harjaantuneita ihmisiä.
Teeskentely on vallitseva elämäntapa
Joku ihmettelee, että onko väärin opettaa lasta hyville tavoille, ja eikö elämä ilman kauniita tapoja olisi kauheata? Todellisuus on se, että ihmiset ovat pahoja, eivätkä hyvät tavat sen seurauksia paljon helpota. Pahuuden kätkeminen teeskentelyllä ei poista pahuuden seurauksia, vaan ainoastaan vaikeuttaa pahuuden pois kitkemistä.
Jokaiselle täytyy kertoa, milloin olisi sopivaa kiittää ja milloin kuuluisi pyytää anteeksi, mutta kumpaakaan ei saa vaatia vain tapana. Meidän tulisi kestää se, että joku ei ole kiitollinen saamastaan lahjasta. Jotkut ovat oppineet, ei ainoastaan sanomaan kiitos, vaan he osaavat jopa teeskennellä kiitollisen oloista ihmistä, vaikka ajattelevat sydämessään toisin.
Sinun teeskentelysi on Jumalalle paljon suurempi kauhistus kuin kiittämättömyytesi. Varo, ettet rakastu teeskentelyyn! "He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä." Ps.62.5 Teeskentelyyn harjautuminen synnyttää petollisia ihmisiä. Siksi karta teeskentelyä kaikin voimin. "Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus. Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset." Snl.27:5-6
Teeskentelylle ei ole mitään puolusteluja, esiintyi se sitten millä elämänalueella tahansa. Jeesus antaa yhteisen nimittäjän kadotukseen joutuville henkilöille sanoessaan: "... ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." Matt.24:51
Joku ihmettelee, että onko väärin opettaa lasta hyville tavoille, ja eikö elämä ilman kauniita tapoja olisi kauheata? Todellisuus on se, että ihmiset ovat pahoja, eivätkä hyvät tavat sen seurauksia paljon helpota. Pahuuden kätkeminen teeskentelyllä ei poista pahuuden seurauksia, vaan ainoastaan vaikeuttaa pahuuden pois kitkemistä.
Jokaiselle täytyy kertoa, milloin olisi sopivaa kiittää ja milloin kuuluisi pyytää anteeksi, mutta kumpaakaan ei saa vaatia vain tapana. Meidän tulisi kestää se, että joku ei ole kiitollinen saamastaan lahjasta. Jotkut ovat oppineet, ei ainoastaan sanomaan kiitos, vaan he osaavat jopa teeskennellä kiitollisen oloista ihmistä, vaikka ajattelevat sydämessään toisin.
Sinun teeskentelysi on Jumalalle paljon suurempi kauhistus kuin kiittämättömyytesi. Varo, ettet rakastu teeskentelyyn! "He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä." Ps.62.5 Teeskentelyyn harjautuminen synnyttää petollisia ihmisiä. Siksi karta teeskentelyä kaikin voimin. "Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus. Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset." Snl.27:5-6
Teeskentelylle ei ole mitään puolusteluja, esiintyi se sitten millä elämänalueella tahansa. Jeesus antaa yhteisen nimittäjän kadotukseen joutuville henkilöille sanoessaan: "... ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." Matt.24:51
Tieto ja asenteet
Koulut jakavat tietoa ja pakottavat opettelemaan ulkoa oikeita vastauksia, mutta eivät tavallisesti opeta oikeita asenteita. Kuitenkin toimialan mukaisia asenteita tarvitaan tiedon omaksumiseen ja varsinkin sen soveltamiseen käytännön elämässä. Näin myös koulut kasvattavat teeskentelijöitä.
Esimerkiksi loogisuus ja huolellisuus ovat matemaattisen ajattelun asenteita. Mitä matematiikan opettaja tekee vahvistaakseen näitä asenteita oppilaissaan? Jos hän opettaa vain muistamaan kaavoja ja ratkaisemaan laskuja, niin hän opettaa teeskentelemään matemaattisesti ajattelevaa ihmistä.
Mielenkiinto itsessään on jo asenne. Tehokas oppiminen edellyttää mielenkiintoa aihetta kohtaan. Asiasta kiinnostunut oppii asiat itse, muut vain kopioivat toisten oppimaa. Siksi opettajan ensimmäinen tehtävä olisi herätellä oppilaissaan mielenkiintoa oppiainettaan kohtaan. Jos mielenkiinto syntyy, niin sitä voidaan käyttää muiden oppiaineeseen liittyvien asenteiden omaksumiseen. Tieto jää päähän paljon helpommin, jos on sisäistetty oppiaineen asenteet. Jokainen on huomannut sen, kuinka helppo on muistaa asiat, jotka on itse oppinut. Sen sijaan tenttiä varten päähän päntätyt asiat unohtuvat jo seuraavana päivänä.
Entä jos oikeita asenteita ei yrityksistä huolimatta saada syntymään? Onko oppilaat pakotettava kopioimaan itseensä tietoa, jota he eivät osaa soveltaa? Mielestäni heidän olisi parempi vaihtaa alaa kuin yrittää teeskennellä jonkun alan osaajaa. Jos sinua palvelee henkilö, jolla on hänen alalleen sopivat asenteet, niin huomaat kyllä eron hänen ja alan ammatilaista teeskentelevän välillä.
Kyky omaksua uusia asenteita riippuu jo omaksutuista asenteista samalla tavalla kuin kyky omaksua uutta tietoa riippuu jo omaksutusta tiedosta. Omaksuttuaan jonkun alan perusasenteen voidaan ottaa vastaan muita aiheeseen liittyviä asenteita. Hyvien asenteiden aakkoset voi oppia vain Jumalalta. Monet tyytyvät olemaan teeskentelijöitä. Jotkut jopa rakastavat kaksoiselämäänsä. Menetettyään toivonsa saada hyviä asenteita monet korostavat hyviä tapojaan tai hyvää koulutustaan.He yrittävät piiloutua oppiarvonsa taakse, ettei kukaan huomaisi heiltä puuttuvan heidän ammattinsa edellyttämät oikeat asenteet.
Koulut jakavat tietoa ja pakottavat opettelemaan ulkoa oikeita vastauksia, mutta eivät tavallisesti opeta oikeita asenteita. Kuitenkin toimialan mukaisia asenteita tarvitaan tiedon omaksumiseen ja varsinkin sen soveltamiseen käytännön elämässä. Näin myös koulut kasvattavat teeskentelijöitä.
Esimerkiksi loogisuus ja huolellisuus ovat matemaattisen ajattelun asenteita. Mitä matematiikan opettaja tekee vahvistaakseen näitä asenteita oppilaissaan? Jos hän opettaa vain muistamaan kaavoja ja ratkaisemaan laskuja, niin hän opettaa teeskentelemään matemaattisesti ajattelevaa ihmistä.
Mielenkiinto itsessään on jo asenne. Tehokas oppiminen edellyttää mielenkiintoa aihetta kohtaan. Asiasta kiinnostunut oppii asiat itse, muut vain kopioivat toisten oppimaa. Siksi opettajan ensimmäinen tehtävä olisi herätellä oppilaissaan mielenkiintoa oppiainettaan kohtaan. Jos mielenkiinto syntyy, niin sitä voidaan käyttää muiden oppiaineeseen liittyvien asenteiden omaksumiseen. Tieto jää päähän paljon helpommin, jos on sisäistetty oppiaineen asenteet. Jokainen on huomannut sen, kuinka helppo on muistaa asiat, jotka on itse oppinut. Sen sijaan tenttiä varten päähän päntätyt asiat unohtuvat jo seuraavana päivänä.
Entä jos oikeita asenteita ei yrityksistä huolimatta saada syntymään? Onko oppilaat pakotettava kopioimaan itseensä tietoa, jota he eivät osaa soveltaa? Mielestäni heidän olisi parempi vaihtaa alaa kuin yrittää teeskennellä jonkun alan osaajaa. Jos sinua palvelee henkilö, jolla on hänen alalleen sopivat asenteet, niin huomaat kyllä eron hänen ja alan ammatilaista teeskentelevän välillä.
Kyky omaksua uusia asenteita riippuu jo omaksutuista asenteista samalla tavalla kuin kyky omaksua uutta tietoa riippuu jo omaksutusta tiedosta. Omaksuttuaan jonkun alan perusasenteen voidaan ottaa vastaan muita aiheeseen liittyviä asenteita. Hyvien asenteiden aakkoset voi oppia vain Jumalalta. Monet tyytyvät olemaan teeskentelijöitä. Jotkut jopa rakastavat kaksoiselämäänsä. Menetettyään toivonsa saada hyviä asenteita monet korostavat hyviä tapojaan tai hyvää koulutustaan.He yrittävät piiloutua oppiarvonsa taakse, ettei kukaan huomaisi heiltä puuttuvan heidän ammattinsa edellyttämät oikeat asenteet.
Usko ja asenteet
Myös monet seurakunnat opettavat jäsenilleen oikeaa oppia välittämättä oikeista asenteista. Näin ne kasvattavat jäsenistään teeskentelijöitä. Ulkoaopetellut raamatunlauseet ja opinkappaleet antavat mahdollisuuden teeskennellä kristillisesti ajattelevaa ihmistä. Jeesuksen mielen omaksunut ihminen sen sijaan osaa sanoa omin sanoinkin Raamatun keskeisimmät totuudet.
On tärkeää tehdä kaikille tiettäväksi Jumalan käskyt, jotta jokainen tietäisi miten hän eläisi, jos hän olisi oikeamielinen. Kuitenkaan ketään ei ole hyvä pakottaa noudattamaan niitä, jottei hän luulisi voivansa noudattaa käskyjä ilman mielenmuutosta.
Uskonnollinen ihminen yrittää noudattaa Jumalan käskyjä, vaikka hänen mielensä maailma on vääryyden vallassa. Vaikka hän kuinka korostaa oikeaoppisuuttaan hän ei pysty kätkemään väärämielisyyttään. Tosi uskovainen on kokenut mielenmuutoksen. Hän tekee oikein, koska hän on oikeamielinen.
Mielenmuutos tarkoittaa sitä, että me muutamme asenteemme. Se on keskeisin asia, mitä Jumala meiltä odottaa. Hän ei muuta meidän mieltämme väkisin, vaan meidän on suostuttava mielenmuutokseen vapaaehtoisesti. Hän on antanut Jeesuksessa meille esimerkin täydellisen oikeamielisestä ihmisestä. Siksi on kirjoitettu: "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli." Fil.2:5
Evankeliumi ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jumalan Pojasta tarjoaa sinulle voiman mielenmuutokseen. Jumalan Henki voi uudistaa mielesi hengen. Hyvä Henki luo hyvät asenteet. "Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos 'olette maistaneet, että Herra on hyvä'." 1Piet.2:1-3
Jeesus on teeskentelyn vastaisen taistelun ainoa voittamaton sankari. Vain Hän on onnistunut tässäkin asiassa täydellisesti. Hän ei koskaan teeskennellyt, vaikka ympäristö kiusasi Häntä siihen samalla tavoin kuin meitäkin. Ota siis vakavasti Hänen julistuksensa: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta." Luuk.12:1 Hän vapauttaa sinut teeskentelystä!
Myös monet seurakunnat opettavat jäsenilleen oikeaa oppia välittämättä oikeista asenteista. Näin ne kasvattavat jäsenistään teeskentelijöitä. Ulkoaopetellut raamatunlauseet ja opinkappaleet antavat mahdollisuuden teeskennellä kristillisesti ajattelevaa ihmistä. Jeesuksen mielen omaksunut ihminen sen sijaan osaa sanoa omin sanoinkin Raamatun keskeisimmät totuudet.
On tärkeää tehdä kaikille tiettäväksi Jumalan käskyt, jotta jokainen tietäisi miten hän eläisi, jos hän olisi oikeamielinen. Kuitenkaan ketään ei ole hyvä pakottaa noudattamaan niitä, jottei hän luulisi voivansa noudattaa käskyjä ilman mielenmuutosta.
Uskonnollinen ihminen yrittää noudattaa Jumalan käskyjä, vaikka hänen mielensä maailma on vääryyden vallassa. Vaikka hän kuinka korostaa oikeaoppisuuttaan hän ei pysty kätkemään väärämielisyyttään. Tosi uskovainen on kokenut mielenmuutoksen. Hän tekee oikein, koska hän on oikeamielinen.
Mielenmuutos tarkoittaa sitä, että me muutamme asenteemme. Se on keskeisin asia, mitä Jumala meiltä odottaa. Hän ei muuta meidän mieltämme väkisin, vaan meidän on suostuttava mielenmuutokseen vapaaehtoisesti. Hän on antanut Jeesuksessa meille esimerkin täydellisen oikeamielisestä ihmisestä. Siksi on kirjoitettu: "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli." Fil.2:5
Evankeliumi ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jumalan Pojasta tarjoaa sinulle voiman mielenmuutokseen. Jumalan Henki voi uudistaa mielesi hengen. Hyvä Henki luo hyvät asenteet. "Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos 'olette maistaneet, että Herra on hyvä'." 1Piet.2:1-3
Jeesus on teeskentelyn vastaisen taistelun ainoa voittamaton sankari. Vain Hän on onnistunut tässäkin asiassa täydellisesti. Hän ei koskaan teeskennellyt, vaikka ympäristö kiusasi Häntä siihen samalla tavoin kuin meitäkin. Ota siis vakavasti Hänen julistuksensa: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta." Luuk.12:1 Hän vapauttaa sinut teeskentelystä!
Raamatun viittauksissa käytetty käännös on Kirkkoraamattu 1933/1938