Jeesus Kristus on Jumalani!
Julkaistu 25.07.1999
Epäjumalat jymäyttävät sinua
Mitä palvot sydämessäsi, on jumalasi. Epäjumalat hallitsevat ihmiskuntaa ja johtavat sitä taistelussa Jumalaa vastaan. Ihminen voi olla vain toisella puolella, joko Jumalan puolella epäjumalia vastaan tai taistella epäjumaliensa alaisuudessa Jumalaa vastaan.
Tähdet vaikuttavat tulevaisuuteesi
En tarkoita taivaan tähtiä, vaan ihmisiä, jotka ovat sinun tähtiäsi. Jokaisella on jumalansa, jolle hän elää. Sana idoli tarkoittaa suomeksi epäjumalaa, mutta käytännössä sillä tarkoitetaan henkilöä, jota palvotaan ihanteena ja esikuvana.
Ihmisen sisimmässä on herkkä kohta, jossa on paikka Jumalan kuvalle. Palvonnan kohde ottaa tämän Jumalalle kuuluvan paikan. Jokainen tekee käytännön valintoja tuon sisäisen ihannekuvansa mukaisesti. Näin tähdet vaikuttavat kohtaloosi. Melkein kuka tahansa voi olla epäjumalasi ja melkein mikä tahansa, jota voit palvoa ja jolle voit antaa itsesi.
Kun epäjumala menettää kirkkautensa, se tavallisesti menettää myös palvojansa. Mainosmiehet ovat yhteistyössä viihdeteollisuuden kanssa tehtailleet tähtikultteja saadakseen kansanjoukot ostamaan, mitä mainokset sanovat. He ovat havainneet epäjumalan palvonnan antavan heille piilovaikuttamisen mahdollisuuden.
Jeesus Kristus on Jumalan kirkkauden säteily ja Hänen olemuksen kuva. Heb.1:3 Jospa sinä näkisit Hänen kirkkautensa edes vilaukselta, niin voisit antaa sisimpäsi valtaistuimen arvoiselleen haltijalle. "Me, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki." 2Kor.3:18
Jumalan palvojat muuttuvat Hänen kaltaisekseen. Jos annat ainoalle Jumalalle tarkoitettua palvontaasi vieraalle kohteelle, niin sinussa alkaa tapahtua vaarallisia asioita. Epäjumalan palvelija muuttuu myös jumalansa kaltaiseksi, pimeydestä pimeyteen, niin kuin muuttaa herra, joka on paha henki.
Kaikkien ja kaiken kunnioittaminen on luvallista ja oikein, mutta palvonta tulee antaa vain tosi Jumalalle. Kunnioittaminen merkitsee arvostuksen antamista, mutta palvonta on antautumista palvottavan valtaan. Tiedät kyllä, milloin kunnioitus muuttuu palvonnaksi.
Musiikki on merkittävä tekijä palvonnassa. Palvoessaan ihminen kokee jotain tyydytystä ja elämän tarkoitusta. Siksi epäjumalatuotteet myyvät hyvin. Epäjumalien palvonta on syy kaikkeen pahaan maan päällä. Omaisuus, kirkko ja valtio ovat perinteisiä koko kansan epäjumalia. "Sinun tähtesi elää ja kuolla on tahtoni korkehin..."
Lukuisat sodat todistavat veriuhreista valtio-epäjumalille. Maailmassa on jumalia kuin tähtiä taivaalla, mutta ne kaikki menettävät kasvonsa ja sammuvat, kun Jeesus Kristus astuu esiin.
En tarkoita taivaan tähtiä, vaan ihmisiä, jotka ovat sinun tähtiäsi. Jokaisella on jumalansa, jolle hän elää. Sana idoli tarkoittaa suomeksi epäjumalaa, mutta käytännössä sillä tarkoitetaan henkilöä, jota palvotaan ihanteena ja esikuvana.
Ihmisen sisimmässä on herkkä kohta, jossa on paikka Jumalan kuvalle. Palvonnan kohde ottaa tämän Jumalalle kuuluvan paikan. Jokainen tekee käytännön valintoja tuon sisäisen ihannekuvansa mukaisesti. Näin tähdet vaikuttavat kohtaloosi. Melkein kuka tahansa voi olla epäjumalasi ja melkein mikä tahansa, jota voit palvoa ja jolle voit antaa itsesi.
Kun epäjumala menettää kirkkautensa, se tavallisesti menettää myös palvojansa. Mainosmiehet ovat yhteistyössä viihdeteollisuuden kanssa tehtailleet tähtikultteja saadakseen kansanjoukot ostamaan, mitä mainokset sanovat. He ovat havainneet epäjumalan palvonnan antavan heille piilovaikuttamisen mahdollisuuden.
Jeesus Kristus on Jumalan kirkkauden säteily ja Hänen olemuksen kuva. Heb.1:3 Jospa sinä näkisit Hänen kirkkautensa edes vilaukselta, niin voisit antaa sisimpäsi valtaistuimen arvoiselleen haltijalle. "Me, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki." 2Kor.3:18
Jumalan palvojat muuttuvat Hänen kaltaisekseen. Jos annat ainoalle Jumalalle tarkoitettua palvontaasi vieraalle kohteelle, niin sinussa alkaa tapahtua vaarallisia asioita. Epäjumalan palvelija muuttuu myös jumalansa kaltaiseksi, pimeydestä pimeyteen, niin kuin muuttaa herra, joka on paha henki.
Kaikkien ja kaiken kunnioittaminen on luvallista ja oikein, mutta palvonta tulee antaa vain tosi Jumalalle. Kunnioittaminen merkitsee arvostuksen antamista, mutta palvonta on antautumista palvottavan valtaan. Tiedät kyllä, milloin kunnioitus muuttuu palvonnaksi.
Musiikki on merkittävä tekijä palvonnassa. Palvoessaan ihminen kokee jotain tyydytystä ja elämän tarkoitusta. Siksi epäjumalatuotteet myyvät hyvin. Epäjumalien palvonta on syy kaikkeen pahaan maan päällä. Omaisuus, kirkko ja valtio ovat perinteisiä koko kansan epäjumalia. "Sinun tähtesi elää ja kuolla on tahtoni korkehin..."
Lukuisat sodat todistavat veriuhreista valtio-epäjumalille. Maailmassa on jumalia kuin tähtiä taivaalla, mutta ne kaikki menettävät kasvonsa ja sammuvat, kun Jeesus Kristus astuu esiin.
Palvojat
Kaikilla on kokemusta palvomisesta, vaikkei sitä yleensä tunneta tällä nimellä. Palvontaan kuuluu kohteen jumalointi, sille uhraaminen ja henkinen riippuvaisuus siitä. Palvoja ja palvottu ovat henkisessä liitossa keskenään.
Koska ihmisen kyky palvoa on olemassa vain tosi Jumalan palvomista varten, niin väärä palvonnan kohde saa Jumalan korvikkeen aseman. Jumaloidessaan epäjumalaa ihminen tulee siten osalliseksi yliluonnollisesta valheesta. Epäjumalasta tekee epäjumalan se, että sitä palvotaan. Valhejumalien runsaus todistaa ihmisten kaipuusta oikean Jumalan luo.
Ketä sinä jumaloit? Mihin sinä olet hulluna? Jos väität, ettet palvo ketään, etkä mitään, niin jumaloit ehkä itseäsi ja siten sinussa olisi ainesta epäjumalaksi. Kukaan ei voi kauan elää palvomatta ketään tai mitään. Jokaisen sisimmässä on tarve nähdä jossakin jotain suurta ja ihmeellistä.
Kun ihminen antaa palvontansa jollekin, mitä tahansa hän pitääkin sen arvoisena, niin hän saa sisimpäänsä ihanan kokemuksen, vaikka hänen kohteensa ei tosiasiassa olekaan niin ihana. Hän on valmis uhrauksiin intohimonsa edestä. Hän voi olla ihan hulluna harrastukseensa. Elämä ilman palvontaa on tylsää ja siksi viihdeteollisuus tuottaa paljon epäjumalia.
Penkkiurheilu on joillekin palvontalaji. "Ihanaa, leijonat, ihanaa..." Musiikki ja joukkokokoukset tehostavat palvonnan vaikutusta palvojaan. Rakastuminen on joillekin palvonnanlähde. Unelmien prinssi tai prinsessa on sydämen ihannekuva, jota useimmat nuoruudessaan palvovat. Sitten etsitään todellisuudesta tuon palvonnan kohteen ominaisuudet täyttävää henkilöä. Ehkä joskus tuleekin kohdalle se oikea, ja se on sitten rakkautta ensisilmäyksellä, koska sitä jumalaa on palvoen silmäilty jo kauan.
Persoonattoman jumalan palvominen on ollut monien mielestä henkilöpalvontaa parempi uskonto. Palvonnan kohteena on ollut luonto, valtio, ideologia, viisaus, oppi, taide, tiede tai joku muu ylevä asia. Hillitty järjenpalvoja saa hurmionsa kumartamalla "itsestään kehittyneitä" luontokappaleita tai ihmisten tekemiä koneita.
He rakastavat rahaa, koska he jumaloivat tavaraa. He rakastavat koneita, koska he palvovat inhimillisiä kykyjä. Monet kyllä ymmärtävät palvontansa kohteen valheellisuuden, mutta he ovat sen nautinnon koukussa, jonka he saavat palvontakokemuksesta. Epäjumalansa pihdeissä ihminen on voimaton eikä voi pelastua niiltä huutamatta avukseen tosi Jumalaa.
Myös Jeesus oli ihmisenä kiusattu antamaan palvontansa muulle kuin Jumalalle. "Taas perkele otti Hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi Hänelle: 'Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.' Silloin Jeesus sanoi hänelle: 'Mene pois saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja Häntä ainoata palveleman.'" Matt.4:8-10
Antamasi palvonta on arvokkainta, mitä sinulla on. Paholainen tietää sen ja siksi tarjoaa paljon saadakseen palvontasi. Jeesus osoitti meille esimerkin, millaisia meidän tulee olla ihmisinä, että meidän kävisi hyvin. Sen lisäksi Hän myöskin on se ainoa Jumala, jota meidän tulee palvoa.
Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen: "Ja kun he näkivät Hänet, niin he kumartaen rukoilivat Häntä, mutta muutamat epäilivät." Matt.28:17 Jeesuksen palvojat palvovat Jumalaa, sillä "Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia." 1Joh.5:20-21
Monille on vaikeaa nähdä Jeesuksessa yhtä aikaa ihminen ja Jumala. Tämän tähden monet kristityksi kutsutut eivät palvo Jeesusta, vaan epäilevät. Siksi kristillisyys on täynnä erilaisia epäjumalia.
Paavi on ilmeisin epäjumala maan päällä. Kristityt palvovat seuraavia epäjumalia kuvitellen voivansa palvoa samalla myös Jumalaa: kirkko, Maria, pyhimykset, krusifiksit, ikonit, sakramentit, herätysliike, seurakunta, raamattu, super saarnaajat, oikea oppi, usko, armo ja rakkaus. Noilla kaikilla on oma arvonsa, mutta ne eivät kelpaa palvonnan kohteeksi.
Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala. Monet haluavat liittää Jeesuksen vain yhtenä kohteena palvottavien asioidensa joukkoon. Jumala ei kuitenkaan sitä salli, vaan sotii epäjumalia vastaan niin, että ihminen aina lopulta joutuu tekemään ratkaisunsa, hyljätä joko Jeesus tai hyljätä kaikki epäjumalat. Anna palvontasi tosi Jumalalle, niin olet onnellinen. Jeesuksessa näet, että Hän on sen arvoinen.
Kaikilla on kokemusta palvomisesta, vaikkei sitä yleensä tunneta tällä nimellä. Palvontaan kuuluu kohteen jumalointi, sille uhraaminen ja henkinen riippuvaisuus siitä. Palvoja ja palvottu ovat henkisessä liitossa keskenään.
Koska ihmisen kyky palvoa on olemassa vain tosi Jumalan palvomista varten, niin väärä palvonnan kohde saa Jumalan korvikkeen aseman. Jumaloidessaan epäjumalaa ihminen tulee siten osalliseksi yliluonnollisesta valheesta. Epäjumalasta tekee epäjumalan se, että sitä palvotaan. Valhejumalien runsaus todistaa ihmisten kaipuusta oikean Jumalan luo.
Ketä sinä jumaloit? Mihin sinä olet hulluna? Jos väität, ettet palvo ketään, etkä mitään, niin jumaloit ehkä itseäsi ja siten sinussa olisi ainesta epäjumalaksi. Kukaan ei voi kauan elää palvomatta ketään tai mitään. Jokaisen sisimmässä on tarve nähdä jossakin jotain suurta ja ihmeellistä.
Kun ihminen antaa palvontansa jollekin, mitä tahansa hän pitääkin sen arvoisena, niin hän saa sisimpäänsä ihanan kokemuksen, vaikka hänen kohteensa ei tosiasiassa olekaan niin ihana. Hän on valmis uhrauksiin intohimonsa edestä. Hän voi olla ihan hulluna harrastukseensa. Elämä ilman palvontaa on tylsää ja siksi viihdeteollisuus tuottaa paljon epäjumalia.
Penkkiurheilu on joillekin palvontalaji. "Ihanaa, leijonat, ihanaa..." Musiikki ja joukkokokoukset tehostavat palvonnan vaikutusta palvojaan. Rakastuminen on joillekin palvonnanlähde. Unelmien prinssi tai prinsessa on sydämen ihannekuva, jota useimmat nuoruudessaan palvovat. Sitten etsitään todellisuudesta tuon palvonnan kohteen ominaisuudet täyttävää henkilöä. Ehkä joskus tuleekin kohdalle se oikea, ja se on sitten rakkautta ensisilmäyksellä, koska sitä jumalaa on palvoen silmäilty jo kauan.
Persoonattoman jumalan palvominen on ollut monien mielestä henkilöpalvontaa parempi uskonto. Palvonnan kohteena on ollut luonto, valtio, ideologia, viisaus, oppi, taide, tiede tai joku muu ylevä asia. Hillitty järjenpalvoja saa hurmionsa kumartamalla "itsestään kehittyneitä" luontokappaleita tai ihmisten tekemiä koneita.
He rakastavat rahaa, koska he jumaloivat tavaraa. He rakastavat koneita, koska he palvovat inhimillisiä kykyjä. Monet kyllä ymmärtävät palvontansa kohteen valheellisuuden, mutta he ovat sen nautinnon koukussa, jonka he saavat palvontakokemuksesta. Epäjumalansa pihdeissä ihminen on voimaton eikä voi pelastua niiltä huutamatta avukseen tosi Jumalaa.
Myös Jeesus oli ihmisenä kiusattu antamaan palvontansa muulle kuin Jumalalle. "Taas perkele otti Hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi Hänelle: 'Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.' Silloin Jeesus sanoi hänelle: 'Mene pois saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja Häntä ainoata palveleman.'" Matt.4:8-10
Antamasi palvonta on arvokkainta, mitä sinulla on. Paholainen tietää sen ja siksi tarjoaa paljon saadakseen palvontasi. Jeesus osoitti meille esimerkin, millaisia meidän tulee olla ihmisinä, että meidän kävisi hyvin. Sen lisäksi Hän myöskin on se ainoa Jumala, jota meidän tulee palvoa.
Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen: "Ja kun he näkivät Hänet, niin he kumartaen rukoilivat Häntä, mutta muutamat epäilivät." Matt.28:17 Jeesuksen palvojat palvovat Jumalaa, sillä "Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia." 1Joh.5:20-21
Monille on vaikeaa nähdä Jeesuksessa yhtä aikaa ihminen ja Jumala. Tämän tähden monet kristityksi kutsutut eivät palvo Jeesusta, vaan epäilevät. Siksi kristillisyys on täynnä erilaisia epäjumalia.
Paavi on ilmeisin epäjumala maan päällä. Kristityt palvovat seuraavia epäjumalia kuvitellen voivansa palvoa samalla myös Jumalaa: kirkko, Maria, pyhimykset, krusifiksit, ikonit, sakramentit, herätysliike, seurakunta, raamattu, super saarnaajat, oikea oppi, usko, armo ja rakkaus. Noilla kaikilla on oma arvonsa, mutta ne eivät kelpaa palvonnan kohteeksi.
Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala. Monet haluavat liittää Jeesuksen vain yhtenä kohteena palvottavien asioidensa joukkoon. Jumala ei kuitenkaan sitä salli, vaan sotii epäjumalia vastaan niin, että ihminen aina lopulta joutuu tekemään ratkaisunsa, hyljätä joko Jeesus tai hyljätä kaikki epäjumalat. Anna palvontasi tosi Jumalalle, niin olet onnellinen. Jeesuksessa näet, että Hän on sen arvoinen.
Jumaloitu rakkaus
Tapasin kerran erään miehen, joka kerskui rakastaneensa erään uskovaisen miehen vaimoa. Hän sanoi, ettei nainen ollut saanut rakkautta mieheltään, mutta hän oli osannut antaa sitä tuolle vaimolle. He olivat myös viettäneet yön jossain hotellissa.
Minä sanoin hänelle, että tehän teitte aviorikoksen. Mies puolustautui sanomalla, että hehän rakastivat toisiaan. Hän kurja ei ymmärtänyt, miten paljon pahaa hän oli tehnyt itselleen, vaimolle ja tämän aviomiehelle ja Jumalalle. Kauheinta oli se, että hän väitti tehneensä oikein sillä perusteella, että Jumala on rakkaus. Silloin vastasin hänelle: Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala. Voi, miten paljon pahaa maailmassa tehdäänkään vedoten rakkauteen!
Monet ajattelevat, että se on rakkautta, kun saa sen, mitä haluaa. Jumala rakastaa meitä antamalla meille sitä, mitä me tarvitsemme ottaen samalla huomioon sen, mitä muutkin tarvitsevat.
Koska rakkaudelle on laajalti annettu sitä palvontaa, joka kuuluu yksin Jumalalle, niin seuraukset näkyvät kaikkialla.
Lapsista on tullut tottelemattomia, koska heidät on hemmoteltu itsekkäiksi. Rakkauden jumaloijat eivät kykene näkemään eroa lasten ruumiillisen kurittamisen ja pahoinpitelyn välillä.
Avioliitot särkyvät, koska ne on perustettu rakkauden tunteille, eikä liitto-uskollisuudelle.
Ihmiset eivät maksa velkojaan, koska he ovat tottuneet saamaan synti-velkansa anteeksi joutumatta kohtaamaan Häntä, joka maksoi sen heidän puolestaan.
Työmoraali romahtaa, koska hemmotellut eivät sopeudu kurinalaiseen elämään.
Rikollisia suojellaan enemmän kuin heidän uhrejaan, koska uskotaan rakkauteen ilman sovitusta.
Armomurha on äärimmäinen esimerkki siitä, mihin rakkauden jumalointi voi johtaa.
Oikeasta Jumalan rakkaudesta on selkeät tekstit Raamatussa: "Joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt, sillä nämä: 'Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse', ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttymys." Room.13:8-10
"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme Hänen käskynsä. Ja Hänen käskynsä eivät ole raskaat." 1Joh.5:3 Käskyt ovat varmaan raskaita niille, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta vastaan omien syntiensä sovittajana. Jeesuksen verellä puhdistettua omaatuntoa eivät voi korvata hienoimmatkaan rakkauden lohdutukset.
Epäraamatullisen evankeliumin julistajat ovat saaneet rakkauden sanomansa hyvin läpi maailmassa. He ovat palvoneet rakkautta ja hävenneet Jeesusta. He ovat mielistelleet ihmisiä julistamalla synnin sallituksi. Tämän he ovat tehneet siksi, että heitä pidettäisiin armollisina ja rakkaudellisina. He ovat suola, joka on tullut mauttomaksi, koska heidän sydämensä palvoo rakkautta eikä Jumalaa.
He eivät halua lukea Raamatusta kohtia, jossa puhutaan kadotuksesta, sillä paha henki nimeltään, rakkaus, kuiskii heidän sisimmässään: Heittäisikö rakkauden Jumala ihmisiä helvetin tuleen? Eivätkä he halua käsittää, että siinähän se Jumalan rakkaus juuri on, että Hän haluaisi pelastaa meidät tuosta kauheasta paikasta.
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1Joh.4:10 Jotta sinä et arvostaisi tätä Jumalan todellista sovitus-rakkautta, niin sinulle on julistettu rakkauden jumalaa, joka sallii kaiken, mitä sinä himoitset ja päästää lopulta kaikki taivaaseen. Näin kristillisyys on ilman Kristusta. Sovituksen sanoma ei saa sijaa ihmisten sydämissä, koska he ovat niin täynnä "rakkautta".
Voit olla varma siitä, että mitä makeampi ja rakkaudellisempi joku on puheissaan, sitä ilkeämpi hän on todellisissa teoissaan. Jumalan sana tuntuu joskus kovalta, mutta voit olla varma siitä, että Hänen tekonsa ovat aina hyvät. Siinäkin Jumala tekee hyvin, kun Hän heittää paholaisen kannattajineen helvettiin. Se on rakkautta totuudessa!
Miksi rakkautta palvotaan Jumalan sijaan? Syy on hyvin yksinkertainen. Koska ihmiset eivät tunne oikeaa Jumalaa, niin he palvovat epäjumalia. Eivätkö kristityt sitten tunne Jeesusta Kristusta! Monet eivät todellakaan tunne Häntä, vaikka väittävät olevansa uskovaisia. Minun sydämeni ei voi palvoa Jeesusta, jos en näe Häntä ristiinnaulituksi minun syntieni tähden, ja korotetuksi Jumalan valtaistuimelle minun syyttömäksi julistamistani varten.
Kun ihminen tulee uskoon, niin hänellä on kyky palvoa Jeesusta. Jumalan tunteminen pysyy hänessä, jos hän ei tuo Jeesuksen rinnalle muita palvottavia. Kirkoilla ja seurakunnilla ovat omat perinteiset epäjumalansa. Nämä tavallisesti saastuttavat uskovaiset, jotka elävät noiden kirkkojen helmoissa. Varo siis kumartamasta kristillisiä epäjumalia! Jos et sanoudu niistä irti, niin kadotat uskosi. Älä siis pelkää äläkä kunnioita niitä, vaan kumartaen rukoile Jumalan Karitsaa, Jeesusta. Hän on Valtaistuimella.
Tapasin kerran erään miehen, joka kerskui rakastaneensa erään uskovaisen miehen vaimoa. Hän sanoi, ettei nainen ollut saanut rakkautta mieheltään, mutta hän oli osannut antaa sitä tuolle vaimolle. He olivat myös viettäneet yön jossain hotellissa.
Minä sanoin hänelle, että tehän teitte aviorikoksen. Mies puolustautui sanomalla, että hehän rakastivat toisiaan. Hän kurja ei ymmärtänyt, miten paljon pahaa hän oli tehnyt itselleen, vaimolle ja tämän aviomiehelle ja Jumalalle. Kauheinta oli se, että hän väitti tehneensä oikein sillä perusteella, että Jumala on rakkaus. Silloin vastasin hänelle: Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala. Voi, miten paljon pahaa maailmassa tehdäänkään vedoten rakkauteen!
Monet ajattelevat, että se on rakkautta, kun saa sen, mitä haluaa. Jumala rakastaa meitä antamalla meille sitä, mitä me tarvitsemme ottaen samalla huomioon sen, mitä muutkin tarvitsevat.
Koska rakkaudelle on laajalti annettu sitä palvontaa, joka kuuluu yksin Jumalalle, niin seuraukset näkyvät kaikkialla.
Lapsista on tullut tottelemattomia, koska heidät on hemmoteltu itsekkäiksi. Rakkauden jumaloijat eivät kykene näkemään eroa lasten ruumiillisen kurittamisen ja pahoinpitelyn välillä.
Avioliitot särkyvät, koska ne on perustettu rakkauden tunteille, eikä liitto-uskollisuudelle.
Ihmiset eivät maksa velkojaan, koska he ovat tottuneet saamaan synti-velkansa anteeksi joutumatta kohtaamaan Häntä, joka maksoi sen heidän puolestaan.
Työmoraali romahtaa, koska hemmotellut eivät sopeudu kurinalaiseen elämään.
Rikollisia suojellaan enemmän kuin heidän uhrejaan, koska uskotaan rakkauteen ilman sovitusta.
Armomurha on äärimmäinen esimerkki siitä, mihin rakkauden jumalointi voi johtaa.
Oikeasta Jumalan rakkaudesta on selkeät tekstit Raamatussa: "Joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt, sillä nämä: 'Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse', ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttymys." Room.13:8-10
"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme Hänen käskynsä. Ja Hänen käskynsä eivät ole raskaat." 1Joh.5:3 Käskyt ovat varmaan raskaita niille, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta vastaan omien syntiensä sovittajana. Jeesuksen verellä puhdistettua omaatuntoa eivät voi korvata hienoimmatkaan rakkauden lohdutukset.
Epäraamatullisen evankeliumin julistajat ovat saaneet rakkauden sanomansa hyvin läpi maailmassa. He ovat palvoneet rakkautta ja hävenneet Jeesusta. He ovat mielistelleet ihmisiä julistamalla synnin sallituksi. Tämän he ovat tehneet siksi, että heitä pidettäisiin armollisina ja rakkaudellisina. He ovat suola, joka on tullut mauttomaksi, koska heidän sydämensä palvoo rakkautta eikä Jumalaa.
He eivät halua lukea Raamatusta kohtia, jossa puhutaan kadotuksesta, sillä paha henki nimeltään, rakkaus, kuiskii heidän sisimmässään: Heittäisikö rakkauden Jumala ihmisiä helvetin tuleen? Eivätkä he halua käsittää, että siinähän se Jumalan rakkaus juuri on, että Hän haluaisi pelastaa meidät tuosta kauheasta paikasta.
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1Joh.4:10 Jotta sinä et arvostaisi tätä Jumalan todellista sovitus-rakkautta, niin sinulle on julistettu rakkauden jumalaa, joka sallii kaiken, mitä sinä himoitset ja päästää lopulta kaikki taivaaseen. Näin kristillisyys on ilman Kristusta. Sovituksen sanoma ei saa sijaa ihmisten sydämissä, koska he ovat niin täynnä "rakkautta".
Voit olla varma siitä, että mitä makeampi ja rakkaudellisempi joku on puheissaan, sitä ilkeämpi hän on todellisissa teoissaan. Jumalan sana tuntuu joskus kovalta, mutta voit olla varma siitä, että Hänen tekonsa ovat aina hyvät. Siinäkin Jumala tekee hyvin, kun Hän heittää paholaisen kannattajineen helvettiin. Se on rakkautta totuudessa!
Miksi rakkautta palvotaan Jumalan sijaan? Syy on hyvin yksinkertainen. Koska ihmiset eivät tunne oikeaa Jumalaa, niin he palvovat epäjumalia. Eivätkö kristityt sitten tunne Jeesusta Kristusta! Monet eivät todellakaan tunne Häntä, vaikka väittävät olevansa uskovaisia. Minun sydämeni ei voi palvoa Jeesusta, jos en näe Häntä ristiinnaulituksi minun syntieni tähden, ja korotetuksi Jumalan valtaistuimelle minun syyttömäksi julistamistani varten.
Kun ihminen tulee uskoon, niin hänellä on kyky palvoa Jeesusta. Jumalan tunteminen pysyy hänessä, jos hän ei tuo Jeesuksen rinnalle muita palvottavia. Kirkoilla ja seurakunnilla ovat omat perinteiset epäjumalansa. Nämä tavallisesti saastuttavat uskovaiset, jotka elävät noiden kirkkojen helmoissa. Varo siis kumartamasta kristillisiä epäjumalia! Jos et sanoudu niistä irti, niin kadotat uskosi. Älä siis pelkää äläkä kunnioita niitä, vaan kumartaen rukoile Jumalan Karitsaa, Jeesusta. Hän on Valtaistuimella.
Jumaloitu Raamattu
Pyhän kirjan jumalointi aiheutti sen, että monet juutalaiset eivät tunteneet Jeesusta Messiaaksi. Jeesus sanoi heille: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän." Joh.5:39-40 Vaikka he seisoivat Jeesuksen edessä, niin he eivät olleet tulleet Hänen tykönsä.
Jeesuksen tykö tuleminen merkitsee sitä, että meidän sisäinen ihmisemme kääntyy epäjumalistaan palvomaan Jeesusta tosi Jumalana. He tiesivät, mitä kirjoituksissa oli ennustettu Messiaasta. Vaikka profetiat toteutuivat heidän silmiensä edessä, niin he olivat niin sokeita, etteivät nähneet sitä. Kumartaessaan ja palvoessaan kirjaa, he olivat sokaistuneet sen sanomalle.
Mielestään heillä oli iankaikkinen elämä, koska he tunsivat Raamatun kirjoitukset ja pitivät niitä totuutena. Jeesuksen mielestä Raamatun tarkoitus on johdattaa ihmiset Hänen tykönsä. Juutalaiset olivat ylpeitä siitä, että uskoivat Moosekseen, mutta Jeesus sanoi heille: "Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua, sillä minusta hän on kirjoittanut." Joh.5:46 Raamattu on Jeesuksen todistaja.
Myös kristillisyydessä esiintyy Raamatun jumalointia. Moni kristillinen yhteisö ylpeilee raamatullisuudellaan, muttei osoita palvontaa Jeesukselle. Kirjoitettu Jumalan sana on heidän uskonsa perustus, eikä Jeesus, joka on elävä Jumalan Sana.
Raamattu on totta, mutta Totuus ei ole Raamattu. Paljon tutkitaan Raamattua, koska uskotaan, että Raamatussa on iankaikkinen elämä. Jeesus katselee murheellisena vieressä ihmetellen, mikseivät he tule Hänen tykönsä, että saisivat elämän. Usein raamatullisuutta korostavat sanovat: "Raamattu on Jumalan sana". Kuitenkin Raamattu itse sanoo, että Jeesus on Jumalan Sana ja Hän sentään on paljon enemmän kuin Raamattu.
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." Joh.1:1 Älä anna suuta Raamatulle, vaan Jeesukselle. Oikea asenne Raamattuun on pitää sitä pyhinä kirjoituksina. "Koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa..." 2Tim.3:15
Raamatun jumalointi on tehnyt paljon teoreettisia uskovaisia, jotka elävät käytännössä Raamatun vastaisesti. Se on myös synnyttänyt paljon turhia riitoja. Raamattua jumaloiva pitää helposti harhaoppisena sitä, joka puhuu samaa Raamatun totuutta erilaisin sanoin kuin mitä hän itse käyttää.
Ihminen, joka tuntee vain Raamatun kirjaimen, muttei sen Henkeä, ei ole vastaanottanut Sanaa, joka on Jumala. Hän on oppikiistojen kipeä, koska hän on ylpeä oppinsa kirjaimesta. Koska hänen kuulemansa sana ei ole sulautunut hänen sisimpäänsä, hän kykenee kiivailemaan vain kirjaimen puolesta.
Raamattua suurempi merkitys ihmisen pelastumiselle onkin se Jumalan todistus, jonka Hän antaa suoraan jokaisen ihmisen hengelle. "Isä, joka on minut lähettänyt, Hän on todistanut minusta." Joh.5:37 "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä." Joh.6:44 "Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni." Joh.6:45
Kun Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, niin Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa." Matt.16:17
Jos ihminen ei tottele sitä hiljaista todistusta Jeesuksesta, jolla Isä Jumala vaikuttaa hänen henkeensä, niin hänen Raamattu-tietoutensa on turhaa. "Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä Hän on todistanut Pojastansa. Joka uskoo Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee Hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on Hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää." 1Joh.5:9-12
Pyhän kirjan jumalointi aiheutti sen, että monet juutalaiset eivät tunteneet Jeesusta Messiaaksi. Jeesus sanoi heille: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän." Joh.5:39-40 Vaikka he seisoivat Jeesuksen edessä, niin he eivät olleet tulleet Hänen tykönsä.
Jeesuksen tykö tuleminen merkitsee sitä, että meidän sisäinen ihmisemme kääntyy epäjumalistaan palvomaan Jeesusta tosi Jumalana. He tiesivät, mitä kirjoituksissa oli ennustettu Messiaasta. Vaikka profetiat toteutuivat heidän silmiensä edessä, niin he olivat niin sokeita, etteivät nähneet sitä. Kumartaessaan ja palvoessaan kirjaa, he olivat sokaistuneet sen sanomalle.
Mielestään heillä oli iankaikkinen elämä, koska he tunsivat Raamatun kirjoitukset ja pitivät niitä totuutena. Jeesuksen mielestä Raamatun tarkoitus on johdattaa ihmiset Hänen tykönsä. Juutalaiset olivat ylpeitä siitä, että uskoivat Moosekseen, mutta Jeesus sanoi heille: "Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua, sillä minusta hän on kirjoittanut." Joh.5:46 Raamattu on Jeesuksen todistaja.
Myös kristillisyydessä esiintyy Raamatun jumalointia. Moni kristillinen yhteisö ylpeilee raamatullisuudellaan, muttei osoita palvontaa Jeesukselle. Kirjoitettu Jumalan sana on heidän uskonsa perustus, eikä Jeesus, joka on elävä Jumalan Sana.
Raamattu on totta, mutta Totuus ei ole Raamattu. Paljon tutkitaan Raamattua, koska uskotaan, että Raamatussa on iankaikkinen elämä. Jeesus katselee murheellisena vieressä ihmetellen, mikseivät he tule Hänen tykönsä, että saisivat elämän. Usein raamatullisuutta korostavat sanovat: "Raamattu on Jumalan sana". Kuitenkin Raamattu itse sanoo, että Jeesus on Jumalan Sana ja Hän sentään on paljon enemmän kuin Raamattu.
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." Joh.1:1 Älä anna suuta Raamatulle, vaan Jeesukselle. Oikea asenne Raamattuun on pitää sitä pyhinä kirjoituksina. "Koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa..." 2Tim.3:15
Raamatun jumalointi on tehnyt paljon teoreettisia uskovaisia, jotka elävät käytännössä Raamatun vastaisesti. Se on myös synnyttänyt paljon turhia riitoja. Raamattua jumaloiva pitää helposti harhaoppisena sitä, joka puhuu samaa Raamatun totuutta erilaisin sanoin kuin mitä hän itse käyttää.
Ihminen, joka tuntee vain Raamatun kirjaimen, muttei sen Henkeä, ei ole vastaanottanut Sanaa, joka on Jumala. Hän on oppikiistojen kipeä, koska hän on ylpeä oppinsa kirjaimesta. Koska hänen kuulemansa sana ei ole sulautunut hänen sisimpäänsä, hän kykenee kiivailemaan vain kirjaimen puolesta.
Raamattua suurempi merkitys ihmisen pelastumiselle onkin se Jumalan todistus, jonka Hän antaa suoraan jokaisen ihmisen hengelle. "Isä, joka on minut lähettänyt, Hän on todistanut minusta." Joh.5:37 "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä." Joh.6:44 "Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni." Joh.6:45
Kun Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, niin Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa." Matt.16:17
Jos ihminen ei tottele sitä hiljaista todistusta Jeesuksesta, jolla Isä Jumala vaikuttaa hänen henkeensä, niin hänen Raamattu-tietoutensa on turhaa. "Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä Hän on todistanut Pojastansa. Joka uskoo Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee Hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on Hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää." 1Joh.5:9-12
Jeesus on Jumala
Raamattu sen todisti, Jeesus on Messias.
Isä Jumala veti luokse Vapahtajan.
Sydämeni syntinen katsoi Jumalan Karitsaan.
Minun tähteni tuomittu, rangaistu ja häväisty.
Hän kärsi Jumalan vihan minun puolestani.
Nyt pysähdy, sanoi Henki.
Missä oletkin, mitä teetkin, tottele tätä taivaista kutsua.
Palvo Jumalan Karitsaa.
Hänet on korotettu Valtaistuimelle.
Annan suuta Pojalle, kumartaen rukoile Jeesusta.
Isän Jumalan kunniaksi Jeesus Kristus olkoon Jumala.
Raamattu sen todisti, Jeesus on Messias.
Isä Jumala veti luokse Vapahtajan.
Sydämeni syntinen katsoi Jumalan Karitsaan.
Minun tähteni tuomittu, rangaistu ja häväisty.
Hän kärsi Jumalan vihan minun puolestani.
Nyt pysähdy, sanoi Henki.
Missä oletkin, mitä teetkin, tottele tätä taivaista kutsua.
Palvo Jumalan Karitsaa.
Hänet on korotettu Valtaistuimelle.
Annan suuta Pojalle, kumartaen rukoile Jeesusta.
Isän Jumalan kunniaksi Jeesus Kristus olkoon Jumala.
Jumaloitu usko
Alkuseurakunnan kristityt tunnustivat uskonsa sanomalla: "Jeesus Kristus on Herra". Kirkko-isät muuttivat sen uskontunnustukseksi: "Minä uskon Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen ja pyhän yhteisen seurakunnan..."
Tämä uskontunnustus ei ole Raamatun apostoleilta, koska Jeesuksen palvonta muutettiin siinä uskon palvonnaksi. Sanan "Jeesus" tilalle laitettiin sana "minä" ja sanan "on" tilalle laitettiin sana "uskon".
Tänäkin päivänä moni kerskaa, kuinka usko on häntä auttanut, ikään kuin pelastus tulisi henkilöltä nimeltään Usko. Ilman uskoa ei kukaan voi olla otollinen Jumalalle, mutta se, joka uskoo omaan uskoonsa, on tehnyt uskosta itselleen epäjumalan.
"Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?" Jaak.2:14 Usko ei pelasta ketään, vaan sen tekee Jeesus.
Ensimmäinen uskon teko on se, kun vastaanotamme Jeesuksen sydämeemme. Apostoli Jaakob ottaa uskon isän Aabrahamin esimerkiksi ja sanoo: "Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi." Jaak.2:22 Jos sydän on ilman Jeesusta, niin usko on ilman oikeita tekoja.
Apostolit antoivat sydämestään Jeesukselle seuraavaan tunnustukseen: "'Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen. Jeesus vastasi heille: 'Nyt te uskotte...'" Joh.16:30
Se ei ollut vain suun tunnustus, vaan heidän sydämensä tiesi, että Jeesus on totinen Jumala. Juuri vähän aiemmin Jeesus oli joutunut sanomaan Filippukselle: "Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa?" Joh.14:10 Kun sydämesi epäilyt Jeesusta kohtaan haihtuvat ja antaudut palvomaan Häntä, niin silloin Hän toteaa sinusta: Nyt sinä uskot. Apostoli Tuomas epäili Jeesusta, kunnes hän vakuuttui Hänestä ja palvoi Häntä sanoen: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" Joh.20:28
Jos joku sanoo uskovansa Raamatun Jeesukseen, vaikkei se ole totta hänen sydämessään, niin hän eksyttää itsensä ja vastaanottaa tunnustuksellaan uskonnollisen valheen hengen. Kun kirkoissa ihmiset pannaan lausumaan yhteen ääneen uskontunnustus, niin siten heistä kasvatetaan teeskentelijöitä. Jos pappi palvelisi totuutta, niin hän varoittaisi kuulijoitaan sanomalla: "Älä yhdy tähän tunnustukseen, jos et voi yhtyä siihen koko sydämestäsi".
Monet ajattelevat, että onhan ulkonainen kristillisyys parempi kuin ei mitään. Jumala on kuitenkin eri mieltä, sillä Hän vihaa teeskentelyä. "Te ulkokullatut, oikein teistä Jesaja ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana..." Matt.15:8 "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:10 Tuo suun tunnustus ei ole, "minä uskon", vaan "Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi..." Room.10:9
Usko on Jumalan lahja ja minä kiitän siitä Häntä. Tunnustan, ettei se ole minun vallassani voinko uskoa, vaan Hänen. Kiitos Jumalalle siitä, että Hän puhuu meille tavalla jos toisellakin. Minä voin jäädä kuuntelemaan Häntä ja usko tulee kuulemisesta. Saamassani uskossa voin puhua takaisin Jumalalle. Ajatuksin, sanoin ja teoin voin soveltaa kuulemaani käytäntöön.
Joskus Jumala vaikuttaa saamamme uskon kautta niin, että sairaat paranevat tai tapahtuu jotain muuta ihmeellistä. Silloin monet alkavat palvoa uskoa, ikään kuin usko olisi ihmeiden tekijä eikä Jumala. Pietari ei parannettuaan ramman koroittanut uskoa, vaan Jeesusta: "Ja uskon kautta Hänen nimeensä on Hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne." Apt.3:16
Uskon palvonta epäjumalana liittyy kirkkokunnan jumalointiin. Puhutaan katolisesta uskosta, luterilaisesta uskosta tai helluntaiuskosta. Monet kristilliset kirkot opettavat, että kun ihminen liitetään kirkon jäseneksi, niin hän pelastuu. Näin kirkosta on tehty epäjumala. Siksi ihmiset kysyvät, että mikä usko on oikea. Raamattu todistaa, että vain Jeesuksen usko on oikea. "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal.2:20
Alkuseurakunnan kristityt tunnustivat uskonsa sanomalla: "Jeesus Kristus on Herra". Kirkko-isät muuttivat sen uskontunnustukseksi: "Minä uskon Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen ja pyhän yhteisen seurakunnan..."
Tämä uskontunnustus ei ole Raamatun apostoleilta, koska Jeesuksen palvonta muutettiin siinä uskon palvonnaksi. Sanan "Jeesus" tilalle laitettiin sana "minä" ja sanan "on" tilalle laitettiin sana "uskon".
Tänäkin päivänä moni kerskaa, kuinka usko on häntä auttanut, ikään kuin pelastus tulisi henkilöltä nimeltään Usko. Ilman uskoa ei kukaan voi olla otollinen Jumalalle, mutta se, joka uskoo omaan uskoonsa, on tehnyt uskosta itselleen epäjumalan.
"Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?" Jaak.2:14 Usko ei pelasta ketään, vaan sen tekee Jeesus.
Ensimmäinen uskon teko on se, kun vastaanotamme Jeesuksen sydämeemme. Apostoli Jaakob ottaa uskon isän Aabrahamin esimerkiksi ja sanoo: "Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi." Jaak.2:22 Jos sydän on ilman Jeesusta, niin usko on ilman oikeita tekoja.
Apostolit antoivat sydämestään Jeesukselle seuraavaan tunnustukseen: "'Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen. Jeesus vastasi heille: 'Nyt te uskotte...'" Joh.16:30
Se ei ollut vain suun tunnustus, vaan heidän sydämensä tiesi, että Jeesus on totinen Jumala. Juuri vähän aiemmin Jeesus oli joutunut sanomaan Filippukselle: "Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa?" Joh.14:10 Kun sydämesi epäilyt Jeesusta kohtaan haihtuvat ja antaudut palvomaan Häntä, niin silloin Hän toteaa sinusta: Nyt sinä uskot. Apostoli Tuomas epäili Jeesusta, kunnes hän vakuuttui Hänestä ja palvoi Häntä sanoen: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" Joh.20:28
Jos joku sanoo uskovansa Raamatun Jeesukseen, vaikkei se ole totta hänen sydämessään, niin hän eksyttää itsensä ja vastaanottaa tunnustuksellaan uskonnollisen valheen hengen. Kun kirkoissa ihmiset pannaan lausumaan yhteen ääneen uskontunnustus, niin siten heistä kasvatetaan teeskentelijöitä. Jos pappi palvelisi totuutta, niin hän varoittaisi kuulijoitaan sanomalla: "Älä yhdy tähän tunnustukseen, jos et voi yhtyä siihen koko sydämestäsi".
Monet ajattelevat, että onhan ulkonainen kristillisyys parempi kuin ei mitään. Jumala on kuitenkin eri mieltä, sillä Hän vihaa teeskentelyä. "Te ulkokullatut, oikein teistä Jesaja ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana..." Matt.15:8 "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:10 Tuo suun tunnustus ei ole, "minä uskon", vaan "Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi..." Room.10:9
Usko on Jumalan lahja ja minä kiitän siitä Häntä. Tunnustan, ettei se ole minun vallassani voinko uskoa, vaan Hänen. Kiitos Jumalalle siitä, että Hän puhuu meille tavalla jos toisellakin. Minä voin jäädä kuuntelemaan Häntä ja usko tulee kuulemisesta. Saamassani uskossa voin puhua takaisin Jumalalle. Ajatuksin, sanoin ja teoin voin soveltaa kuulemaani käytäntöön.
Joskus Jumala vaikuttaa saamamme uskon kautta niin, että sairaat paranevat tai tapahtuu jotain muuta ihmeellistä. Silloin monet alkavat palvoa uskoa, ikään kuin usko olisi ihmeiden tekijä eikä Jumala. Pietari ei parannettuaan ramman koroittanut uskoa, vaan Jeesusta: "Ja uskon kautta Hänen nimeensä on Hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne." Apt.3:16
Uskon palvonta epäjumalana liittyy kirkkokunnan jumalointiin. Puhutaan katolisesta uskosta, luterilaisesta uskosta tai helluntaiuskosta. Monet kristilliset kirkot opettavat, että kun ihminen liitetään kirkon jäseneksi, niin hän pelastuu. Näin kirkosta on tehty epäjumala. Siksi ihmiset kysyvät, että mikä usko on oikea. Raamattu todistaa, että vain Jeesuksen usko on oikea. "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal.2:20
Jumaloitu seurakunta
Seurakunnan palvonta on käytännössä kirkon tai herätysliikkeen nimen ylistämistä, kirkolleen uhraamista ja valan vannomista sen opeille. Jotkut papit, evankelistat tai saarnaajat ovat tehneet kirkolleen niin suuren nimen, että se on jättänyt varjoonsa Jeesuksen nimen. Siksi seurakuntalaisiakin kutsutaan heidän kirkkonsa nimen mukaan. He ovat katolilaisia, ortodokseja, luterilaisia, baptisteja, helluntailaisia jne. Alkuseurakunnan uskovat ylistivät niin paljon Jeesusta Kristusta, että heitä siksi alettiin kutsua kristityiksi.
Jumala on tehnyt itselleen suuren nimen tulemalla Jeesuksessa ihmiseksi, sovittamalla syntimme Hänen kuolemassaan ja luomalla kaiken uudeksi herättämällä Hänet kuolleista. "Sentähden onkin Jumala Hänet korottanut ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman..." Fil.2:9-10
Kristilliset kirkot ovat kapinassa Jumalaa vastaan korottaessaan oman nimensä yli Jeesuksen nimen.
Myös juutalaiset eivät arvostaneet sitä, minkä Jumala oli korottanut, vaan laittoivat julkisivuunsa omat merkkinsä. "Oven ja pihtipielen taakse sinä panit omat merkkisi." Jes.57:8 Voit sanoutua irti seurakunta- epäjumalan nimestä siten, ettet anna kutsua itseäsi oman kirkkokuntasi nimellä. Esimerkiksi älä anna kutsua itseäsi helluntailaiseksi, jos olet helluntaiseurakunnan jäsen.
Minä olen Jeesuksen Kristuksen oma. Siinä on identiteettini. Otsassani lukee Pyhän Hengen tekemä näkymätön kirjoitus: "Herralle Jeesukselle Kristukselle pyhitetty." Kutsukoot ihmiset minua miksi haluavat, mutta ne nimet eivät minuun tartu.
Kun Simon Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Jumalan Pojaksi, niin Jeesus antoi hänelle nimen Pietari sanoen: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa." Matt.16:18-19
Saman lupauksen Jeesus antoi kaikille, jotka uskovat Häneen. "Totisesti minä sanon teille: kaikki minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaissa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaissa." Matt.18:18 Jeesus antoi lupaamansa avaimet ylösnousemuksensa jälkeen. "'Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.' Ja tämän sanottuaan Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: 'Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Joh.20:22-23
On helppoa nähdä lukemastaan, että kaikki apostolit saivat nuo avaimet saadessaan Pyhän Hengen. Onneksi taivasten valtakunnan avaimet ovat oikeasti Pyhällä Hengellä eikä Pietarilla eikä Paavilla eikä Laestadiuksella eikä kenelläkään muullakaan. Kun ihmisen sanomat sanat päästävät jonkun sisälle Jumalan armoon tai sitovat hänet tuomioon, niin se on Pyhän Hengen toimintaa hänessä.
Jokainen uskova, joka puhuu Pyhässä Hengessä käyttää taivastenvaltakunnan avaimia. Kukaan ihminen ei voi päästää tai sitoa vain viran puolesta, vaan Pyhän Hengen täytyy olla samaa mieltä asiasta, että avaimet toimisivat.
Heti kun Jeesus oli luvannut Pietarille nuo avaimet, niin tämä osoitti olevansa kykenemätön niiden käyttäjäksi. Pietari rohkeni mennä nuhtelemaan Jeesusta ristintien kulkemisesta sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko." Mitä tuo tuleva seurakunnan johtaja saikaan kuulla vastaukseksi Jeesukselta: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten." Matt.16:22-23 Tämä on Jeesuksen sanoma tänäänkin jokaiselle seurakunnan johtajalle, joka toimii seurakunnassaan ihmismielen mukaan. Hän toimii saatanan innoittamana, jos sallii seurakuntaansa tai itseään palvottavan epäjumalana tai hallitsee herrana laumaansa.
Jeesus varoittaa apostoleita herroina hallitsemasta Hänen seurakuntaansa, kun he väittelivät keskenään siitä, kuka heistä on suurin. "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. Mutta älkää te niin, vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee." Luuk.22:25-26 Pietari puhuu läksynsä oppineen vakaumuksella: "Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa,... ei herroina halliten niitä, jotka ovat osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen." 1Piet.5:3-4
Missä kokoontuu aito Jumalan seurakunta? Jeesus määrittelee asian seuraavasti: "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." Matt.18:20 Jos seurakunnan kokouksen alussa sanotaan, että me olemme nyt koolla Jeesuksen nimessä, niin se ei toteuta edellistä lupausta.
Jeesuksen nimen ja persoonan täytyy saada hallita kaikkea, mitä seurakunnassa tehdään, jotta toteutuisi se, että kokoonnutaan Hänen nimeensä. Jumalan tahto on se, että seurakunnan julkisuuskuvassa Jeesus on keskeisesti esillä. Voi, voi pastori parkoja niissä seurakunnissa, missä asiat ovat toisin!
Seurakunnan palvonta on käytännössä kirkon tai herätysliikkeen nimen ylistämistä, kirkolleen uhraamista ja valan vannomista sen opeille. Jotkut papit, evankelistat tai saarnaajat ovat tehneet kirkolleen niin suuren nimen, että se on jättänyt varjoonsa Jeesuksen nimen. Siksi seurakuntalaisiakin kutsutaan heidän kirkkonsa nimen mukaan. He ovat katolilaisia, ortodokseja, luterilaisia, baptisteja, helluntailaisia jne. Alkuseurakunnan uskovat ylistivät niin paljon Jeesusta Kristusta, että heitä siksi alettiin kutsua kristityiksi.
Jumala on tehnyt itselleen suuren nimen tulemalla Jeesuksessa ihmiseksi, sovittamalla syntimme Hänen kuolemassaan ja luomalla kaiken uudeksi herättämällä Hänet kuolleista. "Sentähden onkin Jumala Hänet korottanut ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman..." Fil.2:9-10
Kristilliset kirkot ovat kapinassa Jumalaa vastaan korottaessaan oman nimensä yli Jeesuksen nimen.
Myös juutalaiset eivät arvostaneet sitä, minkä Jumala oli korottanut, vaan laittoivat julkisivuunsa omat merkkinsä. "Oven ja pihtipielen taakse sinä panit omat merkkisi." Jes.57:8 Voit sanoutua irti seurakunta- epäjumalan nimestä siten, ettet anna kutsua itseäsi oman kirkkokuntasi nimellä. Esimerkiksi älä anna kutsua itseäsi helluntailaiseksi, jos olet helluntaiseurakunnan jäsen.
Minä olen Jeesuksen Kristuksen oma. Siinä on identiteettini. Otsassani lukee Pyhän Hengen tekemä näkymätön kirjoitus: "Herralle Jeesukselle Kristukselle pyhitetty." Kutsukoot ihmiset minua miksi haluavat, mutta ne nimet eivät minuun tartu.
Kun Simon Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Jumalan Pojaksi, niin Jeesus antoi hänelle nimen Pietari sanoen: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa." Matt.16:18-19
Saman lupauksen Jeesus antoi kaikille, jotka uskovat Häneen. "Totisesti minä sanon teille: kaikki minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaissa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaissa." Matt.18:18 Jeesus antoi lupaamansa avaimet ylösnousemuksensa jälkeen. "'Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.' Ja tämän sanottuaan Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: 'Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Joh.20:22-23
On helppoa nähdä lukemastaan, että kaikki apostolit saivat nuo avaimet saadessaan Pyhän Hengen. Onneksi taivasten valtakunnan avaimet ovat oikeasti Pyhällä Hengellä eikä Pietarilla eikä Paavilla eikä Laestadiuksella eikä kenelläkään muullakaan. Kun ihmisen sanomat sanat päästävät jonkun sisälle Jumalan armoon tai sitovat hänet tuomioon, niin se on Pyhän Hengen toimintaa hänessä.
Jokainen uskova, joka puhuu Pyhässä Hengessä käyttää taivastenvaltakunnan avaimia. Kukaan ihminen ei voi päästää tai sitoa vain viran puolesta, vaan Pyhän Hengen täytyy olla samaa mieltä asiasta, että avaimet toimisivat.
Heti kun Jeesus oli luvannut Pietarille nuo avaimet, niin tämä osoitti olevansa kykenemätön niiden käyttäjäksi. Pietari rohkeni mennä nuhtelemaan Jeesusta ristintien kulkemisesta sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko." Mitä tuo tuleva seurakunnan johtaja saikaan kuulla vastaukseksi Jeesukselta: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten." Matt.16:22-23 Tämä on Jeesuksen sanoma tänäänkin jokaiselle seurakunnan johtajalle, joka toimii seurakunnassaan ihmismielen mukaan. Hän toimii saatanan innoittamana, jos sallii seurakuntaansa tai itseään palvottavan epäjumalana tai hallitsee herrana laumaansa.
Jeesus varoittaa apostoleita herroina hallitsemasta Hänen seurakuntaansa, kun he väittelivät keskenään siitä, kuka heistä on suurin. "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. Mutta älkää te niin, vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee." Luuk.22:25-26 Pietari puhuu läksynsä oppineen vakaumuksella: "Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa,... ei herroina halliten niitä, jotka ovat osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen." 1Piet.5:3-4
Missä kokoontuu aito Jumalan seurakunta? Jeesus määrittelee asian seuraavasti: "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." Matt.18:20 Jos seurakunnan kokouksen alussa sanotaan, että me olemme nyt koolla Jeesuksen nimessä, niin se ei toteuta edellistä lupausta.
Jeesuksen nimen ja persoonan täytyy saada hallita kaikkea, mitä seurakunnassa tehdään, jotta toteutuisi se, että kokoonnutaan Hänen nimeensä. Jumalan tahto on se, että seurakunnan julkisuuskuvassa Jeesus on keskeisesti esillä. Voi, voi pastori parkoja niissä seurakunnissa, missä asiat ovat toisin!
Viimeinen herätys
Pyhä Henki edustaa maailmassa Jeesusta. "Hän on minut kirkastava, sillä Hän ottaa minun omastani ja julistaa teille." Joh.16:14 Hänen tehtävänään on kirkastaa Jeesus ihmisille. Hänen toimintansa on saanut aikaan hengellisiä herätyksiä. Tuolloin on tullut ihmisiä uskoon tai uskovaiset ovat saaneet uuden voiman seurata Jumalaa.
Jeesus lupasi rakentaa seurakuntansa sinne, missä kokoonnutaan Hänen nimeensä. Toisaalta ihmiset eivät kykene kokoontumaan Jeesuksen nimeen, jos Pyhä Henki ei ole päässyt kirkastamaan heille Jumalan nimeä. "Ei kukaan voi sanoa: 'Jeesus olkoon Herra', paitsi Pyhässä Hengessä." 1Kor.12:3
Vähän ennen kuin Jeesus palaa maan päälle, Hän ilmestyy erityisellä tavalla omiensa keskuudessa Pyhän Hengen kautta. Tästä viimeisestä herätyksestä on kirjoitettu: "Äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso Hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää Hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun Hän ilmestyy?" Mal.3:1-2 Jumalan seurakunta on Hänen temppelinsä maan päällä. "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?" 1Kor.3:16 Jeesus ilmestyy siis äkisti puhdistamaan seurakuntansa ennen kuin Hän noutaa sen pois maailmasta.
Jeesus tulee puhdistamaan seurakuntansa epäjumalista. Se on oleva "Jeesus on Herra" -herätys, mikä panee herroina seurakuntia hallinneet pastorit kuriin. "Ja nyt teille tämä käsky, te papit! Jos ette kuule ja paina sydämeenne, niin että annatte kunnian minun nimelleni, sanoo Herra Sebaot, lähetän minä teitä vastaan kirouksen ja kiroan teille suodut siunaukset. Minä olenkin ne jo kironnut, sillä te ette ole painaneet tätä sydämeenne." Mal.2:1-2
Seurakunnan historiasta on helppo nähdä, kuinka usein Jumala on kironnut ne siunaukset, mitkä uskovaiset ovat saaneet Pyhän Hengen lahjoina. Kirous on vähitellen vienyt elämän seurakunnasta ja jäljelle on jäänyt lopulta vain juhlalliset menot. Nytkin kristilliset seurakunnat sinnittelevät Jumalan lähettämien kirousten kourissa, vaikka saavat kokea aitoakin Pyhän Hengen virvoitusta. Moni uskovainen on hämmentynyt tästä sekoituksesta. Älä hämmenny, vaan ymmärrä tämä: Pyhä Henki taistelee kristillisiä epäjumalia vastaan ja siksi seurakunnassa on sekavaa kuin puimatantereella.
Voi pastori parkoja, kuinka he kestävät "Hänen tulemisensa päivän." Voi kristittyjä, "kuka voi pysyä, kun Hän ilmestyy?" "Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?" 1Piet.4:17 Kysymys on siitä, että Jumala tuomiollaan puhdistaa omansa. "Sillä Hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. Ja Hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, Hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean." Mal.3:2-3
Pietari julistaa uskovista: "Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto" 1Piet.2:9 Hän tiesi kuinka kuumat oltavat tuolla papistolla on Herran puhdistussulatossa: "Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotain outoa." 1Piet.4:12 Me emme "voi pysyä" uskossa, jos me oudoksumme tuomion Jumalaa.
Koetuksen kestävä uskova näkee Jumalan puhdistavat lyönnit rakkautena. "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun Hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa." Heb.12:5-6
Jeesuksen nimen julistaminen ja ylistäminen asettaa julistajan ja ylistäjän alttiiksi ihmisten solvauksille ja pilkalle. Se, joka haluaa olla yhtä Jeesuksen kanssa saa tältä maailmalta samankaltaisen kohtelun kuin Jeesuskin.
Koska uskovaiset haluavat elää helpompaa elämää kuin Jeesus, niin he piiloutuvat kirkkokuntansa nimen suojaan, ettei heitä vainottaisi Jeesuksen nimen tähden. Kuka tahansa voi kokea pilkkaa tai vainoa minkä tahansa vakaumuksensa tähden. Kumpi on parempi kokea halveksintaa ja vainoa Jeesuksen nimen tähden tai vaikka baptismin tai helluntailaisuuden tähden? "Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne." 1Piet.4:14
Jos jotain vainotaan hänen kirkkonsa nimen tähden, niin hän jää vaille Pyhän Hengen lohdutusta. Silloin hän ehkä etsii lohdutusta muualta. Tavallisesti hän alkaa hakea maailman hyväksyntää joutuen tinkimään Jeesuksen opista. Voi häntä, paetkoon hän pian Jeesuksen nimen turvaan. "Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan." Snl.18:10
Niissä seurakunnissa, joita viimeinen herätys koskettaa, kirkkojen omat nimet jäävät vain yhdistystoiminnan käyttöön. Ulospäin seurakuntien julkisuuskuva on niin täynnä Jeesusta, että on vaikea huomata minkä niminen yhdistys on toiminnan takana. Monet tulevat hämmästymään, että mistä ilmestyi yhtäkkiä niin paljon Jeesuksen seurakuntia.
Epäjumalat pettävät sinua. Ne eivät osoittaudu jumalointisi arvoisiksi. Hän, joka yksin on oikea Jumala, on luotettava. Hän ei voi itseään kieltää ja Hän pitää aina lupauksensa.
Pyhä Henki edustaa maailmassa Jeesusta. "Hän on minut kirkastava, sillä Hän ottaa minun omastani ja julistaa teille." Joh.16:14 Hänen tehtävänään on kirkastaa Jeesus ihmisille. Hänen toimintansa on saanut aikaan hengellisiä herätyksiä. Tuolloin on tullut ihmisiä uskoon tai uskovaiset ovat saaneet uuden voiman seurata Jumalaa.
Jeesus lupasi rakentaa seurakuntansa sinne, missä kokoonnutaan Hänen nimeensä. Toisaalta ihmiset eivät kykene kokoontumaan Jeesuksen nimeen, jos Pyhä Henki ei ole päässyt kirkastamaan heille Jumalan nimeä. "Ei kukaan voi sanoa: 'Jeesus olkoon Herra', paitsi Pyhässä Hengessä." 1Kor.12:3
Vähän ennen kuin Jeesus palaa maan päälle, Hän ilmestyy erityisellä tavalla omiensa keskuudessa Pyhän Hengen kautta. Tästä viimeisestä herätyksestä on kirjoitettu: "Äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso Hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää Hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun Hän ilmestyy?" Mal.3:1-2 Jumalan seurakunta on Hänen temppelinsä maan päällä. "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?" 1Kor.3:16 Jeesus ilmestyy siis äkisti puhdistamaan seurakuntansa ennen kuin Hän noutaa sen pois maailmasta.
Jeesus tulee puhdistamaan seurakuntansa epäjumalista. Se on oleva "Jeesus on Herra" -herätys, mikä panee herroina seurakuntia hallinneet pastorit kuriin. "Ja nyt teille tämä käsky, te papit! Jos ette kuule ja paina sydämeenne, niin että annatte kunnian minun nimelleni, sanoo Herra Sebaot, lähetän minä teitä vastaan kirouksen ja kiroan teille suodut siunaukset. Minä olenkin ne jo kironnut, sillä te ette ole painaneet tätä sydämeenne." Mal.2:1-2
Seurakunnan historiasta on helppo nähdä, kuinka usein Jumala on kironnut ne siunaukset, mitkä uskovaiset ovat saaneet Pyhän Hengen lahjoina. Kirous on vähitellen vienyt elämän seurakunnasta ja jäljelle on jäänyt lopulta vain juhlalliset menot. Nytkin kristilliset seurakunnat sinnittelevät Jumalan lähettämien kirousten kourissa, vaikka saavat kokea aitoakin Pyhän Hengen virvoitusta. Moni uskovainen on hämmentynyt tästä sekoituksesta. Älä hämmenny, vaan ymmärrä tämä: Pyhä Henki taistelee kristillisiä epäjumalia vastaan ja siksi seurakunnassa on sekavaa kuin puimatantereella.
Voi pastori parkoja, kuinka he kestävät "Hänen tulemisensa päivän." Voi kristittyjä, "kuka voi pysyä, kun Hän ilmestyy?" "Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?" 1Piet.4:17 Kysymys on siitä, että Jumala tuomiollaan puhdistaa omansa. "Sillä Hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. Ja Hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, Hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean." Mal.3:2-3
Pietari julistaa uskovista: "Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto" 1Piet.2:9 Hän tiesi kuinka kuumat oltavat tuolla papistolla on Herran puhdistussulatossa: "Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotain outoa." 1Piet.4:12 Me emme "voi pysyä" uskossa, jos me oudoksumme tuomion Jumalaa.
Koetuksen kestävä uskova näkee Jumalan puhdistavat lyönnit rakkautena. "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun Hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa." Heb.12:5-6
Jeesuksen nimen julistaminen ja ylistäminen asettaa julistajan ja ylistäjän alttiiksi ihmisten solvauksille ja pilkalle. Se, joka haluaa olla yhtä Jeesuksen kanssa saa tältä maailmalta samankaltaisen kohtelun kuin Jeesuskin.
Koska uskovaiset haluavat elää helpompaa elämää kuin Jeesus, niin he piiloutuvat kirkkokuntansa nimen suojaan, ettei heitä vainottaisi Jeesuksen nimen tähden. Kuka tahansa voi kokea pilkkaa tai vainoa minkä tahansa vakaumuksensa tähden. Kumpi on parempi kokea halveksintaa ja vainoa Jeesuksen nimen tähden tai vaikka baptismin tai helluntailaisuuden tähden? "Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne." 1Piet.4:14
Jos jotain vainotaan hänen kirkkonsa nimen tähden, niin hän jää vaille Pyhän Hengen lohdutusta. Silloin hän ehkä etsii lohdutusta muualta. Tavallisesti hän alkaa hakea maailman hyväksyntää joutuen tinkimään Jeesuksen opista. Voi häntä, paetkoon hän pian Jeesuksen nimen turvaan. "Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan." Snl.18:10
Niissä seurakunnissa, joita viimeinen herätys koskettaa, kirkkojen omat nimet jäävät vain yhdistystoiminnan käyttöön. Ulospäin seurakuntien julkisuuskuva on niin täynnä Jeesusta, että on vaikea huomata minkä niminen yhdistys on toiminnan takana. Monet tulevat hämmästymään, että mistä ilmestyi yhtäkkiä niin paljon Jeesuksen seurakuntia.
Epäjumalat pettävät sinua. Ne eivät osoittaudu jumalointisi arvoisiksi. Hän, joka yksin on oikea Jumala, on luotettava. Hän ei voi itseään kieltää ja Hän pitää aina lupauksensa.
Raamatun viittauksissa käytetty käännös on Kirkkoraamattu 1933/1938