Jeesus on Jumala ja Ihminen, uhri sinun syntiesi edestä!
flame.giflamp.gif
Julkaistu 15.11.1998
Itsetunto ja omatunto
Nykyään puhutaan niin paljon hyvästä itsetunnosta, että hyvä omatunto on kohta käsitteenäkin tuntematon. Voiko kuitenkaan olla tervettä itsetuntoa ilman hyvää omaatuntoa?
Itsetunto
Itsetunnoksi sanotaan sitä, millaisena sinä tunnet itsesi. Puhutaan minäkuvasta. Ihmisellä on siis kyvyistään ja ominaisuuksistaan käsitys, joka on oikea tai väärä. Huono itsetunto saa ihmisen joko luulemaan itsestään liian paljon tai liian vähän. Itsetutkistelun puuttuessa ihminen usein omaksuu itsestään sen kuvan, jonka hän saa muiden ihmisten arvostelusta tai kiitoksesta.

Ihmisen unelmat ja ihanteet ovat usein syynä huonon itsetunnon kehitykseen. Jos minä tosissani haaveilen olevani jotakin suurta, niin helposti unelmani vaikuttaa itsetuntooni. Minä jo pidän itseäni sellaisena. Sitten kun karvas totuus paljastuu, niin minä voin katkerana alkaa vähätellä itseäni. Ylös ja alas, unelma ja pettymys. Joskus itseensä pettyminen syöksee ihmisen jopa itsetuhoon. Jos tuntee itsensä, niin itsetunto on terve.

Hyvä itsetunto pahuuden verhona
Nykyään puhutaan niin paljon terveestä itsetunnosta, että omatunto käsitteenä on jäänyt jo sen varjoon. Jos olet tehnyt väärin ja omatuntosi tuomitsee sinut, niin myös minäkuvasi saa kolauksen. Tällainenko minä olen?

Itsetunnon kohottamiskurssilla sinulle vakuutetaan, että et sinä niin paha ole kuin sinusta tuntuu. Katso kuinka paljon sinussa on hyvää. Huonoa omaatuntoa potevalle sanotaan: Älä turhaan syyllistä itseäsi, äläkä anna muidenkaan tehdä sitä. Jonkun hyvä itsetunto näyttääkin merkitsevän täysin paatunutta omaatuntoa. Hän on itseensätyytyväinen, vaikka hänet on saatu kiinni mitä törkeimmästä teosta.

Positiivisuus antaakin voimaa selviytyä itsensä kanssa jonkun hetken eteenpäin. Joskus tulee kuitenkin totuuden hetki vastaan. Minä olen, mitä olen. Psykologiset valhekuvat menettävät voimansa ja sitten kysytään! Voinko minä todella muuttua? Siinä itseensä pettyneen kysymys. Kyllä se voi tapahtua, jos sinut luodaan uudestaan.

Itsetunto Raamatussa
Vaikka Raamatussa ei ole sanaa itsetunto, niin käsitteenä se on siellä. Se, että minä olen ihminen, merkitsee joko vanhaa tai uutta luomusta. Aadamissa minä olen syntinen ja paha. Se kuvataan näin: "Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää." Jeesuksessa minä olen uusi luomus ja hyvä. Se kuvataan näin: "Sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin." Room.7:18,22   "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." 2Kor.5:17  

Jumalan armon kokeminen Jeesuksessa antaa kyvyn tarkastella omaa pahuuttaan ilman rangaistuksen pelkoa. Siksi uskovan ei tarvitse paeta valheelliseen itsetunnon rakentamiseen. Hän voi ilolla olla Jumalan kanssa samaa mieltä siitä, mikä on oikein ja väärin. Uskova uskaltaa olla syyllinen, koska hän tietää, että Jeesus kykenee poistamaan syyllisyyden. Syntien anteeksisaaminen hoitaa omantunnon, mutta Jumalan lapsen asemaan pääseminen antaa hyvän itsetunnon. "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.." Room.8:16  

Minä olen toisaalta syntinen ja paha ja toisaalta minä olen Jumalan lapsi, joka ei koskaan tee syntiä. Voin toteuttaa itseäni syntisenä tai Jumalan lapsena. Uskovan jokapäiväinen kilvoittelu on juuri sitä, että hän tuntisi itsensä Jumalan lapsena ja tulisi siten eläneeksi oikein, ja pitäisi itsensä kuolleena itsessään olevalle syntiselle ja tulisi siten jättäneeksi väliin syntiset teot.

Uskovaisen hyvä itsetunto tulee hyvästä omastatunnosta ja sen päälle saadusta Jumalan Hengen todistuksesta. "Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha." 1Kor.15.10   Kuinka paljon enemmän onkaan olla Jumalan lapsi, kuin olla vain armahdettu syntinen! Toisaalta kukaan ei voi tulla Jumalan lapseksi, ellei hänen omaatuntoaan ensin puhdisteta Jeesuksen verellä.

Omatunto
Omaksitunnoksi sanotaan ihmisen sisimmän todistusta siitä, mikä on oikein ja väärin. Ihminen siis itse tuomitsee itsensä, kun on tehnyt vastoin omaatuntoaan, mutta myöskin kiittää itseään, kun on tehnyt oikein.

Omatunto on eri ihmisillä erilainen. Samassa kulttuurissa useimmilla ihmisillä on samankaltainen omatunto. Vanhempien ja yhteiskunnan arvostukset vaikuttavat omantunnon sisältöön. Useimmat ihmiset pyrkivät elämään sovussa omantuntonsa kanssa. Syyttävä omatunto pyritään vaientamaan tavalla tai toisella.

Hyvä omatunto
Jumala on Raamatussa ilmoittanut, mikä on oikein ja väärin. Hän todistaa niistä asioista, jotka ovat hyviä. Ne ovat tarkoitetut omantuntomme myönteiseksi puoleksi. Hän todistaa myös niistä asioista, jotka ovat pahoja. Ne ovat tarkoitetut omantuntomme kielteiseksi puoleksi.

Jos ihmisen omatunto pitää hyvinä ja pahoina asioina samoja asioita, kuin Raamatun Jumala, niin henkilöllä on hyvä omatunto. Paha omatunto on ihmisellä, joka ei ole samaa mieltä Jumalan kanssa oikeasta ja väärästä.

Puhdas omatunto
Kun ihmisen omatunto ei syytä häntä mistään, niin hänellä on puhdas omatunto. Se ei silti tarkoita sitä, että hänellä olisi hyvä omatunto. Hän on voinut paaduttaa sydämensä Jumalan sanalle niin, että hän ei pidä syntinä asiaa, joka on hänen elämässään. Vastaavasti hän voi pitää pahana asiaa, jota Jumala pitää hyvänä. Hyvinkin pahoja tekoja tekevä ihminen voi kokea omantuntonsa olevan puhtaan.

Omantunnon muuttuminen
Kaikkien omatunto pyrkii muuttumaan kokemuksen myötä. Kaikille uskonnoille ja hallituksille on tyypillistä se, että ne pyrkivät vaikuttamaan omantunnon sisältöön. Kaikki lait, kiellot ja käskyt ja kehotukset pyrkivät tulemaan omantunnon sisällöksi.

Käytäntö osoittaa, että omatunto on valikoiva ottaessaan vastaan uusia normeja. Mikä menee läpi ja mikä tulee torjutuksi näyttää olevan "henkimaailman juttu". Jotta omatunto ohjelmoituisi uudestaan, tarvitaan samasta asiasta sekä myönteinen, että kielteinen sanoma. Ensin syötetään se, mikä on hyvää. Sen tekemisestä palkitaan. Toiseksi syötetään se, mikä on pahaa. Sen tekemisestä rangaistaan. Normisto, joka määrittelee vain pahan, ei toimi.

Jeesuksen omatunto
Uskoontulo on tapahtuma, jonka yhteydessä omatunto muutetaan. Lakiliitto ei kyennyt saamaan aikaan kuuliaisuutta Jumalan mielipiteille. Uusi liitto tekee sen. Jeesuksen omatunto oli kaikessa ilolla kuuliainen Jumalalle. Jumalan hyvä sanoma meille on tämä: Jumala on osoittanut rakkautensa sinua kohtaan siinä, että Jeesus Kristus kuoli puolestasi. Syntiesi rangaistus oli Hänen päällänsä, että sinulla olisi vapautus tuomiosta. Jeesuksen ylösnousemuksen kautta saat uuden elämän ja kuolemattomuuden ja pääset Jumalan Taivaaseen.

Toiseksi Jumala tekee tiettäväksi saman asian kielteisen puolen: Jos et usko Jeesukseen, niin saat kantaa itse syntiesi tuomion ja sinut tuomitaan Kadotukseen. Jos otit edellisen vastaan, niin suurin hyvä asia sinulle on rakkaus. Toisten hyväksi itsensä uhraavat rakkauden teot, jotka johtuvat uskon kuuliaisuudesta Hyvää Jumalaa kohtaan, ovat omantuntosi myönteinen puoli. Mikä on vastaava paha asia, jos otit evankeliumin vastaan. Itselleen mieliksi eläminen unohtaen muiden tarpeet ja epäusko Jumalaa kohtaan ovat asioita, jotka omatuntosi tuomitsee.

"Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, Hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa." Heb.9:14  
Siis uskova on puhdistettu vääristä vaikuttimista palvelemaan Jumalaa uudistetun omantunnon mukaan.

Omantunnon puhtaus
Synnin tunnustaminen tarkoittaa vastuun ottamista teostaan. Jos annoin jumalattoman luontoni hallita minua ja lankesin, en voi vetäytyä uskovaisuuteni suojaan. Minun tulee puhdistautua. Jos me tunnustamme syntimme Jeesukselle, niin Hän antaa anteeksi ja puhdistaa. Usein tunnustaminen on kuitenkin pintapuolista ja puhdistuskaan ei ulotu kovin syvälle. Synnin tunnustus tulisi aina ulottua perimmäisen käskyn rikkomiseen asti. En ole rakastanut Jumalaa ja olen teoillani kieltänyt tuntevani Jeesusta.

Jumalan rakkaus ohjelmoi omantuntomme niin, että sinne jää vain yksi käsky hyvään ja yksi kielto pahaan. Käskynä on rakkaus, josta Jeesus antoi esimerkin ristillä. Kieltona on epäusko, josta Pietari antoi esimerkin samoihin aikoihin.

Jeesuksen kieltäminen on häpeällistä ja Jeesuksen seuraaminen on kiitettävää. Tietenkin tämä yksi rakkauden käsky saa käytännölliset, yksityiskohtaiset ohjeensa, mutta ne tulevat Pyhältä Hengeltä. "Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäsi, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." Joh.14:26   Tehdessään hyvää uskova ei anna omalletunnolleen mahdollisuutta kehua itseään, vaan hän tyytyy Jumalan armoon antaen kaiken kunnian Jumalalle. Näin Jumalan armon hyväily on uskovan omantunnon ainoa myönteinen todistaja.

Tietenkin myös uskossa varjeltuminen saa käytännölliset varoituksensa, mutta nekin tulevat Pyhältä Hengeltä. "Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani..." Apt.1:8   "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty." 1Tim.4:1-2   Uskonnollinen kerskailu toimii poltinrautana niin, että ulkonainen oppien noudattaminen turruttaa omantunnon ja peittää taakseen sydämen pahuuden.

Uskossa ja rakkaudessa pysyminen
Jeesus varoitti omiaan ennen kaikkea uskonnollisesta teeskentelystä. Epäpyhä kristillisyys onkin kristityn pahin vihollinen. "Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa, sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä?..... Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?...'Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä'." 2Kor.6:14,15  

Tämän johdosta voitaisiin kysyä? Mistä Jeesus tahtoo minun lähtevän pois? Keistä minun tulee erota? Vastaus on ilmeinen. "Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa." 1Kor.5:9-11  

Antautukaamme siis kantamaan uskon ja rakkauden iestä, joka on Jeesuksen kuorma. "Minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt.11:30   Hyvässä seurassa kuormatkin ovat keveitä.

Jos uskovainen on hävennyt Jeesusta ihmisten edessä tai elänyt itsekkäästi, niin hänen omatuntonsa on saastunut. Itse käytännön teot voivat olla ihmisten yleisen omantunnon mukaan jopa hyviä, mutta uskovan sisimmässä tuntuu pahalta. Silloin on syytä mennä itseensä ja sitten Jeesuksen tykö, niin Hän puhdistaa ja vahvistaa armollaan.

Omantunnon pyhyys
Omatunto on ihmisen intiimeintä aluetta. Kenen annat vaikuttaa omantuntosi sisältöön? Suomen Eduskunta säätää lakeja. Sitovatko ne omaatuntoasi?

Raamatun mukaan ihmiskäskyt eivät saa sitoa omaatuntoa! Se ei silti tarkoita sitä, etteikö niitä tarvitsisi ottaa huomioon. "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 'Älä tartu, älä maista, älä koske!' - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?" Kol.2:20-21   . Jos esivallan säädökset ovat sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa, niin ne sitokoot omaatuntoa, muuten tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä.

Raamatun viittauksissa käytetty käännös on Kirkkoraamattu 1933/1938