Jeesus Kristus on Jumalani!
Julkaistu 15.11.1998 Viimeksi muutettu 08.07.2012
Itsetunto ja omatunto
Nykyään puhutaan niin paljon hyvästä itsetunnosta, että hyvä omatunto on kohta käsitteenäkin tuntematon. Voiko kuitenkaan olla hyvää itsetuntoa ilman hyvää omaatuntoa?
Mitä ajattelet itsestäsi?
Itsetunnoksi sanotaan sitä, millaisena me tunnemme itsemme. Meillä on kyvyistämme ja ominaisuuksistamme käsitys, joka on joko oikea tai väärä. Voimme ajatella itsestämme liian paljon tai liian vähän. Itsetutkistelun puuttuessa me omaksumme itsestämme sen kuvan, jonka saamme muiden ihmisten arvostelusta tai kiitoksesta.
Unelmamme vaikuttavat itsetuntoomme. Jos minä haaveilen olevani jotakin suurta, voin jo alkaa pitää itseäni sellaisena. Kun käytäntö sitten paljastaa karvaan totuuden, voin katkerana alkaa vähätellä itseäni. Menen ylös ja alas, unelmoin ja petyn. Tällainen elämä tekee itsetunnon sairaaksi. Jos tuntee totuuden itsestään, itsetunto on terve.
Monet tutkivat itseään psykologian valossa. Siinä meille yritetään saada hyvä itsetunto kehottamalla meitä iloitsemaan hyvistä puolistamme. Sen ilon voimalla pyritään sitten valjastamaan pahat ominaisuutemme palvelemaan "jotain hyvää". Meille saatetaan sanoa, että et sinä niin paha ole kuin miltä sinusta tuntuu. Katso kuinka sinussa on paljon hyvää. Ajattele sitä, äläkä pahuuttasi.
Huonoa omaatuntoa potevalle voidaan sanoa: Älä syyllistä itseäsi, äläkä anna muidenkaan tehdä sitä. Jonkun hyvä itsetunto näyttääkin merkitsevän täysin paatunutta omaatuntoa. Hän on tyytyväinen itseensä, vaikka tekee mitä törkeimpiä tekoja. Nykyään puhutaan niin paljon hyvästä itsetunnosta, että omatunto käsitteenä on jäänyt sen varjoon. Monen hyvä itsetunto ei ole terve itsetunto, koska he ajattelevat itsestään valheellisesti.
Positiivisuus antaa voimaa selviytyä itsensä kanssa jonkun hetken eteenpäin. Joskus tulee kuitenkin totuuden hetki vastaan. Minä olen, mitä olen. Jos olet tehnyt väärin ja omatuntosi tuomitsee sinut, niin myös minäkuvasi saa kolauksen. Tällainenko minä olen? Valheellinen minäkuva menettää voimansa ja sitten kysytään: Voinko minä todella muuttua?
Itsetunnoksi sanotaan sitä, millaisena me tunnemme itsemme. Meillä on kyvyistämme ja ominaisuuksistamme käsitys, joka on joko oikea tai väärä. Voimme ajatella itsestämme liian paljon tai liian vähän. Itsetutkistelun puuttuessa me omaksumme itsestämme sen kuvan, jonka saamme muiden ihmisten arvostelusta tai kiitoksesta.
Unelmamme vaikuttavat itsetuntoomme. Jos minä haaveilen olevani jotakin suurta, voin jo alkaa pitää itseäni sellaisena. Kun käytäntö sitten paljastaa karvaan totuuden, voin katkerana alkaa vähätellä itseäni. Menen ylös ja alas, unelmoin ja petyn. Tällainen elämä tekee itsetunnon sairaaksi. Jos tuntee totuuden itsestään, itsetunto on terve.
Monet tutkivat itseään psykologian valossa. Siinä meille yritetään saada hyvä itsetunto kehottamalla meitä iloitsemaan hyvistä puolistamme. Sen ilon voimalla pyritään sitten valjastamaan pahat ominaisuutemme palvelemaan "jotain hyvää". Meille saatetaan sanoa, että et sinä niin paha ole kuin miltä sinusta tuntuu. Katso kuinka sinussa on paljon hyvää. Ajattele sitä, äläkä pahuuttasi.
Huonoa omaatuntoa potevalle voidaan sanoa: Älä syyllistä itseäsi, äläkä anna muidenkaan tehdä sitä. Jonkun hyvä itsetunto näyttääkin merkitsevän täysin paatunutta omaatuntoa. Hän on tyytyväinen itseensä, vaikka tekee mitä törkeimpiä tekoja. Nykyään puhutaan niin paljon hyvästä itsetunnosta, että omatunto käsitteenä on jäänyt sen varjoon. Monen hyvä itsetunto ei ole terve itsetunto, koska he ajattelevat itsestään valheellisesti.
Positiivisuus antaa voimaa selviytyä itsensä kanssa jonkun hetken eteenpäin. Joskus tulee kuitenkin totuuden hetki vastaan. Minä olen, mitä olen. Jos olet tehnyt väärin ja omatuntosi tuomitsee sinut, niin myös minäkuvasi saa kolauksen. Tällainenko minä olen? Valheellinen minäkuva menettää voimansa ja sitten kysytään: Voinko minä todella muuttua?
Omatunto on osa itsetuntoa
Koska olemme pahoja, meillä on syystäkin huono itsetunto. Koska olemme tehneet väärin, meillä on syystäkin huono omatunto. Hyvän itsetunnon lähettiläitä on innoittanut filosofia, joka ajattelee, että ihminen on hyvä. Kun ihmisen pahuus astuu esiin, se halutaan pois näkyvistä vahvistamalla väärintekijän myönteistä itsetuntoa.
Meidän on helpompi tiedostaa pahuutemme, jos on toivoa siitä, että voimme muuttua paremmiksi. Jeesuksessa Kristuksessa Jumala on antanut meille tämän toivon. Ilman Jumalan armoa kukaan ei uskalla rehellisesti tutkia itseään. Jumalan armon kokeminen antaa meille kyvyn tarkastella pahuuttamme ilman rangaistuksen pelkoa. Siksi uskovan ei tarvitse paeta valheelliseen itsetunnon rakentamiseen. Hän voi ilolla olla Jumalan kanssa samaa mieltä siitä, mikä on oikein ja väärin.
Totuus on se, että minä olen syntinen ja paha. "Tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää." Room.7:18 Jeesuksessa minä olen uusi luomus ja hyvä. "Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain." Room.7:22 "Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" 2Kor.5:17
Uskova uskaltaa olla syyllinen, koska hän tietää, että Jeesus kykenee poistamaan syyllisyyden. Syntien anteeksisaaminen antaa hyvän omantunnon ja Jumalan lapsen asemaan pääseminen hyvän itsetunnon. "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia." Room.8:16
Minä olen toisaalta syntinen ja paha ja toisaalta minä olen Jumalan lapsi, joka ei koskaan tee syntiä. Voin toteuttaa itseäni syntisenä tai Jumalan lapsena. Uskovalla on jokapäiväinen kilvoittelu siinä, että hän tuntee itsensä Jumalan lapsena, joka elää oikein, ja kieltää itsensä syntisenä, eikä siksi tee syntiä.
Jos uskovalla on huono omatunto, hänen on vaikea tuntea itseään Jumalan lapsena. Siksi on tärkeää, että puhdistamme omantuntomme mahdollisimman nopeasti, jotta voisimme taas tuntea itsemme Jumalan lapsina. Jos Jumalan armo ei saa meissä aikaan Jumalan lapsen itsetuntoa, se on ollut turha meitä kohtaan. "Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha." 1Kor.15:10 Ilman Jeesusta minä olen se, mikä olen - syntinen. Jeesuksessa minä olen se, mikä olen - vanhurskas.
Koska olemme pahoja, meillä on syystäkin huono itsetunto. Koska olemme tehneet väärin, meillä on syystäkin huono omatunto. Hyvän itsetunnon lähettiläitä on innoittanut filosofia, joka ajattelee, että ihminen on hyvä. Kun ihmisen pahuus astuu esiin, se halutaan pois näkyvistä vahvistamalla väärintekijän myönteistä itsetuntoa.
Meidän on helpompi tiedostaa pahuutemme, jos on toivoa siitä, että voimme muuttua paremmiksi. Jeesuksessa Kristuksessa Jumala on antanut meille tämän toivon. Ilman Jumalan armoa kukaan ei uskalla rehellisesti tutkia itseään. Jumalan armon kokeminen antaa meille kyvyn tarkastella pahuuttamme ilman rangaistuksen pelkoa. Siksi uskovan ei tarvitse paeta valheelliseen itsetunnon rakentamiseen. Hän voi ilolla olla Jumalan kanssa samaa mieltä siitä, mikä on oikein ja väärin.
Totuus on se, että minä olen syntinen ja paha. "Tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää." Room.7:18 Jeesuksessa minä olen uusi luomus ja hyvä. "Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain." Room.7:22 "Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" 2Kor.5:17
Uskova uskaltaa olla syyllinen, koska hän tietää, että Jeesus kykenee poistamaan syyllisyyden. Syntien anteeksisaaminen antaa hyvän omantunnon ja Jumalan lapsen asemaan pääseminen hyvän itsetunnon. "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia." Room.8:16
Minä olen toisaalta syntinen ja paha ja toisaalta minä olen Jumalan lapsi, joka ei koskaan tee syntiä. Voin toteuttaa itseäni syntisenä tai Jumalan lapsena. Uskovalla on jokapäiväinen kilvoittelu siinä, että hän tuntee itsensä Jumalan lapsena, joka elää oikein, ja kieltää itsensä syntisenä, eikä siksi tee syntiä.
Jos uskovalla on huono omatunto, hänen on vaikea tuntea itseään Jumalan lapsena. Siksi on tärkeää, että puhdistamme omantuntomme mahdollisimman nopeasti, jotta voisimme taas tuntea itsemme Jumalan lapsina. Jos Jumalan armo ei saa meissä aikaan Jumalan lapsen itsetuntoa, se on ollut turha meitä kohtaan. "Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha." 1Kor.15:10 Ilman Jeesusta minä olen se, mikä olen - syntinen. Jeesuksessa minä olen se, mikä olen - vanhurskas.
Uusi omatunto
Uskoontulo on tapahtuma, jonka yhteydessä omatunto muutetaan. Jeesuksen omantunnon sisältö on täydellisesti Jumalan tahdon mukainen. Kun tulemme uskoon, saamme Hänen omantuntonsa - Jumalan lapsen omantunnon.
Jumala on osoittanut rakkautensa sinua kohtaan siinä, että Jeesus Kristus kuoli puolestasi. Syntiesi rangaistus oli Hänen päällänsä, jotta sinä voisit saada syntisi anteeksi ja kokea Jumalan rakkauden. Kokiessasi Jumalan rakkauden sinun omatuntosi ei ainoastaan puhdistu synneistäsi, vaan saa myös uuden sisällön.
Ihmisen luonnolliseen hyvyyteen perustuva hyvä itsetunto on omavanhurskautta ja sen aikaansaamat teot ovat Jumalan kannalta kuolleita tekoja. Vain rakkaudesta Jumalaan tehdyt teot ovat Jumalalle eläviä. "Kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri - hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle - puhdistaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!" Hep.9:14
Jeesuksen veri puhdistaa omantunnon kuolleista käskyistä ja antaa tilalle uuden sisällön. Omatunto ei enää ole sidottu Jumalan Siinailla antamaan lakiin, vaan Golgatalla annettuun käskyyn. Jumalan rakkaus muuttaa omantuntomme niin, että meillä on vain yksi käsky siitä, mitä meidän pitää tehdä ja yksi kielto siitä, mitä ei saa tehdä. Rakasta kaikkia niin kuin Jeesus rakasti sinua, ja älä epäile Jeesusta.
"Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän meille käskyn antanut." 1Joh.3:23 Tietenkin käytännössä tämä yksi rakkauden käsky tarvitsee yksityiskohtaisia ohjeita, mutta ne tulevat Pyhältä Hengeltä. Samoin Henki antaa ohjeita siitä, mitä Jeesuksen nimeen uskominen tarkoittaa käytännössä. "Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäsi, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut." Joh.14:26
Tehdessään hyvää uskova ei salli omantuntonsa kehua itseään, vaan antaa kaiken kunnian Jumalalle, koska Jumalan armossa on hänelle kyllin. Näin Jumalan armon hyväily on uskovan omantunnon ainoa myönteinen todistaja.
Uskoontulo on tapahtuma, jonka yhteydessä omatunto muutetaan. Jeesuksen omantunnon sisältö on täydellisesti Jumalan tahdon mukainen. Kun tulemme uskoon, saamme Hänen omantuntonsa - Jumalan lapsen omantunnon.
Jumala on osoittanut rakkautensa sinua kohtaan siinä, että Jeesus Kristus kuoli puolestasi. Syntiesi rangaistus oli Hänen päällänsä, jotta sinä voisit saada syntisi anteeksi ja kokea Jumalan rakkauden. Kokiessasi Jumalan rakkauden sinun omatuntosi ei ainoastaan puhdistu synneistäsi, vaan saa myös uuden sisällön.
Ihmisen luonnolliseen hyvyyteen perustuva hyvä itsetunto on omavanhurskautta ja sen aikaansaamat teot ovat Jumalan kannalta kuolleita tekoja. Vain rakkaudesta Jumalaan tehdyt teot ovat Jumalalle eläviä. "Kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri - hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle - puhdistaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!" Hep.9:14
Jeesuksen veri puhdistaa omantunnon kuolleista käskyistä ja antaa tilalle uuden sisällön. Omatunto ei enää ole sidottu Jumalan Siinailla antamaan lakiin, vaan Golgatalla annettuun käskyyn. Jumalan rakkaus muuttaa omantuntomme niin, että meillä on vain yksi käsky siitä, mitä meidän pitää tehdä ja yksi kielto siitä, mitä ei saa tehdä. Rakasta kaikkia niin kuin Jeesus rakasti sinua, ja älä epäile Jeesusta.
"Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän meille käskyn antanut." 1Joh.3:23 Tietenkin käytännössä tämä yksi rakkauden käsky tarvitsee yksityiskohtaisia ohjeita, mutta ne tulevat Pyhältä Hengeltä. Samoin Henki antaa ohjeita siitä, mitä Jeesuksen nimeen uskominen tarkoittaa käytännössä. "Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäsi, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut." Joh.14:26
Tehdessään hyvää uskova ei salli omantuntonsa kehua itseään, vaan antaa kaiken kunnian Jumalalle, koska Jumalan armossa on hänelle kyllin. Näin Jumalan armon hyväily on uskovan omantunnon ainoa myönteinen todistaja.
Omantunnon pyhyys
Omatuntosi on hyvin intiimi asia. Sinä päätät, kenen annat vaikuttaa sen sisältöön. Vain Jumala on arvollinen muuttamaan omantuntomme sisältöä, mutta myös epäjumalat pyrkivät tekemään sen. Jos omatuntosi reagoi valtion lakeihin, olet palvellut valtiota epäjumalana. Jos omatuntosi ei salli eläimiä tapettavan, jotta voisit syödä lihaa, olet palvellut luontoa epäjumalana. Monien omatunto on epäjumalien ohjelmoima ilman, että he edes tajuavat sitä.
Me voimme noudattaa monia sääntöjä, vaikka omatuntomme ei olekaan sidottu niihin. Teemme sen yleisen järjestyksen ja toisten ihmisten tähden tai välttääksemme rangaistuksen.
Jos ihmiskäskyt sitovat uskovan omaatuntoa, hänen tulisi kuolla niistä pois yhdessä Jeesuksen kanssa! "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet maailman alkeisvoimille, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, annatte määrätä itsellenne sääntöjä, kuten 'älä tartu, älä maista, älä kosketa'? Nehän ovat ihmisten käskyjä ja oppeja, ja ne koskevat sellaista, mikä on tarkoitettu käytössä häviämään." Kol.2:20-22
Usein kiellot ovat uskonnollisten johtajien vallan välineitä, joiden avulla jäsenet sidotaan yhteisöönsä. Kun kristilliset johtajat eivät luota Jumalan rakkauden voimaan eivätkä Pyhän Hengen vaikutukseen, he säätävät seurakunnalleen monia käskyjä, joilla yritetään korvata aito uskonelämä.
Jos omatuntosi reagoi kristillisen yhteisösi sääntöihin, olet palvellut seurakuntaasi epäjumalana. Omatuntosi puhdistuu, jos palvot ja ylistät vain Herraa Jeesusta Kristusta, koska Hän kerran kuoli ristillä sinun puolestasi.
Omatuntosi on hyvin intiimi asia. Sinä päätät, kenen annat vaikuttaa sen sisältöön. Vain Jumala on arvollinen muuttamaan omantuntomme sisältöä, mutta myös epäjumalat pyrkivät tekemään sen. Jos omatuntosi reagoi valtion lakeihin, olet palvellut valtiota epäjumalana. Jos omatuntosi ei salli eläimiä tapettavan, jotta voisit syödä lihaa, olet palvellut luontoa epäjumalana. Monien omatunto on epäjumalien ohjelmoima ilman, että he edes tajuavat sitä.
Me voimme noudattaa monia sääntöjä, vaikka omatuntomme ei olekaan sidottu niihin. Teemme sen yleisen järjestyksen ja toisten ihmisten tähden tai välttääksemme rangaistuksen.
Jos ihmiskäskyt sitovat uskovan omaatuntoa, hänen tulisi kuolla niistä pois yhdessä Jeesuksen kanssa! "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet maailman alkeisvoimille, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, annatte määrätä itsellenne sääntöjä, kuten 'älä tartu, älä maista, älä kosketa'? Nehän ovat ihmisten käskyjä ja oppeja, ja ne koskevat sellaista, mikä on tarkoitettu käytössä häviämään." Kol.2:20-22
Usein kiellot ovat uskonnollisten johtajien vallan välineitä, joiden avulla jäsenet sidotaan yhteisöönsä. Kun kristilliset johtajat eivät luota Jumalan rakkauden voimaan eivätkä Pyhän Hengen vaikutukseen, he säätävät seurakunnalleen monia käskyjä, joilla yritetään korvata aito uskonelämä.
Jos omatuntosi reagoi kristillisen yhteisösi sääntöihin, olet palvellut seurakuntaasi epäjumalana. Omatuntosi puhdistuu, jos palvot ja ylistät vain Herraa Jeesusta Kristusta, koska Hän kerran kuoli ristillä sinun puolestasi.
Käytetty raamatunkäännöstä: Raamattu Kansalle 2012