Jeesus Kristus on Jumalani!
Julkaistu 14.02.1999
Israel ja Ismael
Israel ja Ismael ovat kahden suuren kansan kantaisät. Juutalaisuus on Israelista ja islamilaisuus on Ismaelista. Jeesus Kristus on Jumalan lupaama Messias niin juutalaisille kuin islamilaisillekin. Eikä ainoastaan heille, vaan kaikille kansoille.
Islam, Ismael ja Israel
Sana islam tarkoittaa "antautumista Jumalan tahtoon". Islamilaisuus olisi siis hyvä asia, jos se olisi antautumista Jumalan todelliseen tahtoon.
Ismael oli Aabrahamin ja Haagarin poika, jolle enkeli antoi nimen Ismael, "Jumala kuulee". Islamilaiset sanovat, että Ismael on Jumalan valittu eikä Iisak. Herran enkeli lausui Ismaelista seuraavan ennustuksen: "Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on kaikkien veljiensä niskassa." 1Moos.16:12 Ennustus kuvaa hyvin Lähi-Idän historiaa.
Jumala antoi Iisakin pojalle Jaakobille nimen Israel sen jälkeen kun tämä oli painiskellut Jumalan kanssa. Sana Israel tarkoittaa "hän taisteli Jumalan kanssa". Israelin pojista Juuda on merkittävin. Hänen nimensä mukaan on tullut uskonto nimeltä juutalaisuus. Ennen kuolemaansa Israel lausui pojistaan ennustukset. Siinä hän sanoo Juudasta, että "ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijasauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee Hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat." 1Moos.49:10 Tämä ennustettu Messias on Jeesus Nasaretilainen.
Sana islam tarkoittaa "antautumista Jumalan tahtoon". Islamilaisuus olisi siis hyvä asia, jos se olisi antautumista Jumalan todelliseen tahtoon.
Ismael oli Aabrahamin ja Haagarin poika, jolle enkeli antoi nimen Ismael, "Jumala kuulee". Islamilaiset sanovat, että Ismael on Jumalan valittu eikä Iisak. Herran enkeli lausui Ismaelista seuraavan ennustuksen: "Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on kaikkien veljiensä niskassa." 1Moos.16:12 Ennustus kuvaa hyvin Lähi-Idän historiaa.
Jumala antoi Iisakin pojalle Jaakobille nimen Israel sen jälkeen kun tämä oli painiskellut Jumalan kanssa. Sana Israel tarkoittaa "hän taisteli Jumalan kanssa". Israelin pojista Juuda on merkittävin. Hänen nimensä mukaan on tullut uskonto nimeltä juutalaisuus. Ennen kuolemaansa Israel lausui pojistaan ennustukset. Siinä hän sanoo Juudasta, että "ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijasauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee Hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat." 1Moos.49:10 Tämä ennustettu Messias on Jeesus Nasaretilainen.
Jeesus on Messias
Messiasta Jumala kuulee kaikessa, mitä Hän anoo. Hän tuntee täydellisesti Jumalan tahdon ja on antautunut sille kokonaan. Hän taisteli Getsemanessa ja Golgatalla Jumalan kanssa ja voitti.
Hän maksoi Jumalalle kaikkien meidän syntivelkamme. Hän taisteli meille Jumalan siunauksen. Jeesus osoitti Jumalan rakkauden kaikkia ihmisiä kohtaan, rotuun tai uskontoon katsomatta.
Jeesuksessa Jumala antoi todisteet siitä, että Hän rakastaa yhtä paljon Ismaelia kuin Israelia. Jeesuksen uhri vahvistaa meille Jumalan tahdon, että arabi on Jumalalle yhtä arvokas kuin juutalainen, tai suomalainen tai kuka muu hyvänsä.
Juutalaisuus ja islamilaisuus ja kirkollinen kristillisyys ovat kultti-uskontoja, joissa pelastus saadaan mystisten kultti-rituaalien kautta ja varmistetaan hyvillä teoilla. Kaikki nämä uskonnot ovat saaneet jotain moraalisesti hyvää aikaan. Siinä onkin niiden kiinnostavuus hallitsijan kannalta. Niiden harjoittamat teot ovat kuitenkin kaukana Jeesuksen opista, joka tarjoaa henkilökohtaista rakkaussuhdetta Jumalan kanssa.
Miten pakkouskonto voisi edustaa rakkautta? Lakiuskonto voi pitää yhteiskunnan moraalia hetken korkealla, mutta sen vastavaikutus on aina ollut moraalittomuus.
Jeesuksen seuraaja pysytteleekin politiikan ulkopuolella voidakseen vaeltaa evankeliumin hengessä. Jumalan seurakunnalla ja valtioiden hallituksilla ei voi olla mitään yhteistyötä, koska seurakunta ei ole tästä maailmasta, niin kuin ei Jeesuskaan ole. Jumalan evankeliumi tekee puolueettomaksi.
Käännyttäminen Jeesus-uskoon tapahtuu seuraavan Raamatun jakeen hengessä: "Älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa." Kv.2:7 Jeesuksen oma on tässä maailmassa niin kuin ennen oli sulhasen puhemies, joka lähetettiin sulhasen puolesta kosimaan morsianta. Tässä tehtävässä me uskovaiset olemme usein tehneet virheitä. Rakkautta Jumalaan on herätelty niin, että se on ollut pakottamista.
Ihmisen on itse tahdottava liittoa Jeesuksen kanssa kuultuaan evankeliumin. Paavali kuvaa tehtäväänsä: "Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen." 2Kor.11:2
Neitseellisen puhdas mieli Jumalaa kohtaan on itse asiassa jokaisen ihmisen unelma. Islamilaisuus, juutalaisuus, luterilaisuus, hindulaisuus, katolilaisuus, buddhalaisuus ja muut uskonnot tavoittelevat samaa unelmaa, jota ne eivät koskaan voi saavuttaa omin ponnistuksin. Jospa he luopuisivat uskonnostaan, niin he kuulisivat Jumalan kutsun Jeesuksessa. Jos he sitten vastaisivat Jeesuksen kutsuun: "Tahdon", niin he saisivat lahjaksi sen mitä he eivät voi koskaan omasta aloitteestaan saavuttaa.
Messiasta Jumala kuulee kaikessa, mitä Hän anoo. Hän tuntee täydellisesti Jumalan tahdon ja on antautunut sille kokonaan. Hän taisteli Getsemanessa ja Golgatalla Jumalan kanssa ja voitti.
Hän maksoi Jumalalle kaikkien meidän syntivelkamme. Hän taisteli meille Jumalan siunauksen. Jeesus osoitti Jumalan rakkauden kaikkia ihmisiä kohtaan, rotuun tai uskontoon katsomatta.
Jeesuksessa Jumala antoi todisteet siitä, että Hän rakastaa yhtä paljon Ismaelia kuin Israelia. Jeesuksen uhri vahvistaa meille Jumalan tahdon, että arabi on Jumalalle yhtä arvokas kuin juutalainen, tai suomalainen tai kuka muu hyvänsä.
Juutalaisuus ja islamilaisuus ja kirkollinen kristillisyys ovat kultti-uskontoja, joissa pelastus saadaan mystisten kultti-rituaalien kautta ja varmistetaan hyvillä teoilla. Kaikki nämä uskonnot ovat saaneet jotain moraalisesti hyvää aikaan. Siinä onkin niiden kiinnostavuus hallitsijan kannalta. Niiden harjoittamat teot ovat kuitenkin kaukana Jeesuksen opista, joka tarjoaa henkilökohtaista rakkaussuhdetta Jumalan kanssa.
Miten pakkouskonto voisi edustaa rakkautta? Lakiuskonto voi pitää yhteiskunnan moraalia hetken korkealla, mutta sen vastavaikutus on aina ollut moraalittomuus.
Jeesuksen seuraaja pysytteleekin politiikan ulkopuolella voidakseen vaeltaa evankeliumin hengessä. Jumalan seurakunnalla ja valtioiden hallituksilla ei voi olla mitään yhteistyötä, koska seurakunta ei ole tästä maailmasta, niin kuin ei Jeesuskaan ole. Jumalan evankeliumi tekee puolueettomaksi.
Käännyttäminen Jeesus-uskoon tapahtuu seuraavan Raamatun jakeen hengessä: "Älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa." Kv.2:7 Jeesuksen oma on tässä maailmassa niin kuin ennen oli sulhasen puhemies, joka lähetettiin sulhasen puolesta kosimaan morsianta. Tässä tehtävässä me uskovaiset olemme usein tehneet virheitä. Rakkautta Jumalaan on herätelty niin, että se on ollut pakottamista.
Ihmisen on itse tahdottava liittoa Jeesuksen kanssa kuultuaan evankeliumin. Paavali kuvaa tehtäväänsä: "Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen." 2Kor.11:2
Neitseellisen puhdas mieli Jumalaa kohtaan on itse asiassa jokaisen ihmisen unelma. Islamilaisuus, juutalaisuus, luterilaisuus, hindulaisuus, katolilaisuus, buddhalaisuus ja muut uskonnot tavoittelevat samaa unelmaa, jota ne eivät koskaan voi saavuttaa omin ponnistuksin. Jospa he luopuisivat uskonnostaan, niin he kuulisivat Jumalan kutsun Jeesuksessa. Jos he sitten vastaisivat Jeesuksen kutsuun: "Tahdon", niin he saisivat lahjaksi sen mitä he eivät voi koskaan omasta aloitteestaan saavuttaa.
Raamatun viittauksissa käytetty käännös on Kirkkoraamattu 1933/1938