Jeesus Kristus on Jumalani!
Julkaistu 26.09.1999
Elämän lähde
Jumala on elämän lähde. Mistä elämä puuttuu, sieltä on turha etsiä rakkautta tai totuutta. Kuolema on elämän puutetta. Hän, joka uskoo Jeesukseen, ei ikinä kuole.
Mitä kuoleman jälkeen?
Ollessani töissä eräässä liikkeessä paikalle tuli nainen, joka istahti tuolille ja huokasi syvään ja sanoi: "Ja minä olen vielä täällä". Kysyin häneltä, kuinka niin, missä haluaisit olla? Hän alkoi kertoa minulle mitä hänelle tapahtui, kun hän monia vuosia sitten oli Jyväskylän keskussairaalassa leikkauksessa. Hän kuoli leikkauspöydälle.
Hän kertoi kuinka hän irtaantui ruumiistaan ja kulki halki pimeyden ja tuli kauniin luonnon keskelle ja näki loistavan kaupungin. Hän tunsi olonsa erittäin hyväksi. Sitten hänet nykäistiin alas takaisin ruumiiseensa. Lääkärit olivat onnistuneet elvyttämään hänet.
Voit ajatella, että se oli vain hänen kuolemaa tekevien aivojensa hourailuja. Tosiasia kuitenkin on, että tuo kokemus oli hänelle itselleen niin todellinen, että hänellä vielä vuosien päästä oli voimakas kaipuu tuohon paikkaan, jossa hän käväisi.
Asuessani Teuvalla tutustuin uskovaiseen perheeseen, johon kuului isä, äiti, tytär ja poika. Perheen äiti kertoi minulle, kuinka hän kuoli kotonaan. Isä ja lapset totesivat äidin jo kuolleen, joten he eivät pitäneet kiirettä hälyttääkseen ambulanssin. Sen sijaan he alkoivat itkeä ja rukoilla Jeesusta, että tämä lähettäisi äidin takaisin.
Äiti kertoi minulle, kuinka hän tuli Jumalan paratiisiin ja näki siellä Jeesuksen. Keskustellessaan Jeesuksen kanssa hän kuuli alhaalta maan päältä miehensä ja lastensa rukoukset. Jeesus sanoi hänelle tähän tapaan: "Koska he rakastavat sinua niin paljon, niin minä lähetän sinut takaisin." Niin hänen henkensä palasi hänen ruumiiseensa ja isä ja lapset iloitsivat saadessaan äidin takaisin.
Näiden tapausten todistusvoimaa himmentää se, että nämä ihmiset olivat kuolleina niin vähän aikaa. Jeesus herätti kuolleista Lasaruksen, joka oli ollut haudassa neljättä päivää. (Joh.11:39) Tämä olikin silloin suuri sensaatio. Mitähän Lasarus mahtoi kertoa tuttavilleen.
Tämä tapaus sai monet juutalaiset vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus on luvattu Messias. Kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, väkijoukko hurrasi Hänelle juuri siksi, että Hän oli herättänyt Lasaruksen kuolleista. "Niin kansa, joka oli ollut Hänen kanssansa, kun Hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti Hänestä. Sentähden kansa menikin Häntä vastaan, koska he kuulivat, että Hän oli tehnyt sen tunnusteon." Joh.12:17,18
Juuri kun kansa oli ottamassa Jeesuksen vastaan Messiaana, niin tämä pitikin puheen, jota kansa ei hyväksynyt. "Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään." Joh.12:25 Seisoessaan kansan edessä Jeesus huusi Isälleen taivaaseen: "Isä, kirkasta nimesi!" Isä vastasi taivaasta: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava!" Kansa kuuli Isän äänen, mutta luuli ukkosen jylisseen tai enkelin puhuneen.
Kohta tuo sama kansa oli valmis huutamaan Pilatukselle, "ristiinnaulitse hänet", koska he olivat pettyneet Jeesukseen. He halusivat toisenlaisen Messiaan ja haluavat yhä ja odottavat sitä hartaasti.
Ollessani töissä eräässä liikkeessä paikalle tuli nainen, joka istahti tuolille ja huokasi syvään ja sanoi: "Ja minä olen vielä täällä". Kysyin häneltä, kuinka niin, missä haluaisit olla? Hän alkoi kertoa minulle mitä hänelle tapahtui, kun hän monia vuosia sitten oli Jyväskylän keskussairaalassa leikkauksessa. Hän kuoli leikkauspöydälle.
Hän kertoi kuinka hän irtaantui ruumiistaan ja kulki halki pimeyden ja tuli kauniin luonnon keskelle ja näki loistavan kaupungin. Hän tunsi olonsa erittäin hyväksi. Sitten hänet nykäistiin alas takaisin ruumiiseensa. Lääkärit olivat onnistuneet elvyttämään hänet.
Voit ajatella, että se oli vain hänen kuolemaa tekevien aivojensa hourailuja. Tosiasia kuitenkin on, että tuo kokemus oli hänelle itselleen niin todellinen, että hänellä vielä vuosien päästä oli voimakas kaipuu tuohon paikkaan, jossa hän käväisi.
Asuessani Teuvalla tutustuin uskovaiseen perheeseen, johon kuului isä, äiti, tytär ja poika. Perheen äiti kertoi minulle, kuinka hän kuoli kotonaan. Isä ja lapset totesivat äidin jo kuolleen, joten he eivät pitäneet kiirettä hälyttääkseen ambulanssin. Sen sijaan he alkoivat itkeä ja rukoilla Jeesusta, että tämä lähettäisi äidin takaisin.
Äiti kertoi minulle, kuinka hän tuli Jumalan paratiisiin ja näki siellä Jeesuksen. Keskustellessaan Jeesuksen kanssa hän kuuli alhaalta maan päältä miehensä ja lastensa rukoukset. Jeesus sanoi hänelle tähän tapaan: "Koska he rakastavat sinua niin paljon, niin minä lähetän sinut takaisin." Niin hänen henkensä palasi hänen ruumiiseensa ja isä ja lapset iloitsivat saadessaan äidin takaisin.
Näiden tapausten todistusvoimaa himmentää se, että nämä ihmiset olivat kuolleina niin vähän aikaa. Jeesus herätti kuolleista Lasaruksen, joka oli ollut haudassa neljättä päivää. (Joh.11:39) Tämä olikin silloin suuri sensaatio. Mitähän Lasarus mahtoi kertoa tuttavilleen.
Tämä tapaus sai monet juutalaiset vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus on luvattu Messias. Kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, väkijoukko hurrasi Hänelle juuri siksi, että Hän oli herättänyt Lasaruksen kuolleista. "Niin kansa, joka oli ollut Hänen kanssansa, kun Hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti Hänestä. Sentähden kansa menikin Häntä vastaan, koska he kuulivat, että Hän oli tehnyt sen tunnusteon." Joh.12:17,18
Juuri kun kansa oli ottamassa Jeesuksen vastaan Messiaana, niin tämä pitikin puheen, jota kansa ei hyväksynyt. "Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään." Joh.12:25 Seisoessaan kansan edessä Jeesus huusi Isälleen taivaaseen: "Isä, kirkasta nimesi!" Isä vastasi taivaasta: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava!" Kansa kuuli Isän äänen, mutta luuli ukkosen jylisseen tai enkelin puhuneen.
Kohta tuo sama kansa oli valmis huutamaan Pilatukselle, "ristiinnaulitse hänet", koska he olivat pettyneet Jeesukseen. He halusivat toisenlaisen Messiaan ja haluavat yhä ja odottavat sitä hartaasti.
Elämänkö jälkeen kuolema ja kuolemanko jälkeen elämä?
Elämä synnissä ei ole elämisen arvoista. Elämä tässä syntisessä maailmassa rasittaa oikeamielistä sielua niin, ettei hän voi viihtyä täällä, vaan kokee olevansa muukalainen. Siksi Jeesus puhui elämänsä vihaamisesta.
Rakastaessasi syntistä elämääsi sinä itse asiassa rakastat kuolemaa, koska kuolema on synnin tähden. Jos sinä vihaat syntiä, niin sinä arvostat syntiesi sovitusta, jonka Jeesus sinulle hankki ja kaipaat maailmaan, jossa ei ole syntiä.
Kuollessasi yhdessä Jeesuksen kanssa sinä itse asiassa rakastat elämää, koska Jeesuksen kuolema on syntien sovittamiseksi. Jos kuolet yhdessä Jeesuksen kanssa, niin sinut myös herätetään kuolleista niin kuin Jeesuskin.
Onko kuoleman jälkeen elämää? Olisi parempi kysyä: Onko synnin jälkeen elämää? Synnin jälkeen on kuolema, mutta syntien sovitus Jeesuksessa Kristuksessa antaa iankaikkisen elämän. Jos et usko Jeesuksen nousseen kuolleista, et usko Hänen sovittaneen syntejäsi. Kuolemallaan Hän kukisti kuoleman ja toi ulottuvillesi iankaikkisen elämän.
Elämä synnissä ei ole elämisen arvoista. Elämä tässä syntisessä maailmassa rasittaa oikeamielistä sielua niin, ettei hän voi viihtyä täällä, vaan kokee olevansa muukalainen. Siksi Jeesus puhui elämänsä vihaamisesta.
Rakastaessasi syntistä elämääsi sinä itse asiassa rakastat kuolemaa, koska kuolema on synnin tähden. Jos sinä vihaat syntiä, niin sinä arvostat syntiesi sovitusta, jonka Jeesus sinulle hankki ja kaipaat maailmaan, jossa ei ole syntiä.
Kuollessasi yhdessä Jeesuksen kanssa sinä itse asiassa rakastat elämää, koska Jeesuksen kuolema on syntien sovittamiseksi. Jos kuolet yhdessä Jeesuksen kanssa, niin sinut myös herätetään kuolleista niin kuin Jeesuskin.
Onko kuoleman jälkeen elämää? Olisi parempi kysyä: Onko synnin jälkeen elämää? Synnin jälkeen on kuolema, mutta syntien sovitus Jeesuksessa Kristuksessa antaa iankaikkisen elämän. Jos et usko Jeesuksen nousseen kuolleista, et usko Hänen sovittaneen syntejäsi. Kuolemallaan Hän kukisti kuoleman ja toi ulottuvillesi iankaikkisen elämän.
Elämä ja kuolema
Hänessä on elämä. Mihin ikinä Hän tulee, siellä elämä ilmestyy. Hän on puhdas ja kirkas kuin vuoristopuro. Kristallin kirkkaana Hän juoksee korkeudesta kohti kuoleman laaksoa. Hän on elämän virta. Mihin vain Hän tulee, kaikki virkoaa elämään.
Kuolleet huokailevat erämaan kuivuudessa kaivaten virvoitusta. Elämää ikävöidessään he näkevät kangastuksia ja unelmoivat elämän puun hedelmistä. Epätoivoisina he juoksevat unelmiensa perässä yhä uudestaan pettyen. Etsiessään elämää he kylvävät kuolemaa.
Erämaan keskellä on Jumalan vuori, jonka jylhyyttä uneksijat joko pelkäävät tai halveksivat. Joku kuitenkin päättää lähestyä Jumalaa silläkin uhalla, että häntä tuomitaan. Hän päättää tulla kovan kiven tykö ja tunnustaa syntinsä Jumalalle.
Silloin kivet huutavat hänelle: "Jeesus lyötiin ristille sinun syntiesi tähden. Siksi Jumala voi antaa sinulle anteeksi. Pane siis Jumalan Poika vikauhriksi puolestasi, niin elämä ilmestyy sinussa." Niin hän huutaa avuksi Jumalaa ja elämän virta puhkeaa hänelle kalliosta. Kovasta kalliosta tulee ulos elämä. Järkähtämätön ja luja kallio antaa armon. Elämän virta tuo mukanaan rakkauden ja totuuden.
Sielunelämä on kaikilla ihmisillä niin samanlainen, että Ihmisen Poika ja Jumalan Poika, Jeesus Kristus Nasaretilainen erottuu selvästi joukosta. Meidän itsekkyytemme, ahneutemme ja ylpeytemme edustavat kuoleman lähdettä. Jumalan rakastava uhrautuvaisuus, iloinen anteliaisuus ja palveleva nöyryys ovat elämän lähde.
Jos joku ei usko Jeesukseen Kristukseen, hän ei usko elämään. Vaikka Jeesus ei ole nyt näkyvänä ihmisenä maailmassa, niin Hän on kaikkia muita ihmisiä todellisempi, koska Hän on ihmisenä niin ainutlaatuinen.
Jeesus sanoo: "Aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää." Joh.5:25 Ei ruumiillinen kuolema ole kauheinta, vaan hengellinen. Synteihinsä ja rikoksiinsa kuolleet ihmiset kansoittavat maailman.
Kaikille on selvää, miten kuolema kohtaa ruumistamme. Monille on myös selvää, miten sielu voidaan tappaa sanoilla. Harvat tiedostavat, että myös henki voidaan tappaa ajatuksilla. Se valhe, mitä ajattelimme Jumalasta, tappoi meidät. Uskoimme Jumalasta valheen ja henkemme kuoli.
Kun Jeesuksen kautta taas uskomme Jumalasta totuuden, niin tulemme eläviksi. Emme kuitenkaan voi noin vain alkaa ajatella Jumalasta oikein. Sisimpämme ei tule eläväksi omien uskonnollisten ponnistelujemme kautta. Jumala itse tekee sen, kun lähestymme Häntä Jeesuksen kautta.
"Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla Hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut." Ef.2:4-5 Jumala siis tekee meidät eläviksi armosta. Tämä armo ei kuitenkaan tule ihmiselle ilman, että hän kallistaa korvansa kuulemaan Jeesusta.
Meidän osuutemme elämän saamisessa on siinä, että annamme Jeesuksen sanoille tilaa sydämessämme. Jumalan osuus on tehdä meidät eläviksi, ja Hän kyllä aina tekee oman osuutensa. Siksi Hän nyt odottaa, kenet Hän saisi armahtaa.
Hänessä on elämä. Mihin ikinä Hän tulee, siellä elämä ilmestyy. Hän on puhdas ja kirkas kuin vuoristopuro. Kristallin kirkkaana Hän juoksee korkeudesta kohti kuoleman laaksoa. Hän on elämän virta. Mihin vain Hän tulee, kaikki virkoaa elämään.
Kuolleet huokailevat erämaan kuivuudessa kaivaten virvoitusta. Elämää ikävöidessään he näkevät kangastuksia ja unelmoivat elämän puun hedelmistä. Epätoivoisina he juoksevat unelmiensa perässä yhä uudestaan pettyen. Etsiessään elämää he kylvävät kuolemaa.
Erämaan keskellä on Jumalan vuori, jonka jylhyyttä uneksijat joko pelkäävät tai halveksivat. Joku kuitenkin päättää lähestyä Jumalaa silläkin uhalla, että häntä tuomitaan. Hän päättää tulla kovan kiven tykö ja tunnustaa syntinsä Jumalalle.
Silloin kivet huutavat hänelle: "Jeesus lyötiin ristille sinun syntiesi tähden. Siksi Jumala voi antaa sinulle anteeksi. Pane siis Jumalan Poika vikauhriksi puolestasi, niin elämä ilmestyy sinussa." Niin hän huutaa avuksi Jumalaa ja elämän virta puhkeaa hänelle kalliosta. Kovasta kalliosta tulee ulos elämä. Järkähtämätön ja luja kallio antaa armon. Elämän virta tuo mukanaan rakkauden ja totuuden.
Sielunelämä on kaikilla ihmisillä niin samanlainen, että Ihmisen Poika ja Jumalan Poika, Jeesus Kristus Nasaretilainen erottuu selvästi joukosta. Meidän itsekkyytemme, ahneutemme ja ylpeytemme edustavat kuoleman lähdettä. Jumalan rakastava uhrautuvaisuus, iloinen anteliaisuus ja palveleva nöyryys ovat elämän lähde.
Jos joku ei usko Jeesukseen Kristukseen, hän ei usko elämään. Vaikka Jeesus ei ole nyt näkyvänä ihmisenä maailmassa, niin Hän on kaikkia muita ihmisiä todellisempi, koska Hän on ihmisenä niin ainutlaatuinen.
Jeesus sanoo: "Aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää." Joh.5:25 Ei ruumiillinen kuolema ole kauheinta, vaan hengellinen. Synteihinsä ja rikoksiinsa kuolleet ihmiset kansoittavat maailman.
Kaikille on selvää, miten kuolema kohtaa ruumistamme. Monille on myös selvää, miten sielu voidaan tappaa sanoilla. Harvat tiedostavat, että myös henki voidaan tappaa ajatuksilla. Se valhe, mitä ajattelimme Jumalasta, tappoi meidät. Uskoimme Jumalasta valheen ja henkemme kuoli.
Kun Jeesuksen kautta taas uskomme Jumalasta totuuden, niin tulemme eläviksi. Emme kuitenkaan voi noin vain alkaa ajatella Jumalasta oikein. Sisimpämme ei tule eläväksi omien uskonnollisten ponnistelujemme kautta. Jumala itse tekee sen, kun lähestymme Häntä Jeesuksen kautta.
"Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla Hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut." Ef.2:4-5 Jumala siis tekee meidät eläviksi armosta. Tämä armo ei kuitenkaan tule ihmiselle ilman, että hän kallistaa korvansa kuulemaan Jeesusta.
Meidän osuutemme elämän saamisessa on siinä, että annamme Jeesuksen sanoille tilaa sydämessämme. Jumalan osuus on tehdä meidät eläviksi, ja Hän kyllä aina tekee oman osuutensa. Siksi Hän nyt odottaa, kenet Hän saisi armahtaa.
Raamatun viittauksissa käytetty käännös on Kirkkoraamattu 1933/1938