Jeesus on Jumala ja Ihminen, uhri sinun syntiesi edestä!
flame.giflamp.gif
Julkaistu 26.04.1998
Antikristus on langennut kristillinen johtaja
Raamatun ennustukset Antikristuksesta toteutuvat silmiemme edessä. Hän on Paholainen, joka on pukeutunut valkeuden enkeliksi. Hän hurmaa kaikki muut paitsi ne jotka tuntevat Raamatun Jeesuksen.
Hän on yksi meistä
"Lapset, nyt on viimeinen aika. Te olette kuulleet, että Antikristus on tulossa, ja niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut. Siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meidän keskuudestamme he ovat lähteneet, mutta he eivät kuuluneet meihin." 1Joh.2:18-19   Kaikkien kristillisten yhteisöjen piirissä on todellisia Jeesuksen seuraajia, joita minä kunnioitan. Silti puhun meidän hengellisten kotiemme antikristillisyydestä, koska vain totuus tuo rakkauden ja valhe johtaa rakkaudettomuuteen. Raamatun Jeesus on Totuus.

Kaksi petoa
Ilmestyskirjan 13 luku kertoo kahdesta pedosta, ensimmäinen nousee merestä ja toinen nousee maalta. Merestä nouseva kymmensarvinen peto on poliittinen johtaja ja maalta nouseva kaksisarvinen peto on kristillinen johtaja. Monet kristilliset kirjat ja saarnat pyörivät vain tämän poliittisen pedon ympärillä. Usein viitataan vain kuin ohimennen väärään profeettaan, joka on tuo maasta nouseva peto. Mistä tiedät, että tuo maasta noussut peto on meistä uskovista lähtöisin? "Sillä oli kaksi sarvea, samanlaiset kuin karitsalla, mutta se puhui kuin lohikäärme." Ilm.13:11  

Jeesus vertaa opetuslapsiaan lampaisiin ja sarvet kuvaavat johtajuutta. Myös Jeesusta itseään sanotaan Jumalan Karitsaksi. Antikristus on siis pastori, saarnaaja tai piispa. Hän on susi lammasten vaatteissa, koska hän karitsansarvisena "puhuu niin kuin lohikäärme." Uskonnollinen peto saa ihmiset kumartamaan poliittista petoa. Asetelma on kovin tuttu myös historiasta.

Paholainen seurakunnassa
Tuo väärä profeetta saarnaa Jumalan sanaa, niin kuin Paholainen saarnasi Eevalle paratiisissa, tai Jeesukselle erämaassa. Hän tulkitsee Raamattua suurella viisaudella.

Paavali tiedosti Paholaisen vaikutuksen seurakunnassa varoittaessaan "toisen Jeesuksen" saarnaajista: "Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidänkin mielenne turmeltuu pois siitä vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teillä on Kristusta kohtaan. Jos joku tulee ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet tai jos te saatte toisen hengen kuin sen, jonka olette saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette ottaneet vastaan, niin sen te kyllä hyvin siedätte. En katso kuitenkaan olevani missään suhteessa noita erinomaisia apostoleja huonompi." 2Kor.11:3-5   Tuo kaksisarvinen peto on siis "erinomainen apostoli".

Eksyttäjä on lähellä
Jeesus sanoo apostoli Juudaksesta Joh.17:12: "kadotuksen lapsi". Paavali sanoo Antikristuksesta saman nimen 2Tess.2:3. Sekä 2Tess.2:3 että Ilm.13 kuvaavat kadotuksen lapsen samalla tavalla: "Tuon laittoman tuleminen tapahtuu Saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla tunnusteoin ja ihmein." 2Tess.2:9   "Se tekee suuria tunnustekoja, niin että se saa tulenkin lankeamaan taivaasta maan päälle ihmisten nähden." Ilm.13:13  

Juudas Iskariot on siis esikuva Antikristuksesta. Sen täytyi olla Jeesukselle tuskallista, että yksi hänen apostoleistaan oli Paholaisen vallassa. "Enkö minä ole valinnut teidät kaksitoista? Kuitenkin yksi teistä on paholainen." Joh.6:70   Yhtä lähellä kuin Juudas oli Jeesusta, on Antikristus lähellä meitä, jotka olemme Jeesuksen seuraajia tässä lopun ajassa. Kukaan Jeesuksen oma ei säästy tässä ajassa siltä tuskalta, että antikristillisyys on lähellä meitä.

Kaksisarvinen ja kymmensarvinen peto
Jumalan kansan huomio on usein voimakkaasti kiinnittynyt kansojen mereen, josta voidaan jo nähdä pedon alkavan nousta. EU on osa yhdentyvää maailmaa. Merestä nousseen pedon valtaan annetaan "kaikki sukukunnat, kansakunnat, kielet ja kansanheimot." Ilm.13:7   Kymmensarvinen peto on siis todellinen koko maailman valtakunta, mutta maasta nouseva peto on suuri uskonnollinen valta. Jos tarkkaat maalle (=seurakuntaan), voit nähdä merkkejä kaksisarvisen pedon noususta. Ekumenia on liikehtimistä kohti kaksisarvisen hallitsemaa maailman kirkkoa.

Antikristillisyydessä korostetaan voimaa ja ihmeitä mieluummin kuin vanhurskautta. Siinä vaaditaan enemmän alamaisuutta hengelliselle johtajalle ja kirkon perinteelle kuin kuuliaisuutta Jeesuksen Herraudelle. Itsensä korottaminen, "lihan mukaan kerskaaminen", ja rahan ahneus julistajan käyttäytymisessä ovat varmoja merkkejä antikristillisyydestä. Juudaskin varasti Jeesuksen kukkarosta.

Jeesuksella on seitsemän sarvea
Antikristus on kaksisarvinen Karitsa, kun Jeesus Kristus on seitsemän sarvinen Karitsa. "Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon keskellä ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa. Se oli ikään kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea." Ilm.5:6   On siis viisi ominaisuutta Jeesuksen voitelussa, jotka puuttuvat antikristillisestä julistuksesta. Ne ovat Herran Henki, Ymmärryksen Henki, Neuvon Henki, Tiedon Henki ja Herran Pelon Henki. Kaksi seitsemästä, jotka korostuvat niin, ettei viiden puuttumista moni huomaa, ovat Voiman Henki ja Viisauden Henki. Katso Jesaja 11:2.

Tuo karismaattinen, ihmeitä tekevä julistaja lankeaa samaan kuin Paholainen aikanaan. Hän ylpistyy sydämessään saamastaan suuresta voitelusta. "Ensin näet tapahtuu luopumus ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala." 2Tess.2:3-4  

Jumalan seurakunta on nykyään Jumalan temppeli. "Te olette Jumalan temppeli." 1Kor.3:16   "Mehän olemme elävän Jumalan temppeli." 2Kor.6:16   Antikristus asettuu siis Jumalan seurakuntaan ja korottaa siellä itsensä Jumalaksi.

Ylpeys voi muuttaa uskovan pedoksi!
Jeesuksen nöyrästä mielestä sanotaan: "Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen." Fil.2:6   Sana, joka saa uskovaisen hylkäämään Jeesuksen nöyryyden, on siemen, joka voi muuttaa hänet pedoksi. Jokainen sana, joka yllyttää hengellistä johtajaa herrana hallitsemaan seurakuntaa, on kyykäärmeen siemen. Kun tämä siemen kasvaa hänen sydämessään, niin hänestä tulee petosaarnaaja. Heistä Jeesus on sanonut: "Te käärmeet! Te kyykäärmeitten sikiöt!" Matt.23:33  

Eräs tällainen ylpeyden sana sanoo, että saarnaaja on kuningas seurakunnassaan tai että seurakunnan johtaja korotetaan yli muiden vanhimpien. Oikea hengellinen johtaja sanoo: "Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1Kor.11:1   Hän ei vaadi itselleen arvonantoa, vaan on kaikkien palvelija.

Ylpeys hapatti seurakunnat
"Emmehän me julista itseämme vaan Jeesusta Kristusta: Jeesus on Herra, ja me olemme teidän palvelijoitanne Jeesuksen tähden." 2Kor.4:5   Ihminen, Jeesus Kristus on Jumala. Raamatussa sana Herra (hepreaksi Jahve), tarkoittaa Jumalaa. Vaikka herra voi tarkoittaa myös ihmistä, niin se herra on alkutekstissä eri sana. Jos joku on Jeesuksen Kristuksen oma, niin hän on Jumalan lapsi. Uskovainenkin on siis jotain jumalallista. Jeesus kutsuu opetuslapsiaan veljikseen. Jumalan lapsella on siten suuri kiusaus alkaa julistaa itseään.

Mitä Paavali tarkoitti itsensä julistamisella? "Kerskailunne ei ole hyväksi. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa pois vanha hapate." 1Kor.5:6   Millainen itsensä kehuminen on "vanhaa hapatusta"? Paavali antaa siitä esimerkin: "Mitä nyt puhun, sitä en puhu Herran mielen mukaan vaan kuin järjetön itsevarmana kerskaillen. Koska niin monet kerskailevat lihan mukaan, niin kerskailen minäkin." 2Kor.11:17-  

Sitten hän luettelee mitä kaikkea hän on Jumalan valtakunnan työssä tehnyt ja miten paljon hän on kärsinyt Jeesuksen tähden. Tällainen Herrasta todistaminen on lihallista puhetta ja turmelee useiden uskon. Vähäinen hapatus hapattaa koko seurakunnan.

Evankeliumista luopuminen ei yleensä tapahdu opillisesti, vaan "lihan mukaan kerskaamisella". Jumalan laatiman pelastussuunnitelman pääperiaate on : "ettei mikään liha voisi kerskailla Jumalan edessä." 1Kor.1:29  

Sydän, johon kerran loisti Kristuksen kirkkauden evankeliumi, pimentyy ihmiskunnian tavoittelusta. "Jos evankeliumimme on peitossa, peite on niissä, jotka joutuvat kadotukseen, niissä epäuskoisissa, joiden mielet tämän maailman jumala on sokaissut, niin ettei heille loista se valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva." 2Kor.4:3-4  

Luopumuksen historiaa
Alkuseurakunnassa tunnustettiin usko Jeesukseen sanomalla "Jeesus Kristus on Herra." Kirkkoisät muuttivat tuon tunnustuksen Jeesus-keskeisestä minä-keskeiseksi: "Minä uskon Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ja pyhän Katolisen Kirkon ja ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän."

He olivat vastaanottaneet tuon Paavalin mainitseman toisen hengen, toisen Jeesuksen ja toisen evankeliumin. Kirkkoisät lankesivat pois Jeesuksen nöyryydestä ja alkoivat saalistaa kristillisyydellä maailman suosiota. He menivät liittoon Rooman Keisarin kanssa tullen näin liitonrikkojiksi Jumalan silmissä.

Uusi Liitto on tehty Jeesuksen veressä ja siinä Jumala on "pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Kol.1:13   Jeesuksen valtakunta ei voi tehdä liittoa pimeyden valtakunnan kanssa. Jeesus sanoi Paholaista "tämän maailman ruhtinaaksi" Joh.14:30   ilmaisten näin maailman valtakoneiston takana olevan todellisen vaikuttajan. "Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen." Jaak.4:4  

Samoin kuin Vanhan Liiton Israel teki liiton ympäröivien kuningasten kanssa ja joutui Jumalan tuomion alle, niin kristilliset johtajatkin ovat tehneet liittoja valtiovallan kanssa ja vetäneet Jumalan tuomion päälleen. Martin Luther piti Paavia antikristuksena, mutta hänestä itsestään tuli samanlainen. Näin kävi siksi, koska hän luopui seuraamasta Jeesusta kääntyessään ystävineen Kaarle kuninkaan ja Ausburgin valtiopäivien puoleen. Valtiopäivät käsittelivät turkkilaisten hyökkäystä ja he tarvitsivat uskonnon tukea sodassa islamilaisia vastaan. Sen ajan vihollisuudet jopa elävät vielä tämän päivän Kosovossa osoituksena uskonnon ja politiikan vaarallisesta liitosta.

Kun he menivät tekemään liiton valtiovallan kanssa, he osoittivat epäuskonsa Jumalan evankeliumia kohtaan. Luther nojasi valtiovallan suojelukseen uskoen siten voivansa vapaasti julistaa evankeliumia. Näin hän petti itsensä ja seuraajansa, sillä Galatalaiskirje julistaa, että Jumalan evankeliumi "ei ole ihmisten mukaista". Paavali sanoo: "Jos vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija." Gal.1:10  

Ausburgin tunnustus, joka on Ausburgin valtiopäiville laadittu selonteko luterilaisesta opista, alkaa liehittelevästi otsakkeella: "Oi voittamaton Kaarle Kuningas". Luther meni jossakin mielessä syvemmälle luopumuksessa kuin kirkkoisät. Hän luovutti kirkon johtajuuden kuninkaalle. Näin "tämän maailman ruhtinaasta" tuli luterilaisen kirkon pää. Luterilaiselta maaperältä noussut Hitler osoitti mitä hedelmää Lutherin luopumus kantoi.

Valtiokirkko, kaste ja pedon merkki
Katolinen kirkko oli luonut opin kasteessa tapahtuvasta pelastuksesta. Paavi uskoo saaneensa Pietarilta taivasten valtakunnan avaimet, joiden käyttöoikeudet hän on jakanut papeilleen, jotka edelleen käyttävät noita avaimia kasteessa. Tämä suuri valhe siirtyi luterilaiseen kirkkoon. Kuolleesta uskosta vanhurskauttamisen oppi on luterilainen korostus, jolla on yritetty vahvistaa kasteen sakramentin taikaa.

Oppi kasteen armosta liittyy oleellisesti tuohon epäpyhään liittoon valtiovallan ja seurakunnan välillä. Valtiouskontoa ei voitu saada aikaan evankeliumia julistamalla, koska evankeliumissa Jumala odottaa ihmiseltä vapaaehtoista vastausta Golgatalta esittämäänsä kutsuhuutoon. "Kenen maa, sen uskonto" sopi valtiouskonnon perusajatukseksi. Toisin sanoen kansa täytyi pakottaa kuninkaansa uskontoon. Siitähän on kyse myös Ilmestyskirjan petovaltiossa.

Luku 666 kuvaa taloudellista, poliittista ja uskonnollista valtaa. Suomessa ei olisi Luterilaista kirkkoa ilman miekkalähetystä ja pakkokastetta. Vielä tänäkin päivänä piispat ja papit pitävät kastetoimitusta evankeliumin synnyttämää kokemusta tärkeämpänä osoittaen siinä olevansa niitä lainalaisia, joita Galatalaiskirjeessä kauhistutaan. Galatalaiset pilkkasivat Jumalan evankeliumia ympärileikkaus-uskollaan, luterilaiset pilkkaavat evankeliumia kasteen-armo uskollaan.

Kirkollinen kastetoimitus onkin vanhin pedon merkin esikuva. Kukaan kastamaton ei voinut ostaa eikä myydä, eikä edes asua niissä maissa. Otsaan vedellä tehty risti merkitsee kastetun sielun kirkon omaisuudeksi samalla tavalla kuin otsaan tehty pedon merkki sinetöi sielun pedon omaksi.

Juovuksissa Jeesuksen todistajain verestä
Porttojen äiti vainoaa todellisia Jumalan seuraajia. "Minä näin naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä." Ilm.17:6   Jos tunsit vihan väristyksiä minua kohtaan lukiessasi edellistä kappaletta, niin koit vihaa samasta hengestä, joka vaikutti ylipapeissa ja kirjanoppineissa, kun he vaativat Jeesusta tapettavaksi. "Pois maan päältä tuommoinen lahkolainen."

Sveitsin uskonpuhdistaja ja myöhemmin myös valtion päämies Zwingli oli aluksi uskovainen, mutta hänestä tuli lopulta veljiensä murhaaja. Vuonna 1521 hän selitti (Vapaan Kristillisyyden Historia, Westin s.70), että oppi, jonka mukaan ihminen puhdistuu perisynnistä kasteen avulla, oli taikauskoa. Monessa muussakin suhteessa hän tukeutui oikeaan evankeliumiin.

Mitä hänen sydämessään tapahtui, kun hän lopulta meni mukaan uskovien vastaisiin toimiin? Syy hänen luopumukseensa oli, lienee siinä, että hän oli mukana politiikassa.

"Raati ja Zwingli kävivät sanoista tekoihin, kun Felix Manz tammikuussa 1527 hukutettiin Zürichin läpi virtaavaan Limmatiin." (VKH s.85) Tämä Manz oli ollut Zwinglin läheinen uskonystävä. Uudestikastamisesta sai joko maastakarkoituksen tai kuoleman rangaistuksen. Saksan keisarin asetus vuodelta 1528 ja valtakunnanlaki 1529 säätivät kastajille kuolemantuomion. (VKH s.158). Vuonna 1557 pidettiin Wormsin lähellä uskontokeskustelu, josta on säilynyt asiakirjoja, joissa monet luterilaiset teologit kehottavat hallituksiaan käymään kovakouraisesti käsiksi kastajiin. Allekirjoittajien joukossa on mm. Philip Melanchthon. (VKH s.161)

Kuollutta uskoa
Lutherin usko ei ollut raamatullista, koska hänelle usko oli enemmän Raamatun sanan totenapitämistä kuin kuuliaisuutta Jeesukselle. Hän oli luomassa oppia siitä, että usko pelastaa, vaikka Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa - uskon kautta. Luther luo julistuksellaan passiivista asennetta Jumalaa kohtaan. Vielä tänäkin päivänä Lutherin opetukset saavat monet sydämet vastaamaan Pyhälle Hengelle: En voi tehdä tässä Jeesuksen tahtoa, koska pelkään, että siitä tulisi lainteko, joka olisi armosta pois joutumista. Tuon pelon aiheuttaa lapsikasteessa ihmiseen tullut antikristillinen henkivalta. On johdonmukaista, ettei Luther ymmärtänyt Jaakobin kirjeen sanomaa, koska siellä nuhdellaan kuolleesta uskosta.

Jos uskovainen pysyy evankeliumin armossa, hänellä on armo tehdä uskon tekoja, kuten ottaa kasteen. Jumalan armossa pysyminen tekee meistä Jumalan ystäviä ja tämän maailman vihollisia. Raamatussa usko on kuuliaisuutta Sanalle, eikä vain sen totenapitämistä. Pyhä armo tekee aktiivisia Jeesuksen seuraajia, mutta irstas armo saa ihmisen lopulta teoillaan pilkkaamaan Armon Henkeä.

Luterilainen ja calvinilainen teologia ovat myös nykyaikaisen liberaaliteologian kasvualusta. Luther alkoi murentaa monia Jeesuksen opetuksia.

Uskotonta uskoa
Liitto valtion kanssa pakotti hänet suhtautumaan sotaan Vanhan Testamentin tapaan, vaikka Jeesus opettaa: "Te olette kuulleet sanottavan: 'Rakasta lähimmäistäsi' ja 'Vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, että olisitte taivaallisen Isänne lapsia." Matt.5:43-45  

"Vihaa vihollistasi" oli Israelille annettu käsky tuhota Jumalan vihollinen. Se oikeutti "pyhään sotaan" sitä kansaa vastaan, jonka syntivelka oli täysi. Sen sijaan Jeesus kielsi omiltaan kaiken Jumalan puolesta kostamisen. Hän otti päälleen juuri tuon syntisille kuuluvan Jumalan rangaistuksen. Tämä sai aikaan Hänen naulitsemisensa ristille. Hän ei puolustanut itseään aseella eikä myöskään käyttänyt asetta meidän puolustamiseemme. Siksi myös Hänen seuraajansa ovat pasifisteja.

Toinen asia, missä Luther on puhunut Jeesusta vastaan, on avioero. Hän katsoi, että eronnut voi joissakin tapauksissa avioitua uudelleen toisen kanssa, vaikka hylätty puoliso vielä elää. (Kirjassa Häälahja, Lutherin kirjoista koonnut Brandt, s.151) Jeesus sanoo: "Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin, ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin." Luuk.16:18  

Kuolleelle uskolle on mahdotonta ymmärtää Jumalan armoa ja voimaa. Ei ihme, että nykypäivänä monet luterilaiset papit eivät usko Jeesuksen nousseen kuolleista. Näinä viimeisinä aikoina he ovat jopa tehneet väärennetyn Raamatun käännöksen pannakseen Jumalan Sanan kuolleen uskonsa muottiin.

Kirkko on pantu Jeesuksen tilalle
Luther ja erityisesti Calvin uskoivat Jumalan valtakunnan tulevan maan päälle kirkon vallan kautta. Kuitenkin juutalaisilla on ainoa Jumalan hyväksymä valtiouskonto. Uuden Liiton valtiouskonto ilmestyy vasta, kun Jeesus tulee pilvissä takaisin maan päälle. Luther ja Calvin katsoivat, että juutalaiset olivat menettäneet oikeutensa Jumalan kansana ja tuo valtiouskonto olisi siirtynyt kristillisille kansoille. Tällä opillaan Luther edesauttoi Hitlerin toimeksipanemia juutalaisvainoja.

Vielä tänäkin päivänä nämä kirkot uskovat tuhatvuotisen valtakunnan tuloon maan päälle kirkon vallan kautta. Voisiko olla mitään antikristillisempää oppia! Kirkko on pantu ei ainoastaan Israelin vaan myöskin Jeesuksen Kristuksen tilalle!

Kirkollistuvat Jeesus-liikkeet
Tämän vuosisadan herätykset alkoivat Jeesus keskeisinä Pyhän Hengen vuodatuksina. Vuosisadan loppua kohden maailman suosion etsiminen on yhä useammin sokaissut uskovien sydämet Kristuksen kirkkauden evankeliumilta. Yhä useammat Jumalan voitelemat julistajat ovat alkaneet kuninkailla seurakunnissaan ja päättäneet perata puheistaan pois ne Jeesuksen sanat, joiden tähden tulisi maailman halveksunta tai vaino.

Tavalliset portot myyvät itseään, mutta hengelliset portot ostavat maailman rakasteluja Jumalalta saamillaan rikkauksilla. "Kaikki portot vaativat maksun, mutta sinä maksoit kaikille rakastajillesi ja lahjoit haureudessasi heitä tulemaan luoksesi joka taholta." Hes.16:33   Näillä seurakunnilla onkin ollut paljon Jumalalta saatua kauneutta ja rikkautta, jota voi kaupata.

Luther kauppasi kristillisyyttään valtiolle vetoamalla siihen, että kristityt ovat hyviä alamaisia keisarille ja antavat voiton sodassa, koska Jumala on heidän kanssaan. Meidän aikamme kristillisyys kosiskelee maailmaa tekemällään sosiaalityöllä. Juopot raitistuvat, roistoista tulee kunnon kansalaisia ja lähetyssaarnaajat opettavat kansat lukemaan ja kirjoittamaan ja rakentavat sairaaloita.

Ilmestyskirjan suuri portto tarkoittaa luopunutta kristillisyyttä, koska sen synti on liitto valtiovallan kanssa. "Tule, minä näytän sinulle, millaisen tuomion saa se suuri portto, joka istuu paljojen vesien päällä, se, jonka kanssa maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet." Ilm.17:1-2  

Neitsyestä ei tule porttoa yhdessä yössä. Jokainen uskovainen on joskus uskoton Jeesukselle - ja sitten katuu ja tekee parannuksen. Vakituinen uskottomuus syntyy jatkuvasta katumattomuudesta ja huomaamatta tulevasta riippuvuudesta rakastajastaan. Luopunut kristillisyys kangistuu kaavoihinsa, koska se on kadottanut elämän lähteen. Kaavamainen pelastuskokemus astuu elävän pelastuskokemuksen tilalle, koska Jumalan Henki on poistunut antikristillisestä seurakunnasta.

Jeesuksen ajan fariseukset opettivat, että kun vain on ympärileikattu ja kuuluu synagogaan, niin pelastuu. Sama oppi on kirkon piispoilla, kun he sanovat, että kasteen armo pelastaa. Jeesuksella ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan, koska Hän opetti, että "ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte". Samasta syystä Jeesukselle uskolliset eivät harjoita yhteyttä kuolleen kristillisyyden kanssa.

Ratkaisun sakramentti
Oikea evankeliumi on ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta. "Jumala näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, jotta julistaisin evankeliumia hänestä." Gal.1:15-16  

Kun tahdottiin olla mieliksi maailmalle, niin ei tahdottu julistaa evankeliumia Jeesuksesta, eikä kutsua ihmisiä muuttumaan Hänen kaltaisikseen. Sen sijaan tahdottiin julistaa evankeliumia uskoontulosta, joka vaikuttaa myönteisesti ihmisen ajalliseen elämään. Kun teet uskonratkaisun, niin tulee elämääsi seitsemän hyvää ja kahdeksan kaunista.

Uudestisyntyminen ja uusi hyvä elämä arvostetussa seurakunnassa kuulostaa paremmalta kuin tuleminen ahtaan portin kautta kaidalle Jeesus -tielle. Tuntuu siltä kuin Paholainen olisi tullut seurakunnan johtoon mainonnan psykologin hahmossa. Vetoa ihmisten tarpeisiin, niin saat tuotteesi myytyä.

Kun evankelioinnissa alettiin korostaa uudestisyntymistä, eikä Jeesuksen yhteyteen tulemista, niin painopiste siirrettiin Jumalan sanan vastaanottamisesta uskonratkaisukokemukseen.

Suurina herätyksen vuosina 1800-luvulla tuli tavaksi tulla katumuspenkkiin taivuttamaan sydäntään kuuliaiseksi Jeesukselle. Tämä tapa muuttui 1900-luvulla paikaksi, jossa tehtiin ratkaisu Jumalan puoleen tai annettiin elämä Jeesukselle. Vaikka moni onkin siinä hetkessä tullut todellisesti uskoon, niin useille tuo paikka on kuitenkin tullut pahemmaksi petoksen paikaksi kuin sakramentillinen kaste. Katumuspenkki muuttui vähitellen kirkolliseksi alttariksi, pyhäksi pelastuksen paikaksi.

Julistajat eivät enää odottaneet Pyhän Hengen työn esille tulemista ihmisessä, vaan he riensivät vakuuttelemaan esille tulleille, että nyt he ovat uudestisyntyneet. Siksi monet jäivät vaille henkilökohtaista Pyhän Hengen vakuutusta ja saivat tilalle "suuren" Hengen miehen mahtipontiset vakuuttelut. Näin monet niistä, jotka uskovat uudestisyntyneensä tehdessään kokouksessa ratkaisun kääntymyksestään, ovatkin saaneet valheellisen kokemuksen. Tällainen menettely on työntänyt syrjään Pyhän Hengen arvovallan ja tilalle on vähitellen tullut seurakunnan ja sen saarnaajan arvovalta.

Jos toinen uskoo pelastuneensa kastetoimituksessa, ja toinen uskoo pelastuneensa esilletulossaan, vaikkei kumpikaan kokenut sydämessään evankeliumin voimaa, niin he ovat molemmat samankaltaisessa taikauskoisessa tilassa.

Temppelin evankeliumi
Seurakunnat alkoivat rakentaa kirkkomaisen yleviä temppeleitä kokoustiloiksi, koska ihmisiä ennemminkin kutsuttiin kokouksiin kuin Jeesuksen luo. Uskottiin että kunnian arvoisa kokoustila vetää ihmisiä. Kaupungin tai kunnan johtaja kutsuttiin pitämään puhe temppelin vihkiäisissä, jotta muutkin katsoisivat arvolleen sopivaksi tulla kokouksiin.

Pyhä Henki ei tarvitse yleviä saleja vakuuttaakseen ihmiselle, että tämä on Jumalan lapsi ja perillinen. Sielullinen uskoon pumppaaminen sen sijaan tarvitsee komeat kulissit, että ihmiset saisivat hyvän kokemuksen.

Jeesuksen nimen ja persoonan häpeäminen
Jeesuksen nimeen ja persoonaan sitoutuminen ovat oleellista Jumalan armon vastaanottamisessa. Tosi uskovaiselle Hän ja Hänen sanansa ovat henki ja ovat elämä. Silti Jeesuksen nimi ja persoona on yleisesti hylätty ja jätetty pois esim. kokousilmoituksista. Sen sijaan on alettu uskoa enemmän uskoontulleiden julkkisten nimiin.

Jeesusta hävetään siksi, että Hänen opetuksensa ovat tämän maailman ihmisistä niin ahdasmielisiä. Siksi kaikkien Raamatun kohtien lukeminenkaan ei enää ole mahdollista seurakuntien tilaisuuksissa, koska niitä pidetään liian lakihenkisinä. Jeesus ei ole näille uskottomille mikään vetonaula, vaikka Hän antoi itsensä naulattavaksi meidän tähtemme. Jeesus vakuuttaa vetovoimaansa: "Kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni." Joh.12:32  

Ihmisviisauden palvontaa
Saarnojen sisältö alkoi muuttua julistavasta selittäväksi, koska alettiin kuunnella tuota vanhaa kuisketta: "Onko Jumala todellakin sanonut niin?" Siksi sananjulistajiksi alettiin hyväksyä luonnollisten lahjojen ja lukeneisuuden, eikä Pyhän Hengen antamien armolahjojen perusteella. Ennen julistettiin: "Näin on Jumalan sanonut." Nyt selitetään: "Näin me opetamme".

Sielunhoidossa alettiin tukeutua psykologiseen viisauteen, eikä Jumalan sanalla lääkitsemiseen. He uskaltavat turvautua tämän maailman viisauteen, vaikka Raamattu sanoo siitä: "Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi?" 1Kor.1:20   Maailman ja Jumalan viisaus ovat hullutuksia toisilleen, sillä Raamattu sanoo: "Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." 1Kor.1:18  

Seurakunnan kaitsemisessa ei enää luotettu siihen, että Hyvä Paimen, Jeesus läsnäolollaan pitää lauman koossa, vaan paimensauvaksi otettiin inhimillinen arvovaltaisuus ja yhteishenkeä luotiin vahvistamalla herätysliikeidentiteettiä. Kun Jeesus ei yhdistä seurakuntalaisia niin inhimillisellä "me hengellä" on korvattu Pyhä Henki.

Ihmeitä totuudesta luopumisen hinnalla
Kun evankeliumia ei enää pidetä suurena sanomana Jeesuksesta, niin on tehty tilaa sekä järkeisuskolle että sielulliselle kiihotukselle. Ihmisen oma kyky uskoa yliluonnollisiin asioihin on sielullista uskoa, mutta raamatullinen usko saa voimansa Jumalan sanasta. Jotkut ovat tämän maailman viisauden eksyttämiä, toiset taas ovat eksyneet etsiessään ihmeitä. "Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta." 1Kor.1:22  

Muista, että Antikristuksella on kaksi sarvea, voiman ja viisauden sarvet. Hän siis kykenee hurmaamaan sekä juutalaiset että kreikkalaiset eli sekä uskonnolliset ihmiset että ateistit. Uskonnollinen ihminen vaatii uskomisensa ehdoksi tunnustekoja. Jumala ei kuitenkaan suostu tähän vaatimukseen. Hän suostuu vahvistamaan uskoamme ihmeillä, mutta uskomme ei saa perustua niihin, vaan sen tulee perustua Hänen sanaansa.

Jumalan ihmeet todistavat meille siitä, että evankeliumi Jeesuksesta on totta. "Herra toimi yhdessä heidän kanssaan vahvistaen sanan sitä seuraavien merkkien kautta." Mark.16:20   Jumalan ihmeet ovat siis Jeesuksen Kristuksen todistajia ja vahvistavat meille evankeliumin totuuden sanan, että Hän on se, joka Hän sanoo olevansa. Jos ihmeet eivät vahvista Jumalan sanaa, vaan julistajan tai herätysliikkeen arvovaltaa, niin ihmeet eivät ole Jumalasta.

Moni hengellinen herätys on nostanut suuren saarnaajan koko kansan tietoisuuteen. Silloin saarnaaja ja hänen ihmeensä ja merkkinsä ovat olleet yleinen keskustelunaihe, mutta ei Jeesus. Hän jäi taka-alalle.

Saarnaajan velvollisuus on pitää huolta siitä, että Jumala saa kunnian Hänen ihmeistään. Pitäessään huolta tästä asiasta Paavali tuli kansan kivittämäksi, vaikka hänellä olisi ollut tilaisuus ottaa vastaan samojen ihmisten palvonnan. (Katso Apt.14) Jos Jumala ei saanut kunniaa ihmeistään, niin jatkossa välikappaleena olleen saarnaajan kautta on voinut alkaa ilmetä ihmeitä, jotka syntyvät valheen voimasta. Jos ihminen ottaa itselleen Jumalalle kuuluvaa kunniaa, niin se on valheen tekemistä. Totuudesta luopunut saarnaaja tahtoo antaa uskonnollisille ihmisille heidän vaatimansa tunnusteot.

Valheentekijä on kuunnellut käärmettä, ja hänen mielensä on turmeltunut pois kuuliaisuudesta Totuudelle. "Sillä vääriä kristuksia (voideltuja) ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin." Matt.24:24  

Paha sukupolvi tavoittelee merkkiä
Kaatumista esirukouksen aikana on pidetty merkkinä Jumalan Hengen kosketuksesta. Kaikki tällaiset merkit ovat aina olleet vaarallisia. Juutalaisetkin pyysivät Jeesukselta merkkiä, mutta Hän vastasi: "Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi vaatii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki." Matt.12:39  

Koska Jeesus ei antanut juutalaisille muuta merkkiä kuin ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jumalan Pojan, niin uskon, ettei Hän ole antanut kaatumismerkkiäkään. Jeesus ei tahtonut juutalaisten ottavan Häntä vastaan ilman, että he ottaisivat vastaan Hänen opetuksensa. Jos Hän olisi tehnyt muutamia vaikuttavia temppuja, merkkejä, niin kansa olisi ihastunut suuresti ja ottanut Hänet vastaan Messiaana, mutta heidän sydämensä olisi silti jäänyt vastustamaan Hänen opetuksiaan.

Kristillisyydessä on aina ollut jossain määrin sielullisen uskon ilmiöitä, mutta niin on erityisesti lopunaikana. Kun harjoitetaan sielullista uskoa, voi alkaa todella tapahtua jotain yliluonnollista. Silloin olet vaarassa, koska sinulle on liian vaikeaa olla pitämättä sitä Jumalalta tulleena, ja niin joudut valheen hengen valtaan! Hypnoosi ja suggestiot ovat valheen voimaa, jonka valheen henki saa aikaan. Jumalan usko on totuuden voimaa, jonka Pyhä Henki saa aikaan.

Monet käyttävät Raamatun lauseita loitsuina. He eivät kätke niiden sanomaa sydämeensä, vaan hokevat niitä itselleen kiihottaen itseään uskomaan. Pakene sellaista! Sen sijaan kuule ja ymmärrä Jumalan sana sydämessäsi, yhdy sen sanomaan ja saat uskon lahjana Jumalalta. Hän antaa uskon niille, jotka nöyrtyvät Hänen sanojensa edessä anomaan armoa.

Älä ole sellainen "uskon sankari", joka yrittää ottaa uskon sitä anomatta, kiihottamalla itseään uskomaan. Jos et saanut uskoa Jumalalta, niin vika oli ehkä kuulemisessasi. Nöyrry Jumalan sanan alle, niin Hän antaa sinulle uskon armostaan.

Jotkut sielullisen uskon julistajat ovat menneet yhä pidemmälle ihmeiden ja merkkien korostamisessa. He ovat syrjäyttäneet katumuksen, parannuksen ja syntien tunnustamisen, maailmasta luopumisen ja itsensä kieltämisen ja ristinsä ottamisen ja Jeesuksen seuraamisen. Keskeiseksi asiaksi he ovat nostaneet ylösnousemukseen ja ruumiin terveyteen uskomisen. Jopa taloudellinen rikastuminen ja maailman valloittaminen seurakunnalle on nostettu esille.

Vähitellen väärä voitelu on alkanut lisääntyä ja on saanut viimeaikoina piirteitä, jotka ennakoivat varsinaisen Antikristuksen pian nousevan karismaattisen kristillisyyden riveistä.

Yhteenveto evankeliumeista
Jeesukselle uskollisten sanoma: Vain Jeesus Kristus pelastaa.
Vanhan porton sanoma: Kirkko pelastaa.
Keski-ikäisen porton sanoma: Usko pelastaa.
Nuoren porton sanoma: Henki pelastaa.
Käytetty raamatunkäännöstä: Raamattu Kansalle 2012